AktivismiKirjoittanut Jari Tamminen

Mustat miehet – yhteiskunnan viholliset

Lukuaika: 2 minuuttia

Mustat miehet – yhteiskunnan viholliset

Teksti Jari Tamminen

Ilmestyessään vuonna 1990 Public Enemyn albumi Fear Of A Black Planet räjäytti poliittisen hiphopin myyntilistoille sekä MTV:lle. Nyt halukkaille tarjoutuu mahdollisuus tarkastaa yhtyeen historia ja perintö URB-festivaaleilla Kiasma-teatterissa.

Ennen Public Enemyä avoin poliittisuus oli varsin harvinaista herkkua hiphopissa. Esimerkiksi Public Enemyn ensimmäisen levyn, vuonna 1987 julkaistun Yo! Bum Rush The Show’n kanssa samoihin aikoihin julkaistu N.W.A.:n Straight Outta Compton puuttui yhteiskunnan epäkohtiin tyystin toisella tavalla. Gangstarapin pioneeri N.W.A. esitti kritiikkinsä Los Angelesin jengien slangilla ja maneereilla. Kuvastossaan ja sanoituksissaan se keskittyi enemmän hutsuihin, auton takakontista kavettuihin haulikoihin ja rikollisuuden hehkuttamiseen.

New Yorkista tuleva PE oli täysin toista maata. Se marssitti konserteissaan lavalle S1W-turvaryhmänsä (Security of the First World), jonka maastopukuihin sonnustautuneet jäsenet suorittivat katanat käsissään agressiivisia sulkeiskuvioita. Malcom X:n, Nation of Islamin, Mustien Pantterien ja muiden mustien oikeuksien puolesta taistelleiden työtä jatkettiin PE:n sanoituksissa. Rotusorron historian kimppuun hyökättiin ja rasistiselle poliisilaitokselle syljettiin päin kasvoja.

Vaarantunne ei syntynyt ylettömästä kiroilusta ja uhoamisesta, vaan sanoman vahvuudesta. Vihaa tihkuvat sanoitukset puhuivat puolestaan, Fear Of A Black Planet sai nimensä yhteiskunnan mustia kohtaan tuntemasta epäluulosta ja peloista.

Man you ain’t gotta / Worry ’bout a thing / ’Bout your daughter / Nah she ain’t my type / (But supposin’ she said she loved me) / Are you afraid of the mix of Black and White

Man calm your ass down, don’t get mad / I don’t your sistah / (But supposin’ she said she loved me) / Would you still love her / Or would you dismiss her / What is pure? Who is pure?

(Fear Of A Black Planet)

PE:ssä kiinnostaa myös ristiriita jäsenien välillä. Keulahahmo Chuck D tasapainoilee kahden ääripään välillä, Professor Griffin ultramilitantti asenne kamppailee Flavor Flavin pelleimagon kanssa. Ääripäät kuitenkin täydentävät toisiaan ja siinä missä Professor Griff vetää yhtyeen poliittista linjaa radikaaliin suuntaan, vetoaa Flavor hassuttelullaan suureen yleisöön. Viime vuosina Flavor on tullut laajemmalle yleisölle tutuksi Suomessakin televisiossa pyörineen Vaimomatskua-sarjan kautta.

Musiikillinen ennakkoluulottomuus johti myös yhteistyöhän trash metal -yhtye Anthraxin kanssa vuosikausia ennen nu-metallin hiphop-rock-fuusiota. Nykyään näiden elementtien yhdistäminen on arkipäiväistä, mutta 90-luvun alussa se oli jotain ihan muuta. Run DMC:n yhteistyö Aerosmithin kanssa maistui purukumille PE:n ja Anthraxin raivon edessä.

URB:issa esitettävä dokumenttielokuva Public Enemy – Welcome to the Terrordome sukeltaa yhtyeen historiaan ja vaikutukseen koko genrelle. Dokumentti seuraa yhtyeen kohellusta ja kameran eteen istutetaan muusikoita, jotka kertovat suhteestaan Public Enemyyn. Henry Rollinsin ja Tom Morellon kaltaiset yhdysvaltalaisen poliittisen nykymusiikin kiintotähdet ylistävät PE:tä ansaitusti esikuvanaan.

Ohjaaja Robert Patton-Spruill harmillisesti hieman mokaa kokonaisuuden turhalla fanittamisella. Pätkää olisi voinut tiivistää huoletta jättämällä pois lähinnä kuriositeettiarvoa sisältävät jorinat esimerkiksi lentokentän laukkujonossa.

Livetaltiointeja käytetään runsaasti rytmittämään dokumenttia, mutta koska niistä puuttuvat tekstitykset, taitavat sanoitukset jäädä epäselviksi monille katsojille. Helsingissä onkin eri elokuva- ja dokumenttifestivaaleilla pyöritetty viime vuosina vakuuttava valikoima hiphop-dokumentteja, joista monet voisivat avata skeneä myös siihen perehtymättömille.

Harmillisesti nämä mahdollisuudet on snadisti kämmätty esittämällä dokkarit tekstittämättöminä. Mikäli ei ole kuunnellut pientä ikäänsä rappia, käytetty slangi ja toistuvasti ankea ääniraita tekee pätkien seuraamisen haastavaksi. Englanninkielinen tekstitykset olisivat varmasti usein saatavilla, ja silloin saarna voisi olla ymmärrettävää muillekin kuin jo käännytetyille.

Puutteista huolimatta Welcome To The Terrordome on hyvin rullaava tietopaketti ehkä kaikkien aikojen merkittävimmästä hiphop-yhtyeestä. Dokumentin lisäksi Kiasma-teatterissa on tarjolla yhteiskuntatieteilijä Janne Immosen ja Karri ”Paleface” Miettisen luento hiphopin politiikasta.

Public Enemy: Welcome to the Terrordome -elokuva & Janne Immosen luento Kiasma-teatterissa la 8.8. klo 14:00. Liput 7/5 euroa.