”En minä edes halunnut niitä kalusteita”, Helsingin sosiaalitoimen johtaja Paavo Voutilainen puuskahtaa puhelimessa 5. toukokuuta. Puolitoista viikkoa aiemmin julkisuuteen tullut 71 900 euron sisustuslasku alkaa jo kadota uutisista, mutta Voutilainen kertoo, että vielä samaisena iltana hän joutuu kohtaamaan Helsingin sosiaalilautakunnan.

Miten ihmeessä sosiaalijohtaja on voinut hummata niin paljon rahaa kalusteisiin?

Mutta tänään Voutilainen on tarjoutunut vastaamaan kysymyksiin ihan toisesta tapauksesta.

Ihmettelen Voutilaiselle marraskuun 28. päivänä sosiaalitoimen edustustililtä kuitattua 1089,20 laskua Hartwall-Areenan tarjoiluista.

Kaupungin aitiossa on nautittu kuohuviiniä, konjakkia, olutta, hiillostettua lohta ja buffettipäivällinen. Muista edustustilin kuiteista poiketen mukana ei ole selvitystä ketkä tilaisuuteen ovat osallistuneet.

”Autan mielelläni toimittajia aina kun tarvitaan”, hän sanoo.

”Siellä oli paikalla puolustusvoimista eversti Hannu Liimatta ja kenraalimajuri Arto Räty, poliisista apulaispoliisipäällikkö Jari Liukku, ylikomisario Mika Pöyry, kuntaliitosta sosiaali- ja terveyspuolen johtaja Jussi Merikallio, politiikoista Arto Bryggare ja Diakonissalaitoksen hallituksen puheenjohtaja Samuli Haapasalo, ja sitten oli vielä sosiaalitoimesta Jarmo Räihä”, Voutilainen listaa. Isäntänä toimi Voutilainen ja kaupungin turvallisuusjaoston johtaja Hannu Hakala.

”Sosiaalitoimi osallistuu myös turvallisuusasioihin, meillä on säännöllinen yhteydenpito kaupungin turvallisuusjaostoon, poliisiin ja puolustusvoimiin”, Voutilainen selittää. ”Se on yksi keino, jolla sosiaalinen syrjäytyminen pidetään kurissa.”

Kyseisenä iltana Areenassa on käyty Amin Asikaisen nyrkkeilyottelu. Kysyn Voutilaiselta, kuuluuko sosiaalijohtajan työnkuvaan nykyään nyrkkeilyottelujen seuraaminen.

”Ottelun lomassa meille jäi paljon aikaa henkilökohtaiseen yhteydenpitoon. Silloin marraskuussa meillä oli akuuttina muun muassa tämä romanikerjäläisasia ja meillä oli suunnitteilla poliisin katupartioiden tehostaminen, jossa myös sosiaalitoimesta on työntekijöitä mukana”, Voutilainen selvittää.

Miten romanikerjäläiset ja kuohuviinitarjoilu sopivat yhteen? Entä nyrkkeily ja katuväkivallan ehkäisy? Eikö se ole hieman mautonta?

”Makuasiahan se on, selkeästi”, Voutilainen myöntää. ”Tämä on tavattoman herkkä ja kunnioitusasia, mutta ison viraston asiakkaiden asioiden hoitaminen tapahtuu toisinaan vaativissa ja korkea-arvoisissakin kuvioissa. Se kuuluu vain työhöni, sellaisen henkilön työhön, jolla on miljardin vastuu.”

”Ja onhan nyrkkeilyssä säännöt.”

Sosiaalijohtaja vaikuttaa puhelimessa mukavalta. Huomaan toivottavani hänelle onnea matkaan lautakunnan kohtaamisessa, vaikka olen ollut Voutilaisen tuhlaavaisuudesta yhtä vihainen ja järkyttynyt kuin muutkin helsinkiläiset.

Julkisten virastojen tilitiedot ovat julkisia. Kovin helposti niitä ei kuitenkaan käsiinsä saa. Noin 40 puhelun jälkeen ja kaupungin lakimiehen avustuksella olin päässyt viikkoa aiemmin, vappuaattona, sosiaalitoimen näyttöpäätteelle selaamaan Voutilaisen edustustilin tietoja.

Olin kuullut jo vuotta aiemmin huhuja, joiden mukaan Jyväskylässä järjestetyn Terve-Sos-messutapahtuman illanvietossa Helsingin sosiaalitoimen johtaja oli kaivanut kaupungin luottokortin taskustaan ja tarjonnut juomia ravintolassa sosiaalitoimen rahoilla.

Messujen teemana oli Yhteinen vastuu – muuttuvat rakenteet, ja sen avasi peruspalveluministeri Paula Risikon katsaus alkoholihaittojen ehkäisyn uusiin linjauksiin.

Kyseinen kuitti löytyykin edustustilin tiedoista. Puolen yön aikoihin Voutilainen on maksanut 570 euron laskun Jyväskylän Sokos hotellin ravintolassa.

Lasku täyttää yhden a4-arkin, ja se koostuu kymmenistä drinkeistä. Seurue on juonut muun muassa valkovenäläisiä, Irish Coffeeta, Camparia, Bombay Sapphire -giniä, dry martineja, chardonnayta ja tuontioluita.

Laskun oheen on kirjoitettu käsin selvitys, jonka mukaan isäntänä on toiminut sosiaalijohtaja itse. Juomia on tarjottu ”sosiaalilautakunnan jäsenille, jaostojen jäsenille ja sosiaaliviraston henkilökunnalle”.

”Sosiaalijohtajalla on valta päättää miten hän edustustiliään käyttää”, haastattelemani sosiaalitoimen virkamies toteaa.

”Normaalisti sosiaalitoimessa suhtaudutaan tarkasti alkoholitarjoiluihin ja baari-istunnoissa on ollut tapana, että jokainen ostaa juomansa itse. Virastomme vastuulla on erilaisia päihdeongelmaisia ja heikossa asemassa olevia kaupunkilaisia, joten alkoholitarjoilua ja tuhlaamista pidetään mauttomana, etenkin kun budjetit pienenevät ja palveluja joudutaan karsimaan.Virkamiesten odotetaan näyttävän esimerkkiä.”

Voutilainen alkoi hoitaa virkaansa huhtikuussa 2006 riitaisissa tunnelmissa, sillä hänen pätevyydestään tehtiin valitus hallinto-oikeuteen. Valitus pyöri oikeuden rattaissa pari vuotta. Helsingin hallinto-oikeus totesi keväällä 2007, että Voutilainen on epäpätevä. Helsinki valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Pari ensimmäistä vuotta edustuskulut pysyvät maltillisina. Tililtä on tehty yksi suurempi otto, 1300 euroa. Sillä on tarjottu lounas kehitysvammaisten jalkapalloturnauksen osallistujille.

Vuonna 2008 edustustilin käyttö lisääntyy noin 9000 euroon vuodessa. Saman vuoden huhtikuussa korkein hallinto-oikeus kumosi alemman oikeusasteen päätöksen ja ilmoitti, että Voutilainen on pätevä virkaansa. Voutilaisen katsottiin olevan ammattijohtaja, joka ei tarvitse sosiaalialan korkakoulututkintoa. Kaksi vuotta kestänyt kujanjuoksu päättyi.

Kuittien perusteella voi päätellä, että Voutilainen alkaa hoitaa suhdetoimintaa. Lounaita ja kahvitteluja, virkamiehen arkea, kun julkisia rakenteita puretaan eli tehdään bisnestä ja käydään tiukkoja neuvotteluja palveluntarjoajien kanssa.

Voutilainen syöttää ahkerasti poliitikkoja, säätiöiden väkeä, entisen työnantajansa diakonissalaitoksen yhteyshenkilöitä ja muita arvokkaita kontakteja. Säästöpankinrannan ravintola Marco Polo on käynyt sosiaalijohtajalle tutuksi.

”Avustajat sommittelevat herkeämättä tulevia ohjelmia”, virkansa varmistanut sosiaalijohtaja kirjoitti Hengellisen Kuukausilehden kolumnissaan vuonna 2008.

”Rooliodotuksia, julkisuutta, valtaa, poliittisia vaikutusareenoita, vastuuta ja suuria asioita riittää.”

Paavo Voutilainen valittiin sosiaalijohtajan virkaan salaisella lippuäänestyksellä vuonna 2006. Hänen takanaan seisoivat vihreät ja kokoomus korostaen Voutilaisen ”muutosjohtajuutta” ja ”kolmannen sektorin osaamista”.

Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen (kok.) oli haukkunut sosiaalivirastoa ”vuotavaksi laivaksi”. Virasto ylitti jatkuvasti budjettinsa, ja ruoriin haluttiin johtaja, joka kunnioitti budjettikuria. Uuden sosiaalijohtajan toivottiin etsivän ratkaisuja tehostamalla ja kilpailuttamalla.

Diakonissalaitoksen diakoniajohtajana toiminut teologian maisteri ja pappi Paavo Voutilainen päihitti pätevämmän vastaehdokkaansa, demaritaustaisen Kari Välimäen äänin 50–33.

Voutilaisen hoteisiin annettiin Suomen suurin virasto. Välimäestä tuli sittemmin sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö.

Sosiaalitoimesta alkoi tihkua omituisia signaaleja varsin pian Voutilaisen virkaanastumisen jälkeen, kun sosiaaliasiamies Lilli Autin raportti julkistettiin vuonna 2007. Raporttiin haastatellut sosiaaliviraston työntekijät puhuivat arvojen koventumisesta ja asiakasvastaisuudesta. Sosiaalitoimessa vallitsee pelon ja vaientamisen ilmapiiri, raportissa todetaan.

Vuoden 2008 raportti julkaistiin tasan viikko ennen Voutilaisen herraseurueen nyrkkeilyiltaa. Raportissa kerrotaan, että sosiaalitoimesta ohjataan ihmisiä kirkon diakoniatyön turviin ja leipäjonoihin. Tämän sosiaalitoimi kiisti.

Voutilainen itse nousi iltapäivälehtien lööppeihin 22. huhtikuuta, kun Helsingin kaupunginvaltuutettu Yrjö Hakanen (skp) teki kyselyn Voutilaisen kalustehankinnoista. Hakanen oli saanut tietoonsa , että sosiaalitoimenjohtaja oli sisustanut työhuonettaan, sen aulaa ja sihteerinsä huonetta 71 900 eurolla.

Hakasen mielestä hankinta oli moraaliton aikana, jolloin sosiaalimenoja supistetaan.

”Samaan aikaan kun Voutilainen hankki kalusteensa, ohjeistettiin sosiaaliviraston vastuualueiden johtoa hakemaan säästökohteita, koska erityisesti toimeentulotuen ja lastensuojelun menot olivat ylittämässä budjetin ja muualta pitäisi siksi säästää”, Hakanen kertoo.

Kalusteet oli tilattu turkulaiselta Divaani Oy:ltä. Voutilainen perusteli hankintaa ja kaupungin omien kalustehankkijoiden sivuutusta sillä, että sisustussuunnittelijan kaavailemia kalusteita ei saanut kuin Divaanista.

Hankintalain mukaan kalusteet pitää kilpailuttaa kaupungin viiden kalustetoimittajan kesken.

Voutilaisen esimies, apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen (kok.) sanoi Helsingin Sanomissa 29. huhtikuuta, että hankinta oli laiton, mutta hankintalain sivuutus oli muodollinen virhe.

Pian eräs sosiaalitoimen nimettömänä pysyttelevä virkamies ottaa yhteyttä Voimaan ja kertoo, että Voutilainen nauttii jälleen sosiaalilautakunnan luottamusta. Sosiaalitoimessa huhutaan, että Voutilainen on antanut lautakunnalle ja esimiehelleen Paula Kokkoselle harhaanjohtavan kuvauksen kalustehankinnan vaiheista.

Tämä oli paljastunut sattumalta jo vappuaattoaamuna, kun osa työntekijöistä oli kuullut Radio Ylen aikaisesta Kokkosen haastattelun. Kokkonen moitti Voutilaista, mutta vihjasi alaisten hoitaneen hankintavalmistelun huolimattomasti.

Tämä herätti sosiaalitoimen sisällä suuttumusta, virkamies kertoo. Sosiaalitoimessa epäiltiin, että Voutilainen oli antanut Kokkosen ja sosiaalilautakunnan ymmärtää, että hän ei ole hankinnasta vastuullinen, vaikka kunnon johtajana ottaakin vastuun.

”En ole hoitanut ja valvonut kalustamista yksityiskohtaisesti. Lähtökohtana oli tilattu sisustussuunnitelma, ja sen perusteella sisustus tilattiin”, Voutilainen kertoi Helsingin Sanomille 22. huhtikuuta.

Virkamies kertoo, että erityisesti taloushallinnossa ollaan vihaisia. Virkamiesten ammattiylpeyttä oli loukattu, sillä taloushallinnon talouspäällikkö Leena Karhu-Westman oli tiedottanut Voutilaiselle jo hyvissä ajoin, että hankinta on laiton.

Otan yhteyttä sosiaalitoimen talouspäällikköön Leena Karhu-Westmaniin ja kysyn onko huhussa perää. Eteeni avautuu täysin absurdi maailma. Talouspäällikkö on peloissaan. Ensimmäisen puhelinsoiton aikana Karhu-Westman vetoaa virkasalaisuuteen. Hän pyytää soittamaan seuraavana päivänä uudelleen, että hän ehtii selvittää entiseltä esimieheltään kuinka paljon voi virkasalaisuuden puitteissa puhua.

”Haluan olla lojaali sosiaalitoimelle.”

”Olen nyt selvittänyt sen, että saan kertoa sulle mitä olen tehnyt”, Karhu-Westman sanoo, kun otan häneen uudelleen yhteyttä.

”Minun tehtäväni on katsoa taloudellisia päätöksiä kunnallisen ottoharkinnan puolesta, ennen kuin ne menevät seuraavalle tasolle.”

”Hallintolakimies Anneli Levänen lähetti minulle koko päätösluettelon, siellä oli muitakin päätöksiä. Minä katson ne ennen lautakuntaa, ja tarkistan vastaavien johtajien ja sosiaalijohtajan päätökset.”

Karhu-Westman toisin sanoen tarkistaa, että kaikki sosiaalilautakunnan eteen menevät päätökset on valmisteltu lainmukaisesti.

”Katsoin 24. maaliskuuta sen pykälän, joka oli menossa sosiaalilautakuntaan näistä kalustehankinnoista ja ilmoitin, että se ei ole talousarvion noudattamisohjeiden mukainen.”

Kalustehankintapäätös ei päätynyt illalla pidettyyn sosiaalilautakunnan kokoukseen, koska Karhu-Westman ei sitä hyväksynyt vaan palautti sen uudelleen harkittavaksi sosiaalijohtajalle ja hänen alaisilleen saatteen kera.

Karhu-Westman lähetti viestin hankinnan laittomuudesta Paavo Voutilaisen sihteerille Marianne Winterille, sosiaalitoimen hallintolakimiehelle Anneli Leväselle, sekä Voutilaisen lähimmälle alaiselle Jarmo Räihälle, jonka virkanimike sosiaalitoimessa on johtava asiantuntija.

Kysyn Karhu-Westmanilta, miksi hän ei lähettänyt viestiä suoraan Voutilaiselle.

”Voutilainen ja hänen sihteerinsä ovat hyvin selkeästi ilmaisseet tullessaan virkaan, että asioiden pitää kulkea ylöspäin organisaatiota pitkin”, Karhu-Westman vastaa.

Oliko Voutilainen jo palannut sairaslomaltaan, kun viesti tuli?

”Oli joo. Päivä oli 24. maaliskuuta. Se on minun syntymäpäiväni, joten muistan sen.”

Karhu-Westmanin viestin sisältö on yksiselitteinen:

”Olen käynyt läpi sosiaalijohtajan päätosluettelon tavalliseen tapaan illan lautakuntaa varten. En voi hyväksyä kalustehankintapykälää vietäväksi lautakunnan ottoharkintaan”, Karhu-Westman kirjoittaa.

”Summa on tosi suuri – vaatii yksilöinnin siitä, mitä hankitaan.Lisäksi Divaani Oy ei taida olla kaupungin kilpailuttamia hankintapaikkoja, joten sekin on vähän hankala kysymys, kun kilpailutuksen raja on 15 000 euroa.

Esitän, että asia käydään läpi kunnolla ja katsotaan, voimmeko yleensäkään tehdä tällaistä tilausta suorahankintana.”

Sama hankintapäätös, hieman eri tavalla muotoiltuna, ilmestyi seuraavaan sosiaalilautakunnan kokoukseen 7. huhtikuuta. Hankinta eteni lautakuntaan asti, koska taloushallinto sivuutettiin kokonaan.

Päätösluetteloa ei annettu kenellekään talousosaston virkamiehelle normaalikäytännön mukaan tarkistettavaksi.

”Tämä jälkimmäinen rikkoo niitä ihan samoja pykäliä. Eli meillä on talousarvioinnin noudattamisen ohjeissa 15 000 rajana”, Leena Karhu-Westman kertoo.

”Olin siinä välissä sairaslomalla ja kukaan ei edes pyytänyt, että olisin katsonut sitä.”

Olet kuitenkin talouspäällikkö?

”Olen talouspäällikkö ja annoin tiedot lautakunnan sihteerille ja esimiehelleni. Kun kuulin Paula Kokkosen haastattelun, joka herätti täällä todella ikävää tunnetta, lähetin myös Paula Kokkoselle tämän viestin.”

Missä vaiheessa lähetit Paula Kokkoselle tämän tiedoksiannon?

”Sen jälkeen kun menin vappuaattona töihin ja mulle kerrottiin, että hän oli radiossa todennut, että meidän ihmiset on tehnyt mokan.”

”Tiedän, että hankintayksikkö ei ole ollut tässä mukana.”

Karhu-Westman ilmoittaa, että taloushallinnossa tunnetaan lakipykälät hyvin.

”Me ollaan tässä ihan syyttömiä, ja nyt mä puhun ihan avoimesti, kun sain luvan. Pelkään pahoin, että tässä yritetään meidät syyllistää.”

Voutilainen ei saanut huomautusta tai virkavirhesyytettä. Hän antoi sekä suullisen että kirjallisen selvityksen hankinnasta sosiaalilautakunnalle toukokuussa suljettujen ovien takana.

Sosiaalilautakunta antoi Voutilaiselle anteeksi. Syyt siihen jäivät epäselviksi. Lautakunta lupasi Voutilaiselle, että se ei kommentoi selvitystä julkisesti.

Voutilaisen annettiin poikkeuksellisesti kerätä kirjallinen selvitys takaisin lautakunnan jäseniltä.

Soitan kolmelle sosiaalilautakunnan jäsenelle ja yritän selvittää, minkälaisen kuvan Voutilainen on kalustehankinnasta antanut. Mihin lautakunnan luottamus Voutilaiseen perustuu? Kaikki kolme antoivat ymmärtää, että Voutilaisen virhettä voi ymmärtää.

”Kokkonenhan on julkisesti sanonut, että vaikka tässä on tapahtunut virhe, hän ei halua antaa huomautusta”, sosiaalilautakunnan jäsen Sanna Vesikansa (vihr.) kertoo. ”

Penään Vesikansalta, että missä virhe Voutilaisen mukaan täsmällisesti tapahtui.

”Olet varmaan tietoinen, että Voutilainen oli pitkään sairaslomalla, sen olet varmaan kuullut?”

Tämä pitää paikkansa. Voutilainen oli kahden kuukauden sairaslomalla ja palasi töihin 16. maaliskuuta. Vesikansa siis vihjaa, että kalusteet olisi hankittu sillä aikaa, kun hän oli pois työpaikalta.

”Luottamus perustuu siihen, että me saimme asianmukaisen selvityksen ja Voutilainen myöntää tehneensä arviointivirheen. Valitettavasti virheet ovat inhimillisiä ja niitä sattuu. Keskusteluissa päädyttiin siihen, että virheet pitää myöntää. Suomessa on ollut tapana, että kun pyytää anteeksi, niin anteeksi voi jopa saada. Tämä oli tärkein asia.”

Sosiaalilautakunnan puheenjohtaja Sirkku Ingervo (vihr.) harmittelee, että kalustehankintaa ei enää voi perua, mutta kehuu Voutilaisen johtajantaitoja.

Yritän kysyä, mistä johtuvat sitkeät huhut siitä, että alaiset mokasivat. Ingervo kiertää kysymyksen.

”Voutilainen otti vastuun, se on johtajan tehtävä.”

Ingervo seisoo Voutilaisen takana. Hän kertoo, että myöntämällä virheensä Voutilainen vältti sanktiot.

”Voutilainen on yksi tämän kaupungin parhaista johtajista”, Ingervo kehuu. ”Hän on siitä harvinainen ihminen, että hän aidosti kuuntelee ihmisiä, alaisiaan ja tätä aikaa.”

Jouko Kajanoja (vas.) yllättyy, kun kerron hänelle, että taloushallinto oli varoittanut Voutilaista jo hyvissä ajoin hankinnan laittomuudesta.

”Voutilainen ei maininnut lautakunnalle antamassaan selvityksessä talouspäällikön viestistä mitään.”

Hän ei siitä huolimatta suostu kertomaan, mitä lautakunnassa oli puhuttu: ”Me tehtiin sellainen kollektiivinen ratkaisu, tämä kyseinen henkilö ja sosiaalilautakunta, että Paavo itse informoi tilanteesta ja perusteluistaan julkisuuteen.”

”Ja kyllä Paavo tulee julkisuuteen, ihan varmasti. En voi kuvitella että hän ei sitä tekisi, kyllä se siellä niin selvästi sovittiin.”

”Olen ollut lautakunnassa vasta neljä kuukautta, en tunne häntä vielä kovin hyvin.”