Teksti Susanna Kuparinen
Ylioppilasteatterin kunnallispolitiikkaa tutkinut Valtuusto-esityssarja päättyi oivallukseen siitä, mitä helsinkiläisten rahoja nielevälle Talin golfkentälle pitäisi rakentaa. Asuntoja! Työryhmä lähti greenille valamaan symbolisia perustuksia.
Palataan muutama kuukausi ajassa taaksepäin. On 1. syyskuuta 2010, varhainen iltapäivä.
”Maksakaa laskunne, maksakaa omat laskunne ja tulkaa sitten tänne”, kiukkuinen golfaajanainen hokee.
Kannattaa käyttää kuulokkeita: äänen laatu heittelehtii.
Ylioppilasteatterin kunnallispolitiikkaa penkovan Valtuusto-esityssarjan syyskuussa 2010 esitetty viimeinen osa päättyi videoituun kohtaukseen, jossa Valtuusto-työryhmä valtuutettujen ja virkamiesten roolissa valtaa Talin takaisin helsinkiläisille.
Päämääränämme on kaivaa Taliin symbolinen kuoppa, rakennuksen perustukset. Noin puoli minuuttia sen jälkeen kun olemme kävelleet kentälle lapioiden kanssa, poliisi on soitettu paikalle.
Golfarit eivät jaksa odottaa virkavallan saapumista. Pieni kuoppa nostaa asenteet esiin.
”Painukaa vittuun täältä”, golfarimies karjuu.
”Voitte käydä sitte taas sosiaaliturvaluukulla meidän veronmaksajien rahoilla.”
Golfarit repivät lapiot käsistä ja tönivät näyttelijät syrjemmälle. Pariin otteeseen poikittaislapiolla kumoon tuupattu poliittisen historian opiskelija Jari Hanska ei putoa roolistaan. Hän esittää Helsingin jo eläkkeelle jäänyttä kiinteistötoimesta vastaavaa apulaiskaupunginjohtajaa Pekka Korpista, joka on saanut herätyksen, liittynyt Ylioppilasteatteriin ja ryhtynyt tositoimiin.
”Ei ole mitään syytä lietsoa paniikkia”, Hanska opastaa golfareita.
Iso mies yrittää lyödä toista kuvaajaa lapiolla, molemmat kamerat hajotetaan. Näyttelijät jatkavat kuvaamista kännyköillään.
Kaksi golfäijää saartaa kotimaisen kirjallisuuden opiskelijan Piia Peltolan.
”Kato sen ilmettä jumalauta, se on ihan ku se sais orkun juuri”, golfäijä sanoo. ”Ehkä se saakin”, toinen vastaa.
Onneksi poliisi saapuu paikalle nopeasti.
Talin golfkenttä, sen kartanorakennukset ja vuokralainen, Helsingin Golfklubi, nousivat hiljattain otsikoihin. Suomi TV uutisoi marraskuun lopulla, että klubi yrittää lunastaa Talin kartanon ja muut rakennukset kaupungilta alihintaan. Tai sama toisin päin: Helsingin kaupungilta löytyy halukkuutta myydä rakennukset klubille alihintaan 800 000 euroalla, vaikka rakennusten arvoksi on määritelty 1,4 miljoonaa euroa.
Helsingin Golfklubi väitti, että rakennukset ovat homeisia röttelöitä, joiden kunnostaminen maksaa maltaita. Klubi ja liikuntavirasto eivät muistaneet kertoa rakennuksia hallinnoivalle kiinteistövirastolle, että ”Helsingin kaupungin liikuntalautakunta on osallistunut viime vuosina merkittävällä tavalla Helsingin Golfklubille vuokraamiensa rakennusten kunnostamiseen”, kuten Suomi TV:n jutussa kerrotaan.
Helsingin Golfklubi HGK on vuokrannut Talin kenttää ja kartanorakennuksia kaupungilta jo vuosikymmeniä. Kenttä on Kulosaaren kokoinen alue keskustan tuntumassa. Aluetta on vuosikaudet vaadittu yleiseen käyttöön, julkiseksi golfkentäksi, julkiseksi puistoksi, asuinalueeksi tai näiden yhdistelmäksi.
Talin eliittikerhoon kuuluu 1 350 jäsentä, joista vähän päälle tuhat pelaa aktiivisesti. Jäseneksi pääsy ei ole helppoa. Taliin ei jonoteta, sinne valikoidutaan.
Esimerkiksi kokoomuksen valtuutettu ja kansanedustaja Jan Vapaavuori poimittiin klubin jäseneksi heti sen jälkeen, kun hän nousi asuntoministeriksi. Tiiviistä kaupunkirakenteesta saarnaavan Vapaavuoren sokea piste on Talin 55 hehtaarin aukko keskellä Helsinkiä.
Vuoteen 2009 asti HGK maksoi kentästä 7 000 euroa vuokraa vuodessa. Summa nousi otsikoihin vuonna 2008, kun kentän vuokrasopimusta uusittiin. Talin kenttää hallinnoi Helsingin liikuntavirasto. Viraston johtaja Anssi Rauramo, HGK:n ainaisjäsen, hoitaa klubin etuja myös liikuntavirastossa.
Kun Helsingin Sanomat sai vihiä asiasta, Rauramo joutui jääväämään itsensä Talia koskevista päätöksistä. Talin vuokraa nostettiin ja skandaali vaimeni.
Se, mitä Helsingin Sanomat ei silloin kertonut, on liikuntaviraston HGK:lle maksama vuokrasubventio ja muut tuet. Summien laajuus alkoi valjeta viime kesänä, kun tutkimme Valtuusto-esitystä varten Talin ja HGK:n kustannuksia veronmaksajille.
Kiinteistövirastossa ihmetellään liikuntaviraston ja Talin likeisiä suhteita. Eräs kiinteistöviraston virkamies kertoi puhelimessa enemmän kun mielellään, että liikuntavirasto myöntää Talin kentälle vuokratukea puoli miljoonaa euroa vuodessa.
Subvention lisäksi liikuntavirasto on käyttänyt omavaltaisesti satoja tuhansia euroja Talin kiinteistöjen huoltoon. Kaikkiaan golfseura laskeskeli jäsenlehdessään saaneensa kaupungilta vuokraamiensa rakennusten kunnostamiseen tähän mennessä ainakin 400 000 euroa.
Rahaliikenne ja poliitikkojen, virkamiesten ja klubin likeiset suhteet kulkevat laittoman ja laillisen rajalla. Olisi hyvä, jos kaupungin sisäinen tarkastus tutkisi oudot käytänteet perinpohjin, sillä ainakaan toistaiseksi vastuunkantajaa ei ole löytynyt.
Toinen kiinteistöviraston virkamies laski työryhmän pyynnöstä, kuinka paljon veronmaksajien kriisitietoisuutta ja jatkuvaa palvelujen karsintaa vaativa Helsingin kaupunki menettää tuloja, kun Talin kaltainen arvokas maapläntti makaa tyhjänä. Asuntokäyttöön valjastettu Tali tuottaisi kaupungille 5 miljoonaa euroa vuodessa. Tontin arvo olisi 115 miljoonaa.
Helsingin Sanomien toimittajalle Riku Jokiselle luvut oli hilattu alemmas. Totuus lienee jossakin välissä.
Jokinen teki Hesarin juttusarjassaan yksinkertaisen matikkatehtävän. Hän vertaili Talin saamaa tukea muihin seuroihin.
Liikuntaviraston periaatteena on, että liikuntaseura joutuu maksamaan esimerkiksi hallinnoimansa pallokentän todellisesta tontinvuokrasta vain puolet. Talissa 50–50-periaate ulottuu vain golfkentän vieressä olevaan kartanoalueeseen.
”Varsinaisesta golfkentästä HGK maksaa vuokraa 63 000 euroa, vaikka liikuntavirasto joutuu maksamaan siitä kiinteistövirastolle sisäistä vuokraa yli 500 000 euroa vuodessa”, Jokinen kirjoittaa.
Talin golfkentällä 50–50-periaate onkin 10–90-periaate.
Jotakin HGK:n mielenmaisemasta kertoo Talin konkarijäsenen Lassi Tilanderin blogipostaus 23. marraskuuta. Tilander on suuttunut Jokisen kirjoittelusta ja huutaa apuun sensuuria.
”Pikkuisen erikoista tämänkertaisessa jupakassa on se, että juuri Helsingin Sanomat näyttää koko ajan olevan kimpussamme”, Tilander ihmettelee.
”Lehtihän oli, tosin kauan sitten, golfin tärkein sanansaattaja tässä maassa. Toiveajattelua lienee se, että HGK:n jäsen numero 33 (Aatos Erkko) poikkeaisi lasipalatsiinsa vähän toimittajia torumaan.”
Hyi hitto.
Samassa yhteydessä kun Talin vuokraa nostettiin vuonna 2008, HGK pakotettiin avaamaan kaupunginvaltuutettu Arto Bryggaren aloitteesta pelivuoroja myös muille kuin jäsenille.
Golfklubilaiset eivät ole antaneet tätä vieläkään anteeksi. Kun työryhmämme käveli kentälle syyskuussa kuoppaa kaivamaan, yksi näyttelijöistä kuuli golfarin spekuloivan, että ”nuo taitavat olla sitä Bryggaren porukkaa”.
HKG:n pomo Leif Ekström käy tällä hetkellä uuvutustaistelua Suomen Golfliitossa, jossa hän vaatii, että pelaajat on sidottava tiukemmmin omille kotikentilleen. Toiveena tietenkin, että kukaan ulkopuolinen ei voisi tulla Taliin.
Helsingin Golfklubin snobismi, kähmintä ja suhmurointi närästää Suomen muuta golfyhteisöä. HGK:n pelätään pilaavan lajin maineen, juuri kun siitä on alkanut innostua yhä laajempi yleisö.
HGK:n halpapelaajiksi haukkumat tavisgolfarit ovatkin sitä mieltä, että kaupungin suhteettomasti tukeman HGK:n pelaajat ovat niitä todellisia halpapelaajia.
Tavallisten veronmaksajien ja eliitin välinen ero näyttääkin nykyään olevan se, että kun tavikset pistetään elämään vapaiden markkinoiden pelisääntöjen mukaan, eliitti jatkaa pikku keitaassaan omituista puolisosialistista sossupummielämää.
”Maksakaa laskunne, maksakaa omat laskunne”, golfnainen huusi meille Talin kentällä syyskuussa 2010. Työryhmä vastaa:
Maksakaa vittu itse omat laskunne.
Kirjoittaja on Voiman toimituspäällikkö ja Valtuusto-sarjan ohjaaja. Poliittisen teatterin tekemistä käsittelevä blogi osoitteessa eduskuntaesitys.blogspot.com.
Uusimmat kategoriassa Yhteiskunta:
