”Olin joku 10-vuotias, kun isoäiti sanoi, että sinä et sitten mene armeijaan”, Robert ”Roope” Ryömä, 43, muistelee. Isoäiti oli Elvi Sinervo, vasemmistolainen kirjailija ja entinen poliittinen vanki.

”Pikkuskidinä mummo kertoi Arndt Pekurisesta. Ajattelin, että tappakaa vaan minutkin, mutta en pue univormua. Se me ollaan Pekuriselle velkaa.”

Muutenkin mummolla oli kärkeviä ajatuksia. Teini-ikäiselle Roopelle hän sanoi, että jokaiselle nuorelle tekisi hyvää istua vankilassa aatteensa puolesta. Silti Sinervo oli lopulta yllättynyt, kun kuuli sairasvuoteellaan lapsenlapsensa jättäneen kieltäytymisilmoituksen.

”Lukioaikana harkitsin myös soluttautuvani armeijaan, mutta se jäi, kun laivastossa ollut kaveri kertoi upseerien laulaneen juhlissa Horst Wesseliä – vanhaa natsilaulua”, Ryömä kertoo.

Kun kutsu harmaisiin oli käynyt, Roope meni viime hetkellä sotilasläänin esikuntaan. Vakaumuksentutkinta oli juuri poistunut, joten eteen lyötiin siviilipalvelushakemus. ”Lomakkeesta puuttui oikea vaihtoehto: totaaliksi, joten rastitin sivarin.”

Seuraavaksi postia tuli siviilipalveluskoulutusta järjestäneestä Valamon kansanopistosta. ”Soitin sinne ja sanoi: sori, mä en nyt taida tulla. Siellä vastattiin, että he ymmärtävät kyllä, mutta joutuvat tekemään rikosilmoituksen.”

Heinäveden käräjillä Ryömä oli kaikkien aikojen ensimmäinen totaalikieltäytyjä. Se päivä oli ikimuistoinen. Ehtiäkseen ajoissa paikalle Siilinjärveltä Roope joutui koukkaamaan Joensuun kautta ja yöpymään matkalla. Aseistakieltäytyjäliiton juristin piti lentää Savonlinnaan ja taittaa loppumatka taksilla.

”Mulla oli fattan todistus, että olen varaton. Silti niillä kesti kaksi tuntia pelkästään maksuttomasta oikeudenkäynnistä päättämiseen. Sitten ne sanoivatkin, että nyt pidetään lounastauko.”

Varsinaiseen asiaan päästiin vasta keskipäivällä. Sen käsittelyssä menikin sitten neljä tuntia. Muut käräjille haastetut joutuivat odottamaan vuoroaan koko päivän.

”Tuomari sanoi, että ei voi hyväksyä vakaumustani. Normaali tuomio oli silloin 12 kuukautta, mutta he pätkäisivätkin 13 kuukautta. Hovissa se sitten aleni vuoteen. Etelä-Suomessa selvisi yleensä 11 kuukaudella eli sain kuukauden lisää siitä, että satuin asumaan Itä-Suomessa.”

Samanlaisen tuomion saadakseen olisi pitänyt syyllistyä törkeään raiskaukseen.

Sonkajärvellä sijaitsevaan Iskolan avovankilaan Robert Ryömä passitettiin kevättalvella 1990. Ensimmäiset kuukaudet kuluivat maataloustöissä, joista nuorella miehellä ei ollut mitään kokemusta. Hevostenhoidon ja karjan ruokkimisen lomassa tulivat muut vangit tutuiksi.

”Helvetin kasvattavaa oli olla vankilassa ja kuulla vankien juttuja.”

Jo vankilareissun alkuviikkoina Roope sai Aseistakieltäytyjäliitolta postia suunnitteilla olevasta sivarilakosta. Pian tuli kirje myös Ari Arffmanilta, toiselta totaalikieltäytyjältä, joka istui Kuopiossa.

”Ari oli jo aiemmin ollut kuukauden nälkälakossa, kun häneltä evättiin opintolupa. Nyt hän keksi, että totaalit voisivat ruveta tukilakkoon, kun sivarit jäävät pois palveluksesta. Mun eka ajatus oli, että ei se ikinä tule toteutumaan.”

Kun vankilaviikkoja kertyi, Ryömän ajatukset alkoivat muuttua.

”Koin vankilalaitoksen todellisuuden ja kuulin muilta vangeilta kamalia juttuja. Kolmen kuukauden jälkeen iski totaalinen vitutus, että jumalauta ensin ne tekee meille paskayhteiskunnan ja jos et puolusta sitä aseellisesti, joudut lusimaan.”

Sitten koittikin jo huhtikuu ja päivä, jolloin siviilipalvelusmiesten ennalta määrittämättömän mittainen lakko alkoi. 16 kuukauden palvelukseen vaadittiin lyhennystä, totaalikieltäytyjien tuomioihin lievennystä ja sivareille lisää palveluspaikkoja.

”Päätin, että tänään en syö enkä polta tupakkaa. Olin polttamatta kaksi tuntia, syömättä 39 päivää.”

”Ekan viikon teki koko ajan mieli ruokaa, mutta olin sitoutunut siihen juttuun, enkä tietenkään voinut ruveta prakaamaan.”

Toisella viikolla näläntunne helpotti ja ”kuukauden jälkeen alkoi tulla suorastaan euforisia fiiliksiä”.

Nälkälakkoilijoita oli yhteensä neljä. Timo Kinnunen lopetti syömättömyytensä, kun sivarit päättivät palata töihin saatuaan lupauksen lakimuutoksen valmistelujen käynnistämisestä. Sen sijaan Ryömä, Arffman ja Jari Kallioluoma jatkoivat lakkoa, kunnes heidät armahdettiin.

”Neljän viikon jälkeen kuulin, että – jaha – sivarit lopettivat lakon. Tuli fiilis, että ei voi lopettaa lakkoa, jumalauta mähän olen ollut neljä viikkoa syömättä.”

Ensimmäisen viikon Roope teki töitä ilman ruokaa. ”Tiesin, että suljetussa vankilassa yhteydenpito ulkomaailmaan on paljon vaikeampaa. Sitä halusi kerran viikossa soittaa Aseistakieltäytyjäliittoon. Piti heitellä markkoja puhelimeen kuin johonkin pajatsoon.”

Suljetulle piti lähteä, kun voimat eivät enää riittäneet talikkohommiin. Siellä nälkälakkoilijaa painostettiin lopettamaan syömättömyytensä.

”Vartija tuli sanomaan, että mut pannaan rundiin (eristysselliin) ja siellä en saa edes juotavaa. Sanoin vartijalle, että silloin mä kuolen ja kysyin sen valtuuksia. Se tuhahti ja marssi pois. Sitten ei enää painostettu.”

Koko nälkälakon ajan Ryömä, Arffman ja Kallioluoma olivat tiiviissä kirjeenvaihdossa ja rohkaisivat toisiaan. Puhelinyhteyteen lakkotovereidensa kanssa Roope pääsi vasta jouduttuaan nälkälakon loppuvaiheessa Iisalmen aluesairaalaan.

Sitten koitti armahdus. ”Oikeusministeri Tarja Halonen syytti meitä kiristyksestä ja väkivallalla uhkailusta. Mauno Koivisto mainitsee muistelmissaankin, että armahdus oli vastenmielinen, ja hän on sitä mieltä, että kaikkien on täytettävä yhteiskunnallinen velvollisuus.”

Nälkälakkoilijat tapasivat toisensa ensi kertaa vasta vapautumisensa jälkeen. Kovin montaa kertaa he eivät ehtineet nähdä. Kallioluoma jäi junan alle seuraavana keväänä ja Arffman löytyi hukkuneena Helsingin Eläintarhanlahdesta syksyllä -92.

Robert Ryömä toimii edelleen aktiivisesti Aseistakieltäytyjäliitossa. ”Me ollaan samassa tilanteessa taas: sivari kestää kaksi kertaa pidempään kuin armeija ja vankilaolot ovat Pohjoismaiden huonoimmat”, hän perustelee.

Juttu on julkaistu alunperin Sivari&Totaali -lehden numerossa 4/2008. Tänä keväänä Fifi kirjoitti aseistakieltäytyjän nälkälakosta jutussa Tapaus Aki Greus. Presidentti Tarja Halonen armahti lopulta Greusin.