Kidutus Venäjän vankiloissa on julkinen salaisuus, joka on pitkälti vaiettu kuoliaaksi sikäläisissä tiedotusvälineissä. Nyt paikallinen kansanliike on kuitenkin saanut suunnattua huomiota väärinkäytöksiin Pietarin alueen vankiloissa.

Lokakuun 25. päivänä Pietarissa järjestettiin mielenosoitus vankien puolesta ja vaadittiin muutosta vankien sietämättömään kohteluun. Samalla mielenosoittajat vaativat Leningradin vankeinhoitopiiriä johtavan kenraali Malentšukin eroa. Malentšukin epäillään itse määränneen vankeja kidutettavaksi.

Kansanliike on saavuttanut tuloksia: Venäjän federaation vankeinhoitolaitos on asettanut lautakunnan tutkimaan osaa epäillyistä kidutustapauksista. Kolme poliisiupseeria, mukaan lukien Malentšukin varamies eversti Bytškov, on tuomittu lyhyisiin vankeusrangaistuksiin.

Rikostutkinta uhkaa kuitenkin jäädä torsoksi. Kolmen syytetyn teot kattavat vain pienen osan toistuvista kidutuksista, ja annetut vankeusrangaistukset ovat rikoksiin nähden selkeästi alimitoitettuja. Kenraali Malentšukiin kohdistuvista epäilyistä huolimatta häntä itseään vastaan ei ole nostettu syytteitä.

Kidutuskohun keskellä on IK-4 -vankila Fornosovon pikkukaupungissa. Vankilaa johtavan majuri Prutnikovin epäillään osallistuneen itse vankien pahoinpitelyyn ja raiskaamiseen. Nyt julkisuuteen on päätynyt IK-4:ssä kuvattu video, jossa vangeille tehdään seksuaalista väkivaltaa.

Yksi vangeista videolla on Jevgeni Sekatšov. Sekatšovin ystävien mukaan Prutnikov yritti tovereineen kiristää Sekatšovilta rahaa ”vankilarakennusten ylläpitoa varten”. Sekatšovin kieltäydyttyä hänet vietiin eristysselliin, jossa hänet riisuttiin, piestiin ja raiskattiin pampulla. Lisäksi toinen vanki pakotettiin osallistumaan Sekatšovin seksuaaliseen nöyryyttämiseen. Kiduttajat tallensivat kaiken itse nauhalle.

Kidutus ja raiskatuksi tulemisen aiheuttama nöyryytys oli Jevgeni Sekatšoville liikaa. Päästyään eristyksestä hän viilsi itseltään kurkun auki. Hänet leikattiin vankilasairaalassa, mutta hän menehtyi vammoihinsa 26. kesäkuuta.

Sekatšovin kidutus on yksi useammista Fornosovossa tapahtuneista. Esimerkiksi tammikuussa 2009 neljä vankia jäi kiinni kannabiksen polttamisesta ja heidät kaikki pahoinpideltiin samalla tavalla kuin Sekatšov aikaisemmin.

Kiduttaminen ei kuitenkaan rajaudu IK-4:n seinien sisälle. Ilja Bijazov oli paennut IK-4:stä, kun häneltä kiristettiin rahaa ehdonalaista vankeutta vastaan. Kun Bijazov jäi kiinni, hänet toimitettiin Fjodor Gaaz -vankilasairaalaan Pietarissa. Täällä hänet riisuttiin ja ajeltiin karvattomaksi. Sitten poliisit ja vanginvartijat alkoivat pahoinpidellä häntä.

Bijazov hakattiin perusteellisesti ja hänen sukuelimensä murjottiin vaatehengarilla. Hänet raiskattiin mopinvarrella, joka tungettiin sitten hänen suuhunsa.

Eversti Balobolko, paikallisen vankilahallinnon operatiivisen osaston päällikkö, ja vankilan apulaispäällikkö majuri Khachikian olivat läsnä. He kirjoittivat ”hinttari” Bijazovin selkään ja rintaan ja määräsivät toisen vangin laittamaan peniksensä Bijazovin suuhun.

Tapaus ei ole Fjodor Gaaz -sairaalassakaan ainutlaatuinen. Tiedossa on esimerkiksi tapaus syyskuulta 2008, jolloin kaksi korkea-arvoista poliisiupseeria määräsi alaisensa kiduttamaan Nijazov -nimistä vankia sairaalassa vastaavalla tavalla.

Raa’an väkivaltaisista rangaistuksista tihkuu jatkuvasti tietoa vankien omaisille, mutta vain harvoista tapauksista on konkreettista todistusaineistoa. Koska väkivalta on vangeille jatkuva uhka, harva uskaltaa kertoa kokemuksistaan eteenpäin. On kuitenkin selvää, että kyse on järjestelmällisestä toiminnasta, jota ohjataan hallintopiirin tasolta.

Järjestelmällisyydestä kertoo omalla tavallaan myös kidutusmenetelmien kaavamaisuus. Lähes kaikissa tapauksissa uhrit on riisuttu, pahoinpidelty ja raiskattu tylpällä esineellä.

Toisena yhdistävänä tekijänä kidutusten taustalta löytyy varsin tavanomainen vaikutin. Suurimmassa osassa tiedetyistä kidutustapauksista on uhreilta tai näiden omaisilta pyritty kiristämään rahaa.

Nyt federaation vankeinhoitolaitoksen asettama tutkimuskomitea on vieraillut Fornosovon IK-4 -vankilassa. Samaan aikaan vankilan johtaja majuri Prutnikov on ollut kutsuttuna viralliseen kokoukseen Pietarissa. IK-4:ssä vangit ovat todistaneet tutkimuskomitealle vankilassa tapahtuvasta kidutuksesta.

Majuri Prutnikovin on kerrottu henkilökohtaisesti määränneen vangit raiskattaviksi. Lisäksi tutkimuskomitea on saanut todistusaineistoa siitä, että Jevgeni Sekatšovin itsemurha liittyy sitä edeltäneeseen kidutukseen.

Samalla tutkimus uhkaa typistyä selvitykseksi yhden vankilan yksittäisistä väärinkäytöksistä. Suurin osa kidutuksesta epäillyistä upseereista on toistaiseksi välttynyt rikostutkinnalta ja syytteiltä.

Vaikka kenraali Malentšukia ei ole toistaiseksi saatu rikosoikeudelliseen vastuuseen, hänen osallisuudestaan kidutusten määräämiseen ei ole epäilystä. Toimittaja ja ihmisoikeusaktivisti Oksana Tšelyševa kertoo Malentšukin kaudesta vankeinhoitopiirin johdossa:

”Ei liene epäselvää kellekään, että olot venäläisissä vankiloissa yleensä ovat olleet jo pitkään huonot eikä kidutus ole harvinaista. Vankiloiden sisältä on vaikea saada yksityiskohtaista tietoa tilanteen muuttumisesta, mutta Malentšukin tultua Leningradin hallintopiirin vankeinhoitolaitoksen johtoon 2007 ovat vankien olot juuri tällä alueella heikenneet huomattavasti.”

Kenraali Malentšuk on alun perin Tseljabinskista kotoisin. Siirryttyään Leningradin hallintopiiriin on hän kohonnut everstistä kenraaliksi vain muutamassa vuodessa. ”Päästyään johtoasemaan on Malentšuk korvannut hallintopiirin vankiloiden johdon omilla miehillään. Nyt juuri tämän ’Tseljabinskin ryhmän’ miehiä epäillään kiduttamisesta ja kidutusten määräämisestä”, Tšelyševa kertoo.

Malentšukilla ja hänen miehillään on ilmeisen tulehtuneet välit alueen muiden viranomaisten kanssa. Tästä huolimatta Malentšuk on pyrkinyt tekemään väkivaltaisia metodejaan kaikkiin alueen vankiloihin. Tšelyševa ei ole toiveikas Malentšukin rankaisemisen suhteen: ”Hänellä on aivan ilmeisesti ystäviä erittäin korkeissa asemissa”.

Vankien kannalta tilanne ei kuitenkaan ole Tšelyševan mielestä täysin toivoton. ”Julkisen paineen ansiosta lisätuomiotkin kidutustapauksista ovat mahdollisia. Tuomiot ja kasvava julkinen huomio yhdessä taas voivat parantaa vankien asemaa merkittävästikin”.

Venäläisvankiloiden kidutuksesta on kirjoitettu aikaisemmin muun muassa Ville Ropposen artikkelissa Älkää sulkeko silmiä.