Seuraava otsikko voisi olla Seitsemän päivää -lehdestä: ”Vantaan Jukka Peltomäki otti virkamatkalle naisystävän”. Se on Helsingin Sanomista, joka 14. syyskuuta revitteli uutisen kuudelle palstalle. Iskua tehostettiin kainalojutulla ”Myllytys vaikeuttaa jo Vantaan budjetin valmistelua”. Lehti tiesi mistä kirjoitti: se pyöritti myllyä.

Uutinen koski vantaalaisten virka- ja luottamusmiesten matkaa Manchesteriin elokuun puolivälissä. Naisystävä oli maksanut matkansa itse. Hän oli ollut jo viime vuonna mukana ainakin kahdella Jukka Peltomäen virkamatkalla, omaan laskuunsa, mutta silloin Helsingin Sanomilla ei ollut jutulle käyttöä.

Vuorokausi naisystävä-uutisen jälkeen, 15. syyskuuta Vantaan poliittiset ryhmät pakottivat Jukka Peltomäen eroamaan. Helsingin Sanomien päivälleen kolme kuukautta kestänyt hyökkäys oli saavuttanut tavoitteensa.

Tuskin Helsingin Sanomia kaupunginjohtajan naisasiat kiinnostivat. Todennäköisesti kysymys on Helsingin Sipoolta ottaman Östersundomin alueen kaavoittamisesta.

Helsingin aluevaltaus oli salamasotaa. Kaupunginvaltuusto esitti sitä valtioneuvostolle kesäkuussa 2006, ja vastarinnasta huolimatta Lounais-Sipoo, 3 000 hehtaaria maa-alueita siirtyi osaksi Helsinkiä vuoden 2009 alkaessa.

Hanke myytiin omille valtuutetuille, ministereille ja kansalaisille hehkuttamalla syntyvää luonnonläheistä puutarhakaupunginosaa, jossa väki asuu omakoti- tai kaupunkipientaloissa, ja jonka liikenne ratkaistaan ympäristöystävällisesti metrolla. Julkisuudessa hehkutuksen hoiti Helsingin Sanomat.

Myös Vantaan kaupunki tuki alueliitosta. Maata ei voi siirtää kunnasta toiseen, ellei kunnilla ole yhteistä maarajaa. Sitä ei Helsingillä ja Sipoolla ollut, välissä oli siivu Vantaata. Vantaa luovutti niin sanotun Västerkullan kiilan Helsingille, ja tie Östersundomiin oli auki.

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen ja kaupunkisuunnitteluvirasto pyrkivät myös kaavoittamaan suuren alueen pikavauhtia. Kiirettä on oudoksuttu, sillä Helsingillä on valtava kaavavaranto. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan (YTV) mukaan kaupungilla oli vuonna 2005 valmiiksi kaavoitettua rakennusmaata asuintarkoituksiin 6,5 miljoonaa kerrosneliötä varten. Se on kolmannes kaupungin asuinrakennuskannasta. Lukuun eivät sisälly uudet kaupunginosat Jätkäsaari, Kalasatama ja Laajasalo.

Suunnittelualueeseen tulivat mukaan myös palat Vantaalta ja Sipoolta. Näin syntyi kolmen kunnan yhteinen yleiskaavahanke, jota kuitenkin dominoi Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto (KSV). Suunnittelualue on 45 km2, siitä Vantaalta 9 ja Sipoosta 6 km2. Vauhtia riitti vielä puheissa, mutta kumppaneilla oli epäilyksiä. Östersundom on vaikea suunnittelukohde, mitä Helsingin kaupungin johto ei näy ymmärtäneen.

Alueen pohjoisosassa on Sipoonkorpi, jonne eduskunta kevättalvella perusti, suurella yksimielisyydellä vajaan 2 000 hehtaarin kansallispuiston.

Östersundomin eteläosan rannoista kattavat pääosan suojellut lintulahdet. Niiden suojelun betonoi kuuluminen naturaverkostoon.

Östersundomissa on hyvät mahdollisuudet muodostaa kansallispuisto ”merenlahdista erämaahan”, mikä onkin kaikkien ympäristöjärjestöjen agendalla; sillä on myös poliittista kannatusta. Tämä edellyttää Sipoonkorven laajentamista täyteen 5 000 hehtaarin laajuuteensa, ja leveiden ekologisten käytävien jättämistä alueen etelä- ja pohjoisosien väliin.

Natura-alueen suojeluarvoja ei saa heikentää myöskään sen rajojen ulkopuolisella rakentamisella. Siksi Natura-alueen ympärille on jätettävä suojavyöhyke, joskin tarve riippuu suojelun perusteesta. Linnustonsuojelualueilla, joita Östersundomin lahdet ovat, suojeluarvo heikkenee varmasti, jos ruovikon reunaan vedetään katuja tai taloja. Suojavyöhyke on väistämätön ja se suojelee myös kaupunkilaisten perinteisiä virkistysmetsiä. Tätä Helsingin kaavoittajat eivät ole halunneet hyväksyä.

Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston päällikkö Tuomas Rajajärvi ja Östersundom-projektipäällikkö Matti Visanti kävivät talvella 2010 neuvotteluja ympäristöministeri Paula Lehtomäen (kesk.) kanssa erivapauksista. Heidän tavoitteensa on lakkauttaa kokonaan lintulahtien suojelu. Minimitavoitte on, ettei Natura-alueille tarvitse jättää lainkaan suojavyöhykkeitä.

Se mahdollistaisi rakentamisen rannoille, ja juuri rantoja Helsingin kaavoittajat himoitsevat. Väkeä niille tulisi vain marginaalisesti, mutta rantatonteista voidaan periä kova hinta. ”Rannat rikkaille” -linjaa kutsutaan kaupunkisuunnitteluviraston slangissa rantojen vapauttamiseksi.

Kaavoitusbyrokraatit saivat tukea Lehtomäeltä, joka piti mahdollisena kiertää suojelumääräykset Östersundomissa. Tästä Lehtomäki sai haukut, myös alaisiltaan, sillä Natura-suojelusta ei juuri voi poiketa. Harvoissa EU:ssa hyväksytyissä poikkeuksissa kyseessä ovat olleet yhteiskunnalle välttämättömät infrastruktuurihankkeet, kuten maan eri osia yhdistävä moottoritie, tai koko valtakunnalle tärkeä suursatama. ”Rantatontteja rikkaille” on tuskin koko valtakunnalle elintärkeä hanke.

Pyrkimys Natura-alueille on lyhytnäköistä, sillä se tekisi Östersundomin kaavasta EU-tason riidan. Sen puiminen kestäisi kauan.

Maaliskuussa julkistettiin ensimmäinen luonnos Östersundomin yleiskaavaksi. Kaikki lintulahdet ja virkistysalueet olivat siinä rakennusmaata, ekologiset käytävät olemattomat ja Sipoonkorpi jäisi pieneksi.

Alueelle asutettaisiin 70 000 ihmistä, ja alueen läpi kulkevalle metrolle on piirretty kuusi asemaa. Asutus on ripoteltu melkein koko suunnittelualueelle, pien- ja pienkerrostaloina. Kaava siis tarjoaa mahdotonta: pientalokaupunki, jonka liikenteen hoitaa metro.

Helsingin Sanomat ylisti esitystä. Soraäänistä ei juuri kerrottu. Lehti on vaiennut niistä koko kaavaprosessin ajan.

Muualla luonnos sai murskakritiikin. Ei vähiten siksi, ettei siinä huomioitu kuin Helsingin KSV:n näkemys. Normaalisti yleiskaavoituksen alussa tarjotaan useita vaihtoehtoja.

Luonnonsuojelujärjestöt haastoivat esityksen teettämällä oman varjokaavansa. Se lyhentäisi metroa, jolle tarvittaisiin vain neljä asemaa ja keskittäisi asutuksen niiden ympärille, joten asukkaat luultavasti myös käyttäisivät metroa. Vaikka rakentaminen olisi matalaa varjokaavassakin, rakentamiseen tarvittaisiin vain viidennes maa-alasta. Yli puolet jäisi luonnonsuojelu- ja virkistysalueiksi, mutta silti alueelle voitaisiin asuttaa liki 50 000 ihmistä.

Helsingin Sanomat ei uutisoinut varjokaavaa lainkaan.

Vantaan Östersundomin luottamushenkilötoimikunta antoi oman kannanottonsa 6. kesäkuuta. Se totesi Vantaan kaupungin keskittyvän lähivuosikymmenet omiin suuriin hankkeisiinsa, Marja-Vantaan ja kehäradan, sekä niiden varteen nousevien kaupunginosien rakentamiseen. Vantaalla ei ole varaa, eikä tarvetta esitettyyn Östersundom-suunnitelmaan.

Kaavaluonnos tarjoaa kahta metroasemaa Vantaalle, joka haluaa karsia niistä toisen. Vantaa edellytti, että ekologisia käytäviä levennetään, ”etenkin Sipoonkorvesta Helsingin merenrannan Natura-alueille”, ja Sipoonkorven kansallispuistoa laajennetaan. Vantaan lausunto on lähellä varjokaavaa.

Helsingin Sanomat uutisoi kannanoton kesäkuun 15. päivä. Artikkelissa huokui suuri närkästys otsikosta lähtien: ”Helsingin unelma Östersundomin pikakaavoituksesta on vaarassa / Vantaa löi jarrut itäjatkeelle”.

Jo ingressissä nimettiin syyllinen: ”Vasta valitun kaupunginjohtajan ajama muutos tuli yllätyksenä Helsingille.” Jukka Peltomäki oli toukokuun lopulla valittu Vantaan kaupunginjohtajaksi.

Lisää kiukkua Helsingin Sanomat purki pääkirjoituksessaan 16. kesäkuuta:

”Vantaan kaupunki on yllättäen muuttanut kantaansa itämetron rakentamisesta Östersundomiin. Etenkin uusi kaupunginjohtaja Jukka Peltomäki (sd.) ajaa linjaa…”

Toimikuntaan on koottu valtuustoryhmien ykkösketju. Edustaako kannanotto Jukka Peltomäen sanelua, vai valtuustoryhmien vapaata tahtoa?

”Jälkimmäistä se edustaa”, vastaa kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Heikki Heinimäki.

”Sen valmisteli kaupunkisuunnittelupäällikkö Jukka Kullberg, ja valtuutetut tekivät siihen vielä muutoksia”.

Samoin kertoo vihreiden ryhmän puheenjohtaja Anniina Kostilainen.

”Kannanotto nousi poliittisesta keskustelusta eri valtuustoryhmissä. Vihreissä oli kovaa kritiikkiä Östersundom-suunnitelmia kohtaan, samoin oli muissakin puolueissa. Kannanotto oli siis poliittinen päätös. Se ei missään tapauksessa ollut Jukka Peltomäen masinoima, eikä hänestä lähtöisin”.

”Östersundomin kaavan valmistelu on ollut aika hämärää. Helsinki haluaa tehdä sen mahdollisimman kiireellä. Tämä on vähän hullua ajattelua, koska ellei Östersundomia kaavoiteta huolella, se kaatuu jo pelkästään valituksiin. En ymmärrä, mitä kiireellä voitetaan.”

Kesäkuun 27. Hesari alkoi ampua raskaalla tykistöllä. Se kertoi Peltomäen asuvan arkkitehtitoimisto Forma-Futuran omistamassa asunnossa, tuhannen euron kuukausivuokralla. Lehden laskelmien mukaan normaali vuokra olisi 1 400–1 800 euroa. Seuraavana päivänä lehti kertoi myös Peltomäen pojan asuvan Forma-Futuran omistamassa asunnossa.

”HS:n uutisoinnin seurauksena keskusrikospoliisi (KRP) alkaa 29.6. tutkia Peltomäen toimintaa epäiltynä virka-aseman väärinkäyttönä”, lehti kehui myöhemmin kesällä.

Vuonna 1991 perustetun Forma-Futuran omistaja on Jukka Peltomäen pitkäaikainen ystävä. Asunnon Peltomäki oli vuokrannut 1994, jolloin hänellä ei ollut mitään luottamustehtäviä Vantaan kaupungilla. Hän oli 1992 eronnut kaikista tehtävistä oman yrityksensä konkurssin vuoksi, ja lähtenyt pariksi vuodeksi ulkomaille. Suomeen palattuaan hän oli Forma-Futuran palveluksessa, mutta siirtyi 2001 muihin tehtäviin. Vuonna 2007 hänet tuli takaisin Vantaan politiikkaan, maankäytön apulaiskaupunginjohtajaksi.

Luottamusmiehet joutuivat päättämään, voiko Peltomäki jatkaa poliisitutkinnan aikana tehtävässään. Heinäkuun 29. he päättivät yksimielisesti että voi, koska virasta pidättämiseen ei ollut edellytyksiä. ”Peltomäen jatkosta ei tietoa” otsikoi HS ennen kaupunginhallituksen kokousta (28.7.) ja ”Jatko riippuu poliisitutkinnasta” sen jälkeen, 30. heinäkuuta.

Helsingin Sanomat väittää Forma-Futuran saaneen suunniteltavakseen erityisen paljon Vantaan kohteita, kiitos Peltomäen, joka olisi käyttänyt virka-asemaansa väärin, ohjaten töitä entiselle työnantajalleen. Väitteen tueksi on esitetty vain yksi tapaus, eikä sekään ole vahva vinkki. Vantaan seurakuntayhtymän johtaja Paavo Virtanen on kertonut Peltomäen kanssa vuonna 2007 uudesta kirkosta käydystä neuvottelusta:

”Peltomäki sanoi, että Forma-Futura tuntee alueen, koska on tehnyt siellä muitakin töitä. Heti perään hän tosin totesi, että on niitä muitakin suunnittelijoita, mutta Forma-Futuran ei tarvitse tehdä kaikkea alusta”. (Helsingin Uutiset, 27. heinäkuuta.)

Hesari kävi myös koko Vantaan kaavoitusjärjestelmän kimppuun. ”Vantaa antaa vallan kaavoittajalle” lehti otsikoi 8. heinäkuuta. Artikkeli väittää, että Vantaalla rakennusfirmat ja arkkitehtitoimistot laativat kaavat, kun ne Helsingissä laatii kaupunkisuunnitteluvirasto. Lehti jätti kertomatta, että firmojen osuus koski vain asemakaavoja, ja niitäkin valvovat kaupungin aluearkkitehdit.

Helsingin Sanomien hyökkäys jatkui läpi heinä-elokuun, osin perin oudoin jutuin. Se julkaisi 31.8 koko sivun jutun virallisesti eläkkeelle jäävästä Vantaan edellisestä kaupunginjohtaja Juhani Paajasesta: ”Mies joka peittosi Peltomäen”. Koko sivu käytettiin sen selvittämiseen, että vuoden 2003 valintatilanteessa Paajanen ohitti Peltomäen. Oliko se tosiaan Juhani Paajasen ainoa aikaansaannos?

Sitten tuli 14. syyskuuta, Helsingin Sanomat nosti hälyn naisystävän ulkomaanmatkasta. Kun Peltomäen erosta seuraavana päivänä ilmoitettiin, Hesarin nettisivulle ilmestyi voitonriemuinen otsikko: ”Lahjus- ja naissotkuissa ryvettynyt Vantaan kaupunginjohtaja eroaa”.

Haastattelin samana päivänä KRP:n tutkinnanjohtaja Veli-Matti Räsästä, jonka käsissä Peltomäen juttu on. ”Tulin tähän tehtävään elokuun alusta, ja voin sanoa vain, etten voi tässä vaiheessa voi sanoa jutusta mitään”.

Lahjussotkut ovat siis ainakin toistaiseksi yksin Helsingin Sanomien vihjailujen varassa.

Samaan aikaan toisaalla.

Östersundomin kaavoitus jatkuu, mutta ei enää vain yhden ainoan oikean totuuden pohjalta.

”Työskentelyssä on nyt useita vaihtoehtoja. Jo julkisuudessa esitetty malli; ympäristöjärjestöjen varjokaava; vaihtoehto, jossa metron sijalla olisi raitiotie, sekä 1–2 muunnelmaa, joissa pelataan lähinnä metroasemien määrällä”, kertoo Vantaan yleiskaavapäällikkö Matti Pallasvuo.

Vaikuttiko vaihtoehtojen ilmaantumiseen Vantaan kriittinen kannanotto?

”Se oli varmasti yksi tekijä. Muu palaute oli samanlaista. Tuli hyvin vahvasti esille, ettei yhden mallin esitys toimi kaavoituksen tässä vaiheessa”.

Helsingin Sanomat voitti taistelun Vantaan kaupunginjohtajasta, mutta vielä se ei ole voittanut sotaa Östersundomin kaavasta.

Kirjoittaja on vapaa oikeus- ja ympäristötoimittaja.