Pyysin tätä juttua varten haastattelua parikymppiseltä naiselta, joka työskentelee myyjänä suuressa vaateketjussa. Hän kokee nykyisen työnsä monella tavoin pakkotahtiseksi ja epäoikeudenmukaiseksi.

Eikä kyseessä ole vain naisen oma kokemus. Työpaikan tilanne puhuttaa kaikkia liikkeen myyjiä. Siihen palattiin myös pikkujouluissa.

Nainen vastasi viestiini pitkän odotuksen jälkeen ja suostui haastatteluun. Kun ehdotin konkreettista tapaamisaikaa, hän perui viime hetkellä.

Nainen sanoi anteeksi pyydellen, että hänellä ei ole varaa menettää työpaikkaansa. Sekään ei auttanut, että lupasin tehdä hänet mahdollisimman anonyymiksi.

Nainen päätti vielä kysyä jotakuta työkaveriaan haastateltavaksi. Yhtään yhteydenottoa ei tullut.

Dan Koivulaakso tuntee lukuisia naisen työpaikan kaltaisia työnantajia. Hän on Vasemmistonuorten puheenjohtajana ollut pyörittämässä Ilmianna pomosi -kampanjaa. ”Tämän kampanjan pitäisi oikeastaan olla turha”, Koivulaakso hymyilee vinosti.

Kampanjassa on kerätty erityisesti alle 30-vuotiaiden kokemuksia työelämän epäoikeudenmukaisuuksista. Ensimmäinen keruu järjestettiin 2009. Tarinoita pyydettiin jälleen 2010, tällä kertaa omalla nimellä.

Ja tarinoita tuli. Niistä yhteensä noin 60 oli johdonmukaisia ja uskottavia. ”Saimme myös konkreettista aineistoa, kuten puutteellisia työvuorolistoja”, Koivulaakso kertoo.

Vasemmistonuoret tutustuivat kirjoittajien tilanteeseen ja pyrkivät auttamaan heitä eteenpäin. Paraikaa odotellaan muutaman mahdollisen oikeusprosessin käynnistymistä. Yksi maksamatta jäänyt palkka on saatu perittyä takaisin.

Mitä pienempi firma, sitä epämääräisempi meno

”Palkat maksetaan myöhässä ja työvuoroja muutellaan miten sattuu”, Koivulaakso kuvaa yleisimpiä ongelmia.

”Mitä suurempi yritys, sitä täsmällisempää toiminta yleensä on”, SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto sanoo. ”Jotkut pienet firmat kokevat, että maksamatta jätetty kymppi on isokin voitto.”

Harvemmin tulee mieleen, että juttu voi joutua jatkokäsittelyyn. ”Joissakin paikoissa maksetaan vain viisi euroa tunnilta.”

Joskus kysymys on pelkästä inhimillisestä erehdyksestä. Työehtosopimukset ovat mutkikkaita tekstejä ja jokin kohta voi jää vahingossa huomiotta. Toisinaan taas työnantaja ei edes vaivaudu kahlaamaan työehtosopimusta läpi.

Eniten ilmiantoja on sadellut palvelualalta. Ala onkin pienten ja keskisuurten yritysten villi viidakko. Kampanjan saamat yhteydenotot lienevät vain jäävuoren huippu.

Osa ilmiantajista teki määräaikaisia keikkatöitä, esimerkiksi 0-40 tunnin sopimuksella. Se tarkoittaa käytännössä, että työnantaja kutsuu töihin, jos töitä on. Sekä Koivulaakso että Lehto pitävät tätä vihoviimeisenä työsopimuksena.

SAK on jo muutamana vuonna järjestänyt Kesäduunari-puhelimen, johon soittamalla kesätyöntekijä on voinut saada tukea epämääräisiin työtilanteisiin.

”Jäätelökioskin työntekijä on saanut kuulla, että huomenna ei sitten tarvitse tulla töihin, koska on luvattu sadetta”, Lehto pudistaa päätään.

Määräaikaisessa keikkatyössä on helppo sivuuttaa epäkohdat ajattelemalla, että olen täällä joka tapauksessa vain vähän aikaa.

”Jos opiskelija kohtaa ongelmia työpaikalla, hän äänestää jaloillaan”, Lehto toteaa.

Pätkätyöt jatkuvat eikä ketjutuksen toista päätä näy. Se turhauttaa ja turruttaa. ”Moni nuori luulee, että laiton tila on oikein ja mitään ei ole tehtävissä”, Lehto sanoo.

Dan Koivulaakson mielestä ammattiliitot ovat epäonnistuneet yhä tyypillisemmiltä vaikuttavien epätyypillisten työsuhteiden kanssa. Hän arvelee, että Ilmianna pomosi -kampanja on löytänyt yhteisen kielen nuorten aikuisten kanssa.

”Liitot voisivat miettiä, kannattaako mainostaa BB:ssä vai työpaikoilla.”

Koivulaakson ratkaisu on perustulo. ”Nykyinen perusturva raahaa reippaasti jäljessä ja saattaa monet pysyvään köyhyysloukkuun.” Toisaalta perustulo toimisi henkilökohtaisena lakkoaseena: ”Silloin voisi helpommin kieltäytyä paskoista palkoista ja huonoista työpaikoista”.

Ilmianna pomosi -kampanjan tärkein saavutus on ollut hiljaisuuden rikkominen. ”Kun ongelmat nimetään, niihin voi puuttua”, Koivulaakso tiivistää.

Ongelmien nimeämistä kaipaa myös Anu-Tuija Lehto. Hänen mielestään ay-liikkeen pitäisi puuttua terävämmin epätyypillisiin työsuhteisiin. ”Vaikka paljon on jo tehtykin”, hän lisää. Lehto tarjoaa lääkkeeksi työelämän sopimusten kunnioittamista: ”Työpaikalla ei hiplata eikä vihjailla.”

Tai kuten Koivulaakso sanoo: ”Ei työntekijän tarvitse kärsiä kirkkaamman kruunun saamiseksi.”

”Nuoria soimataan joskus siitä, että he jäävät mieluummin kotiin makaamaan kuin menevät töihin. En ihmettele ratkaisua, jos työelämä on tällaista”, Lehto kärjistää.

Monet nuoret keskittyvät olemaan tyytyväisiä siitä, että ylipäätään on töitä. Kiitollisuuttaan he pitävät suunsa kiinni. ”Harva kertoo olosuhteista työsuhteen päättymisenkään jälkeen”, Dan Koivulaakso huokaa. Silloin tilanne ei muutu. Tulee uusia työntekijöitä, jotka hekin ovat mielellään hiljaa. Mutta miten kävi vaateliikkeessä työskentelevälle nuorelle naiselle, joka ei suostunut haastatteluun? Hän kertoi, että työpaikalla suunnitellaan yhteydenottoa ammattiliittoon. Nainen itse pääsee vaihtamaan maisemaa. Hän löysi oman alansa töitä ja päätti lähteä suuresta ketjusta.

_______________

Vinkkejä nuorelle työntekijälle

1. Tee kirjallinen työsopimus. Sovi palkoista ja työajoista.

2. Selvitä työn sisältö.

3. Tutustu työehtosopimukseen.

4. Vertaile työsopimustasi, työaikojasi ja palkkaasi työkavereidesi kanssa. Silloin voitte puuttua yhdessä epäkohtiin.

5. Liity ammattiliittoon. Tiedät, minne valittaa.

_______________

Artikkeli on alun perin julkaistu Fifissä 7.2.2011.