Ensikuulemalta nepalilaisten naisten työssäkäynnin, arkitöiden jakamisen ja yhteiskunnallisen osallistumisen tiellä ovat tutut asiat: vanhemman sukupolven epäluulot, miesten pelot ja äitiyden vaatimukset.

”Monet nuoret naiset kyselevät nykyään, että voivatko he jatkaa opiskelua ja ehkä mennä töihin vielä naimisiinmenon jälkeenkin”, kirjanpitäjänä työskentelevä nuori mies Kushal Shrestha sanoo.

Nuori sukupolvi tiedostaa, että miesten ja naisten suhteet ovat murroksessa. Supiya Budhathoki, 18, ilahtuu, kun joku on kiinnostunut hänestä juuri työtä tekevänä naisena.

”Yleensä lähinnä turistit kannustavat minua työssäni retkeilyoppaana. Täällä naisista moni ajattelee, ettei nainen voi toimia oppaana.”

Budhathoki osallistui yhdessä parhaan ystävänsä kanssa paikallisen Nepal Environment & Tourism Initiative Foundationin järjestämään kymmenpäiväiseen opaskoulutukseen. Nykyisin hän työskentelee paitsi oppaana myös luksusravintolan keittiössä. Siellä hän on ainoa nainen.

”Osallistujista 27 oli miehiä ja neljä naisia. Minä ja ystäväni olimme aktiivisia, mutta muut naiset eivät ole tehneet töitä koulutuksen jälkeen. En tiedä mikseivät.”

”Supiya on ainoa ystäväni, ja hän on puhunut perheelleni työntekoni puolesta. Jotkut nuoret miehet kyllä kannustavat työntekoon myös”, Supiyan ystävä ja opastoimiston puhelinvaihde Rupa Raut, 22, kertoo.

Naisten koulutus-, työllistämis- ja muut voimauttamishankkeet tähtäävät yleensä naisten taloudellisen ja sosiaalisen aseman parantamiseen. Tulokset ovat patriarkaatin paineessa usein vaihtelevia. Hankkeilla on kuitenkin myös toisenlaisia seurauksia.

Bhardeun kylään, Katmandun laaksoon, perustettiin naisten kyläpankki 2006. Kun kyselemme pankin naisilta projektin hienoimmista puolista, rahaa ei juuri mainita.

”Kyläpankin myötä olen tutustunut kaikkiin kylän naisiin. Nyt voimme puhua kaikista asioista ja vaikeistakin sosiaalisista ongelmista, kuten perheväkivallasta”, kertoo kyläpankin sihteeri Durga KC.

”Nykyisin voimme todella luottaa toisiimme”, kyläpankin puheenjohtaja Samjhana Shrestra sanoo.

Vaikuttaa siltä, että kyläpankki on ensi kertaa avannut kaikille kylän naisille yhteisen foorumin, jossa keskustelu juuri naisten kehityskysymyksistä on sallittu. Se on erityisen tärkeää Nepalissa, jossa perinteisen ajattelun mukaan mies on vastuussa perheestä ja toimeentulosta, ja saa siksi päättää myös vaimonsa tekemisistä.

Perhe ja vanhemmat ovat nepalilaisille olennainen – ja rakas – turvaverkko. Perheenjäsenten mielipiteet painavat paljon arjen työnjaossa ja naisten työmahdollisuuksissa. Naimisiinmenon jälkeen nainen siirtyy osaksi miehensä perhettä, jossa hän on vastuussa monista kotitöistä ja yleensä myös appivanhempiensa hoitamisesta.

”Veljeni vaimo on opettaja ja käy töissä päivisin. Aamuisin ja iltaisin hän tekee yleensä kotitöitä, mutta päivällä äitini hoitaa talon. On tärkeää, että anopin ja miniän välillä on hyvä yhteisymmärrys”, Kushal Shrestha kertoo. Hän kertoo olevansa myös itse valmis auttamaan tulevaa vaimoaan kotitöissä, jos ”vaimolla on kova kiire”.

”Naisten työssäkäynti ei tuo lisätöitä miehelle, mutta mies voi auttaa vaimoaan esimerkiksi tämän työssä, vaikkapa viemällä myytäviä tuotteita markkinoille tai hoitamalla yrityksen tuontia ulkomailta.”

Haastattelemamme miehet jakoivat mieluiten sellaisia töitä, jotka suuntautuivat kodin ulkopuolelle. Syynä saattaa olla perinteinen työnjako, jonka mukaan kodin sisällä tehtävät työt kuuluvat naisille.

”Vanhempani eivät pitäneet siitä, kun etsin töitä hotelleista. Heidän mielestään olin menossa väärään suuntaan kun halusin työskennellä vieraiden ihmisten parissa. Se tuntui surulliselta”, Rupa Raut kertoo.

”Hotelleissakin johtajat sanoivat minulle, etteivät ota minua töihin, koska olen nainen.”

Naisten tie työelämään on kivinen. Raut ja Supiya Budhathoki kuitenkin rohkaisevat toisiaan, ja molemmilla on selkeitä tavoitteita työelämässä.

”Haluan rohkaista muita naisia lähtemään töihin kodin ulkopuolelle. Haluaisin kouluttaa muita naisia oppaiksi.”

”Tähtään johtajaksi turismin alalla. Ainakaan nyt en halua naimisiin, enkä ehkä halua lapsiakaan. Jos kuitenkin joskus saisin tyttären, kasvattaisin hänet niin kuin pojan”, Raut sanoo.

_______________

Pikkubisnestä ja pikkuvaimoja

Bhardeun kyläpankki ja nuoret naisoppaat ovat konkreettisia esimerkkejä kehitysyhteistyöstä, joka avaa Nepalin naisille ovet kodin ulkopuolelle. Muutoksella on kuitenkin rajansa.

”Kun opiskelimme yhdessä oppaiksi, olin hyvä kaveri useimpien miesten kanssa”, Supiya Budhathoki kertoo.

”Nyt kun teenkin oikeasti samoja töitä kuin he, ystävyyttä ei enää ole. He pelkäävät minua.”

Naisten taloudellinen itsenäisyys voi olla miehille kova paikka.

”Bhardeun kyläpankin alkuaikoina vain ehkä joka neljäs tai kolmas mies päästi vaimonsa pankin kokouksiin”, keski-ikäinen mies Dhana Bahadur kertoo.

Toisaalta, jos naisten työssäkäynti tuo lisää rahaa muutoin köyhään talouteen, alkaa aviomiestenkin mieli usein muuttua – kunhan kotityöt tulevat tehdyiksi. Nykyisin Bhardaun kyläpankkiin kuuluu jo valtaosa kylän naisista.

Naisten rooli isoissa yrityksissä ja politiikassa on edelleen olematon. Himalayan Times kertoi hiljattain naisjärjestöjen kritisoineen hallitusta naiskiintiöiden laiminlyönnistä. Järjestöjen mukaan 33 prosentin kiintiö ei toteudu käytännössä, eikä naisia päästetä mukaan puolueiden päätöksentekotasolle.

Muutosvastarintaa puolestaan perustellaan usein kulttuurilla ja perinteillä – samoilla asioilla, joilla Nepal markkinoi itseään turisteille.

”Naisille sopivat hyvin kotityöt ja pienimuotoinen yrittäminen. Politiikka ei kuitenkaan kiinnosta naisia”, Bahadur sanoo.