Italiassa käytiin viime viikonloppuna yhdellä kertaa sitova kansanäänestys hallituksen tekemistä laeista, jotka koskivat ydinvoiman rakentamista, ministerien oikeutta olla tulematta oikeuden kuultavaksi, vesilaitoksen yksityistämistä ja sitä, saako vedellä tehdä voittoa.

Jokaisessa neljässä kohdassa yli 94 prosenttia äänesti lakeja vastaan.

Varsinkin Fukushiman onnettomuuden jälkeen ja ydinvoimaäänestyksen perumisen epäonnistuttua hallituksen suunnitelmien ainoa toivo näytti olevan, että äänestysinto jäisi alle tarvitun 50 prosentin. Näin onkin käynyt kaikissa kansanäänestyksissä sitten vuoden 1995, mutta nyt lopullinen äänestysprosentti oli 57.

Tällä kertaa nähty harvinainen äänestysinto loikin ympäristöliikkeiden voitontunnetta. Ympäristöjärjestö Legambieten tieteellisen osaston vastaava Giorgio Zampetti painottaa tuloksen tuoneen myös luottamuksen takaisin. Luottamuksen siihen, että demokratia on palautettu maahan.

Itse äänestyksen aiheiden ohella tärkeää on, että ”kansalaiset ovat osoittaneet selvästi, että tahtovat pysäyttää nykyisen kehityksen.”

Tulos palkitsi kaiken sen työn, mitä kansalaiset ja järjestöt yhdessä ilman suurten puolueiden tukea äänestyksen puolesta tekivät. ”On järjestetty mitä moninaisempia tapahtumia, kaikki mahdollinen on tehty.”

”Tulos palkitsee kaiken sen työn, mitä olemme tehneet. Tämä on suuri voitto kansalaisyhteiskunnalle. Hyvin tärkeä voitto.”

Osa vastustajista lienee jäänyt pois uurnilta, sillä muun muassa maan pääministeri uhkasi olla äänestämättä. Mutta lait olisivat kaatuneet näillä luvuilla vaikka kaikki äänestysikäiset olisivat tulleet uurnille ja äänestämättä jättäneet 43 prosenttia olisivat kaikki kannattaneet lakeja.

Aiemman keskeisten pormestarivaaliehdokkaiden häviön jälkeen tulos on jo toinen vahva merkki keskusta-oikeiston suosion hupenemisesta.

Samalla se on myös, pitkästä aikaa Italiassa, kansalaisaktivismin voitto yksipuolisesta uutisoinnista. Berlusconin monella taholla hallitseman median hiljaisuuden voittaakseen aktiivit ovat viikkoja tuoneet kansanäänestyksen teemoja kaduille ja verkkoon.

Aiemmin, kun oli vielä epäselvää, meneekö ydinvoimaäänestyksen peruminen läpi oikeudessa vai ei, muuttui työ kampanjaksi demokratian puolesta, kuten Greenpeacen Andrea Boraschi kertoi järjestön pystyttämän ydinjätetynnyrin vieressä.

”Kyse ei ole vain siitä, tahdommeko me ydinvoimaa vai emme, vaan myös siitä, että saamme demokraattisen mahdollisuuden ilmaista tahdommeko vai emmekö tahdo.”

Varsinkin parina viimeisenä viikkona ja äänestystä edeltävänä ”maratoniviikonloppuna” ympäri Italiaa oli satoja eri tapahtumia kansanäänestykseen liittyen.

Erikokoisten mielenosoitusten lisäksi vastustajat ovat tehteet ihmisketjuja, järjestäneet keskusteluja, jakaneet lehtisiä, pystyttäneet akrobaattien voimin bannerin jalkapallostadionille, laulaneet Mozartin Dies Iraeta julkisilla paikoilla, soittaneet metrossa, pyöräilleet, juosseet, tehneet taideteoksia, asuneet ydinjätetynnyrissä näköalapaikalla ja käyneet tietenkin laajoja kampanjoita naamakirjassa.

Kansalaisten oma tiedottaminen ja innostus järjestää erilaisia tempauksia saavutti päämääränsä: äänestyksestä ei voinut sivistyksen parissa oleskeleva olla kuulematta.

Greenpeacen kampanjan sivuilla tulosta ylistettiin voittona maata vallinneesta apatiasta.

”Kansalaisten liikekannallepano on siis voittanut. Kaikki ovat tunteneet, että heiltä on ryöstetty oikeus saada tietoa ja luultavasti tämä on se asia, joka on niin liikuttanut italialaisia”, kirjoitti voitosta iloinnut Alessandra.