Yhteiskunta

Amsterdam ilman kattoa

Lukuaika: 3 minuuttia

Amsterdam ilman kattoa

Teksti J. A. T. Karvinen

Euroopan valtauskulttuurin edelläkävijä Hollanti palasi takaisin menneisyyteen. Uusi laki käytännössä kriminalisoi talonvaltaukset.

Lauantai-iltana, 25. syyskuuta, Amsterdamissa aloitellaan Dam Sleeping Actionia. Musiikki soi, eikä Hollannin kansallismonumentin ympärillä parveilevia ihmisiä näytä tihkusade haittaavan. Valonheittimin valaistulle kiveykselle nousee teltta toisen viereen.

Öinen mielenosoitus vastustaa uutta talonvaltauslakia – Kraakverbodia, jonka mukaan valtaaja voi saada jopa kahden vuoden vankeusrangaistuksen, jos hän viettää yli vuorokauden jonkun muun omistamassa tilassa.

Ennen uutta lakia talonvaltaus oli yksinkertaista. Valtaaja vaihtoi oveen lukon, toi asuntoon minimikalustuksen ja kutsui poliisin tarkastamaan valtauksen laillisuuden. Ennen valtausta tilan täytyi olla tyhjillään vuoden, eikä omistajalla saanut olla sille välitöntä käyttöä.

Ranskan kansalainen A. Mouzouri kertoo asuneensa Amsterdamissa squattaamalla parikymmentä vuotta. Hän on pienituloinen eikä saa valtion tukea, joten Kraakverbod huolestuttaa.

”Normaalituloinen voi helposti saada halvan asunnon, pienituloiselle vuokra on yleensä korkeampi, tai vuokratakuu moninkertainen”, Mouzori kertoo.

Tapaan seuraavana maanantaina Etelä-A’Damin valtaajat eräässä askeettisessa ravintolassa. Ryhmän tiedottaja on valmis jakamaan näkemyksensä tilanteesta, anonyymisti.

”Kun Kraakverbod hyväksyttiin, monet uskoivat, että viranomaiset eivät viitsi valvoa lain toteutumista. Aamulla ilmestynyt artikkeli kuitenkin kertoo, että poliisi on valmistautunut 200 valtauksen purkamiseen Amsterdamissa. Pormestari ei välttämättä ole samalla linjalla hallituksen kanssa, mutta artikkeli viestii, että etenkin Amsterdamissa laki halutaan viedä läpi myös käytännön tasolla”, tiedottaja kertoo.

Hän on kuitenkin optimistinen. Avoin vastarinta saattaa vielä johtaa kompromissin löytymiseen.

Seuraan tiedottajaa edellisenä lauantaina vallatulle paloasemalle. Pääsen sisään sillä ehdolla, että en ota kuvia läsnäolijoista.

Barrikadin takana odottaa lämmin, kokolattiamatolla varustettu toimistotila. Paloaseman autotallin seinillä on graffiteja, edellisen illan graffitijamien jäljiltä. Viereinen suuri huone on liikuntasali, käytävän varrella on myös elokuvateatteri. Mediahuoneen tietokoneet on saatu lahjoituksina yrityksiltä ja niiden käyttöjärjestelmänä on valtaajien oma Linux-versio.

Valtausta ollaan sulkemassa, koska omistaja haluaa tilan yrityskäyttöön.

”Heti valtauksen jälkeen omistaja ilmoitti, että yllättäen muutaman päivän aikana usea yritys on kiinnostunut vuokraamaan tiloja paloasemalta”, tiedottaja kertoo epäuskoisena.

Riitauttaminen veisi liikaa aikaa ja rahaa, joten valtaajien tilanne ratkeaa vasta, kun uusi laki otetaan käyttöön.

Laki astuu voimaan 1. lokakuuta. Samana iltapäivänä lain vastustajat kokoontuvat mielenosoitukseen kuninkaanpalatsin edessä. Kerkeän jutella tovin lontoolaisen aktivistin, David MacFarlanen kanssa.

”Viimeksi olin valtaamassa 132 London Roadia”, MacFarlane kertoo. Valtauksen takana oli joukko päihteistä eroon pyristeleviä nuoria, jotka halusivat ryhmälleen kokoontumistilan. Valtaajat häädettiin viime vuoden joulukuussa.

Keskustelumme keskeytyy, kun joukko alkaa liikehtiä. Mustiin naamioituneet lipunkantajat muodostavat kulkueen keulan, ja tuhatpäinen joukko suuntaa toiselle puolelle kaupunkia. Helikopteri vahtii tilannetta.

Ensimmäinen paukkupommi pillastuttaa hevoset ja ratsupoliisit vetäytyvät. Kulkue pysähtyy kuuntelemaan naamiomiehen uhmakasta puhetta useita vuosia jatkuneesta taistelusta erästä kasinonomistajaa vastaan, jonka omistama kiinteistö on tyhjä, vaikka sen käyttäjiksi on kirjattu useita yrityksiä.

Keskustan raitiovaunupysäkillä paukkupommit räjähtelevät useammin. Yksi räjähtää ihan vieressä ja saa korvani vinkumaan. Tie takaisin kohti kaupunginaukiota on ahdas, sillä poliisiauto tukkii osan väylästä. Juuri kun livahdan sen ohitse, naamiomies maalaa parissa sekunnissa punaisen anarkistien tagin poliisiauton oveen.

Toisen kerroksen ikkunassa revitään irti Myydään-kylttiä. Naamiomiesten sulkemalla kujalla työskennellään oven parissa, ilmeisesti valtauksesta yritetään tehdä aiemman lain mukaisesti laillista.

Ryhmä poliiseja yrittää ovelle, mutta mielenosoittajat pakottavat heidät vetäytymään. Nuori naamioitunut nainen pitää puheen ylemmän kerroksen ikkunasta. Viesti kuuluu: valtaukset eivät lopu.

Varttia myöhemmin kulkue jatkaa eteenpäin, mutta ennen kuninkaanpalatsia kärkijoukko kääntyy juosten takaisin. Mellakkapoliisit ovat sulkeneet tien ja pakottavat mielenosoittajat perääntymään lyhyillä uhkaavilla pyrähdyksillä. Joukko joutuu puristuksiin kahden mellakkapoliisirivistön väliin vallatun talon eteen.

Paniikki alkaa kavioiden tahdissa: mellakkavarustetut ratsumiehet laukkaavat kadun halki, ja huitovat ihmisiä pampuillaan. Kilpien tönimänä väki ajetaan sivukujille, mutta naamioituneet eivät aio luovuttaa ovea helposti. Kujalla poliisit etenevät kohti ovea, ja heitä kohti heitetään palava patja. Talon takana muutamat hakkaavat raivokkaasti kiviä irti katukiveyksestä.

Ratsupoliisit iskevät talon taakse ja joukkio juoksee kanaalin yli. Sillan toisella puolella edestäni vilahtaa ilman valoja kaahaava poliisiauto, jonka kylkeen ropisee kiviä. Nappaan kuvan salamalla, jolloin kiviä heitellyt naamiomies repii kameran kädestäni ja potkaisee sen kanaaliin. Uskon käskyä ja poistun paikalta.

Varttia myöhemmin poliisikoirat ulvovat toimettomina ja kaupunki vaipuu normaaliin viikonlopun rytmiin.

Aamulla kaupunginaukiolla on rivi tuttuja poliisiautoja, mutta mustiin naamioituneet nuoret ovat vaihtuneet varttuneempiin rivitanssijoihin. Poliisiasemalla saan osakseni sympatiaa kamerani kohtalosta, ja raporttia odotellessa minulle tarjotaan kupillinen kahvia. Lompakkonsa hukannut kiireinen ja hiukan hitaalla käyvä nuori matkaaja sen sijaan pompotellaan lentokenttäpoliisien huoleksi. ”Hop, hop, eikös sinulla ole jo kiire kentälle”, konstaapeli kiirehtii.

Poliisi tietää, että lompakkoa ei löydy ellei joku sitä löytötavaroihin palauta, jolloin se on matkailijalle myöhästä. Raportin tekeminen olisi vain ajanhukkaa. Poliisi on tehokas, mutta samalla laiminlyö virkavelvollisuuttaan.

Tänään konstaapelin nokkela auktoriteetinkäyttö saa minut hymyilemään, vaikka en pidä hänen käytöstään virkamiehelle sopivana.

  • 8.5.2011