Kaikista Suomen punkbändeistä Aivolävistyksellä on ehkä hienoin nimi. Nimen keksi 12 vuotta sitten bändin laulajan pikkuveli: ”kohta sulla varmaan on aivolävistys”, tämä oli tokaissut veljensä uusia lävistyksiä ihmetellessään.

Vuoteen 2010 tultaessa bändi on tehnyt reilut sata keikkaa vallatuissa taloissa, rekanlavoilla ja kaikenkokoisilla klubeilla, julkaissut kolme pitkäsoittoa ja katsellut läheltä toisten bändien tulevan ja menevän. Sanoituksissaan yhtye on alusta asti tähän päivään saakka vastustanut kapitalismia, fasismia ja kaikenlaista sortoa ja riistoa sekä puolustanut eläinten ja ihmisten oikeuksia – ja rohkaissut kuuntelijoitaan toimimaan näiden arvojen puolesta.

Tammikuussa yhtye esiintyi kahtena peräkkäisenä päivänä Helsingissä: ensin Tavastialla, sitten Glorian punkfestivaalilla. Keikkojen välissä bändin laulaja Juuso Lahtinen istui kalliolaisen baarin pöytään haastateltavaksi. Bändin historian ensimmäinen Tavastian keikka ei ollut mikään yleisömenestys, mutta haastatteluun saapui iloinen mies.

Terve, Juuso, oletko ryhtynyt autonvuokraushommiin?

– Häh?

Katsoin Wikipediasta, että kotisivunne pitäisi löytyä osoitteesta aivolavistys.org, mutta siellä on vain joku englanninkielinen autonvuokraussivusto.

– No tässähän kävi tietty niin klassisesti, että domainin lasku hävisi jonnekin ja jäi tietty maksamatta. Nykyaikana bändit tosin käsittääkseni pärjäävät ihan hyvin Facebook– ja MySpace -sivujen kanssa.

Aivolävistykseltä on tulossa alkukeväästä bändin neljäs levy. Se julkaistaan pienkustantamon kautta niin kuin bändin edellisetkin levyt. Mutta oletteko tässä vuosien varrella koskaan saaneet yhteydenottoa miltään isolta levy-yhtiöltä?

– Ei. Ikinä ei olla lähetetty yhtään demoa tai levyä mihinkään levy-yhtiöön ja yritetty itseämme myydä tai markkinoida. Kyllä tätä hommaa tehdään ihan DIY (do it yourself, suom. tee-se-itse) -periaatteella. Levyjä menee myyntiin distroille (pienjakelijoille), ja se on toiminut meille hyvin. Kaksi ensimmäistä on myyty loppuun (painokset 500 ja 800 kappaletta), eikä kolmattakaan (1000) montaa kappaletta jäljellä ole.

Tuohon DIY-skeneen kuuluvat myös zinet eli pienlehdet. Mutta sinä olet päätynyt viime vuoden aikana myös valtamedian kätyriksi ja sinusta on tullut maakuntalehti Keskisuomalaisen kolumnisti. Miten tässä näin kävi?

– Keskisuomalaisessa oli sellainen juttu kuin 100 kirjaa jotka pitää lukea ennen kuolemaa. Sitä varten toimituksesta pyydettiin keskisuomalaisilta kulttuurivaikuttajilta omia henkilökohtaisia listoja kirjoista, ja jostain syystä siihen kysyttiin myös minua. Laitoin sitten kymmenestä kirjasta muutamalla rivillä…

Mikä oli listan ykkösenä?

– No ei ne olleet missän järjestyksessä. Mutta siis sitten kun se juttu ilmestyi niin toimituksessa olivat tykänneet kirjoituksestani sen verran, että soittivat ja kysyivät alkaisinko kirjoittaa kolumneja. Kysyin ensimmäisenä, että mitä siitä maksetaan. Nyt sitten saan ilmaiseksi rahaa silloin tällöin kirjoituksistani. En ole koskaan ajatellut, että kirjoittaminen olisi varsinaisesti työtä. Olen toiminut myös esimerkiksi koulunkäyntiavustajana, se on työtä.

Kolumneissasi ja biiseissä on käsitelty varsinkin nyt ajankohtaisia maahanmuutto- ja turvapaikka-kysymyksiä. Eurooppako vihdoin avoin, minkäköhän takia pääoma liikkuu vapaammin kuin turvapaikanhakija?

– Koska omaisuudella on nykyisessä systeemissä enemmän oikeuksia kuin anonyymilla turvapaikanhakijalla. Riistettyään kehitysmaat puhtaaksi voi mikä tahansa suuryhtiö jättää natiivit oman onnensa nojaan jatkaen itse matkaansa seuraavaan maahan. Kansan puolustaessa oikeuksiaan esimerkiksi sabotaasilla kyseessä on törkeä vahingonteko tai nykymaailmassa terrorismi. Mutta yhtiöitten vaikka raiskatessa ikimetsää vedotaankin talouskasvun ylläpitoon.

Teillä on monia biisejä jotka käsittelevät eläinten oikeuksia. Loppuvuodesta 2009 julki tullut Sikatehtaat-kampanja varmaan lämmitti sinunkin mieltäsi?

– Kappaleessamme Ulos häkeistä sanotaan, että ”meidän täytyy puhua niiden puolesta, jotka itse eivät puhua voi”. Sikatehtaat-kampanja todisti jälleen suoran toiminnan voiman. Muutama aktivisti sai parin videokameran avulla hetkeksi koko Suomen miettimään mitä lautaselleen laittavat. Väheksymättä mitenkään miettimisen tehokkuutta eläinrääkkäyksen lopettamisessa, niin konkreettisesti teot ovat kuitenkin lopussa ainoa asia, millä on merkitystä. Jeesustelu ei auta ketään.

Teidän aikaisemmat levyt ovat käsitelleet punkille aika perinteisiksi miellettyjä asioita kuten eläinten oikeuksia, fasismia, rasismia, anarkismia, sotaa, valtiota ja poliisia. Vieläkö tällä uudella liikutaan samoissa aiheissa, vai oletko laajentanut sanoitusten aiheita?

– Uusi levy on aikalailla edeltäjiään toteavampi ja tummempi. Siinä seisotaan kuilun reunalla, mutta sen sijaan, että funtsittaisiin miten siitä pääsee pois, jäädäänkin vain katselemaan. Ei luovuttamisen takia vaan mielenkiinnosta. Että jumalauta, mitäköhän me ihmiset keksitään seuraavaksi, eihän me voida enää kovin monella uudella tavalla talloa kaikkea allemme.

No mitä sinä yrität sanoittajana ja laulajana kuuntelijoille sanoa?

– Loppujen lopuksi kyse on vain laulujen sanoista. Ilman niitä ei voi laulaa. Jos niihin jonkin tolkun onnistuu saamaan, niin hyvä, mutta pohjimmiltaan kyse on kuitenkin siitä, että saa särpiä treeniksellä olutta ja hakata päätä seinään. Ei mun tehtävä ole yrittää sanoa mitään. Ei tämä punk-bändissä soittaminen kuitenkaan ihan mitään avaruustiedettä ole.

Paljonko punk-levystä kehtaa pyytää rahaa?

– Ei aavistustakaan. Me bändit jäsenet saadaan kukin levyjä tietty määrä itsellemme kädestä käteen myyntiin, ja itse olen usein vaihtanut levyjä baareissa isoon tuoppiin tai suolapähkinöihin.

Punk-skenessä on joskus ollut sellaista tunnelmaa, että jostain bändistä on ihan OK digata niin kauan, kun se ei myy paljon levyjä. Mutta heti jos tulee joku kaupallinen menestys niin se on huoraamista. Miksi näin?

– Mua ei juurikaan kiinnosta paljonko bändit myy levyjä. Vielä vähemmän mua kiinnostaa tuomita bändejä levymyynnin perusteella. Mä kuuntelen musiikkia Tapio Rautavaarasta Immortaliin, enkä ole koskaan kuunnellessa miettinyt, että montakohan tätäkin on myyty. Ei jokaisen artistin kohdalla tarvitse ottaa huomioon jotain ulkomusiikillisia tekijöitä. Vaikka itse tuen ja arvostan punk-skenen DIY-mentaliteettia, niin tavallaan kyllä ymmärrän, että joku toinen haluaa kitaraa hakkaamalla saada vaan vitusti rahaa ja päästä panemaan. Mutta eihän se nyt jumalauta minulta ole pois!

Aivolävistyksen kappaleita YouTubessa: Leikitäänkö rauhaa?, Vittuun homofobia, Boikotoidaan/mellakoidaan, Samaan aikaan toisaalla sekä räppihassuttelu kappaleesta Vastaan fasismia.