Milloin politiikasta tuli pelkurien ja populistien pelikenttä?

Meillä on käsissämme eksistentiaalinen aikapommi, jonka pitäisi olla päätöksenteon fokus. Ilmastokriisi, talouskriisi ja poliittinen kriisi eivät ole kolme erillistä kriisiä – ne ovat yksi ja sama olemassaoloamme uhkaava ilmiö. 

Ilmastokriisi voimistaa taloudellista epävarmuutta ja luo pohjaa talouskriiseille. Kustannusennusteet nykylämpenemisellä ovat katastrofaaliset. Taloudellinen epävarmuus heikentää luottamusta toimeentuloon, asumiseen ja tulevaisuuteen. Epävarmuus ruokkii turhautumista ja tekee houkutteleviksi poliittiset liikkeet, jotka tarjoavat yksinkertaisia vastauksia vaikeisiin ongelmiin. 

Näin syntyy kasvualustaa äärioikeistolle, populismille, kansalaisyhteiskunnan kuristamiselle ja yhteiskunnallisen luottamuksen rapautumiselle. Samalla demokratian kyky tehdä välttämättömiä päätöksiä heikkenee juuri silloin, kun niitä tarvitaan kaikkein kipeimmin.

Miksi tähän monikriisiin tarttuminen on niin vaikeaa? 

Meitä ihmisiä on monenlaisia. Ja poliitikotkin ovat vain ihmisiä. Ongelman koko laajuus ja seuraukset voivat olla hyvinkin tiedossa – samaten ymmärrys siitä, että odottamalla saadaan vain toimeen tarttumisesta entistä kalliimpaa sekä vaikeampaa. 

Yleisemmin tilanne on niin, että päätöksentekijä tietää ja ymmärtää, muttei uskalla. Tämä rohkeuden puute tuntuukin olevan yksi suurimmista esteistä tehokkaiden toimien edessä. Vaikeisiin asioihin tarttuminen (saati niiden ratkaiseminen!) ei kartuta glooriaa tai nosta kannatuslukuja. 

Vaihtoehtoisesti voi uskotella itselleen naiivisti, että teknologinen kehitys korjaa ilmastonmuutoksen – siis ilman niitä tarvittavia päätöksiä uusien teknologien vauhdittamiseksi ja vanhan fossiilisen teollisuuden tukien poistamista. Viime kädessä on helppo ajatella, että ”joku muu” hoitaa homman kyllä aikanaan.

Demagogia tai populistia ei ymmärtäminen tai teot kiinnosta. Tärkeintä on vain päästä keon huipulle istumaan vallan kahvaan. Populisti ei mieltänsä siksi muuta ja tartu toimeen. 

Mutta sisäisen rohkeutensa voi löytää kuka tahansa – ja oikeasti valtaosa kansalaisista arvostaa vaikeiden päätösten tekemistä. Siksi päätöksentekijät on paikoilleen valittu. Vielä ole liian myöhäistä tehdä oikein planeetan ja ihmiskunnan osalta.