Kansalaisyhteiskuntaa kuristetaan niin että korisee

Suomessa ja Euroopassa on menossa kansalaisyhteiskunnan vaino, jossa seurataan äärioikeistolaisen MAGA-liikkeen oppeja. Amerikkalaisen mallin mukaan tutkimustulosten epämiellyttävyys tarkoittaa, että tutkijat ovat kommunisteja. 

Epämiellyttävät uutiset tarkoittavat, että toimittajat ovat kommunisteja. Jos oikeuskansleri on eri mieltä kuin itse, hänet tulisi erottaa, ja myös ammattiyhdistysliike tulisi mieluiten lakkauttaa.  Vainoon kuuluu kansalaisyhteiskunnan alasajo. Puhetapaan kuuluu, että lähtökohtaisesti kaikki järjestöjen tuet menevät epäilyttäviin tarkoituksiin, vaikka todellisuudessa valtionapua säädellään ja valvotaan tarkasti.

Kansalaisyhteiskunnan murentaminen ei ole sattumaa. Esimerkiksi Unkarin väistyvä presidentti Viktor Orbán näki huolella vaivaa vaientaakseen kansalaisyhteiskunnan. Kun järjestöt ajaa ahtaalle leikkaamalla rahoitusta ja vielä päälle demonisoi jäljellä olevat toimijat, saa kriittistä keskustelua kätevästi hiljennettyä. Totalitarismin resepti on valmiina. Sivussa voi keskittyä jakamaan valtion tukia turkistarhaukselle, ampumaradoille ja suuryrityksille.  

Jos ymmärtää Suomen historiaa, ei leikkaa kansalaisyhteiskunnalta. Nyky-Suomi on luotu kansalaisjärjestöissä: Ensin nuorisoseuroissa ja vapaapalokunnissa, sotien jälkeen jälleenrakennukseen osallistuneissa järjestöissä.  Nykyään sosiaali- ja terveysjärjestöt tuottavat merkittävän osan palveluita.

Kansalaisyhteiskunta on myös demokratian kulmakivi. Järjestöt toimivat väylänä toteuttaa perusoikeuksiin kuuluvia yhdistymisvapautta ja sananvapautta. Ne tuovat päätöksentekoon hiljaisten toimijoiden ääntä, ja toisaalta saavat yhteyden heihin, jotka eivät hakeudu viranomaisten piiriin. Kun ihmisillä on kokemus siitä, että yhteiskuntaa kiinnostaa, pelolla ja vihalla on vähemmän tilaa kasvaa.  

On hyvä muistaa, että valtaosa ihmisistä ei kannata äärioikeistoa. Sen sijaan valtaosa meistä on jollain tapaa tekemisissä kansalaisyhteiskunnan kanssa: osallistuu kulttuuritoimintaan, luonnonsuojeluun, vie lastaan seuratoimintaan, lahjoittaa hyväntekeväisyyteen tai hakee turvaa tai tukea omaan tai läheisen tilanteeseen. 

Demokratia ei kaadu kerralla, vaan uupumalla. Jos me olemme uupuneita puolustamaan kansalaisyhteiskuntaa, ei pian ole mitä puolustaa. Meidän tulee suojella sitä, minkä avulla olemme tässä maassa ponnistaneet: Järjestöjen rahoitus pitää varmistaa, ja niiden asema tulee turvata lailla sekä kansallisella- että EU-tasolla.

Sirpa Pietikäinen
europarlamentaarikko, kok. / EPP