Tiedote kolahti toimituksen sähköpostiin viime perjantaina.

Ympäristöjärjestö Greenpeace kertoi Metsähallituksen kaavailevan hakkuita kymmeniin luonnonmetsiin. Järjestöstä tilannetta kuvataan poikkeukselliseksi.

Greenpeace ja Suomen luonnonsuojeluliitto neuvottelevat Metsähallituksen kanssa sen hakkuusuunnitelmista luonnoltaan arvokkaisiin valtion metsiin. Tarkoituksena olisi, että Metsähallitus voisi ottaa järjestöjen kannat hakkuissaan huomioon, millä on pyritty välttämään metsäkonfliktien leimahtelua.

Yksimielisyyteen ei ole aina päästy, eikä erimielisyys estä hakkuita.

Viime viikolla Metsähallitus alkoi tehdä hakkuuilmoituksia juuri sellaisiin metsiin, joiden kohtalosta Metsähallitus ja ympäristöjärjestöt ovat olleet erimielisiä. Se on tällä viikolla jatkanut hakkuuilmoitusten tekemistä.

Metsänkäyttöilmoitus tulee antaa vähintään kymmenen päivää ennen hakkuiden suorittamista, joten on mahdollista, että parin viikon sisään Suomessa kaadetaan paljon poikkeuksellisen arvokasta metsää. Metsäliikkeen vapaaehtoiset ovat jo raportoineet hakkuiden valmistelusta ainakin Pudasjärvellä.

Metsähallitus vastasi Greenpeacelle omalla tiedotteellaan, jossa se kiisti hakkaavansa luonnonmetsiä. Se vetoaa YK:n luonnonmetsän määritelmään ja sanoo suojelevansa ”kansalliset kriteerit” täyttävät kohteet.

Juuri noita kansallisia kriteereitä tiedeyhteisö on kritisoinut ankarasti.

Euroopan unioni velvoittaisi suojelemaan vanhat ja luonnontilaiset metsät, mutta Suomi päätti kiertää sääntöä määrittelemällä nämä metsät niin suppeasti, etteivät kriteerit kata arvokkaita kohteita.

Metsähallituksen hallinnoimat metsät ovat myös valtion omaisuutena kaikkien suomalaisten yhteisiä. Erityisesti niiden käytössä on kyse mitä suurimmassa määrin politiikasta.

On mahdollista, että parin viikon sisään Suomessa kaadetaan paljon poikkeuksellisen arvokasta metsää.

Greenpeacen metsävastaava Matti Liimatainen vertaa tiedotteessa hakkuita Aalistunturin hakkuisiin vuonna 2023. Ne ja niiden keskeyttäminen tulivat myös itselleni mieleen hakkuusuunnitelmista. Aalistunturin metsäkiistan seurauksilla voi myös nähdä suoran vaikutuksen nyt ropiseviin hakkuuilmoituksiin.

Metsähallituksen metsätalousyhtiö vaati tammikuussa Lapin käräjäoikeudessa mielenosoittajilta kymmenien tuhansien eurojen vahingonkorvauksia hakkuiden viivästyttämisestä. Aktivistit katsoivat mielenosoituksen tavoitteena olleen huomion kiinnittäminen Metsähallituksen toimintaan ja aiheutetun häiriön olleen hyväksyttävän rajoissa.

Mielenosoittamiseen kuuluu myös häiriön aiheuttaminen, on esimerkiksi eduskunnan hallintovaliokunta todennut kokoontumislakia säädettäessä. Tämän takia vahingonkorvausvaatimusten hyväksyminen olisi rajoitus kokoontumisvapauteen, mielenosoittajat argumentoivat.

Oikeus asettui kuitenkin Metsähallituksen kannalle, mikä teki kertaheitolla hakkuiden protestoinnista Suomessa riskialttiimpaa.

Samalla Metsähallitukselle aukeni poikkeuksellisen otollinen tilanne poistaa suojelun arvoisia metsiä kartalta. Ehkä se laskee, että juuri nyt aktivisteilla on vahingonkovauksien uhkaamana korkeampi kynnys ryhtyä kansalaistottelemattomuuteen, jolla nostaa hakkuut yleiseen keskusteluun.

Vain Metsähallituksen metsätalousyhtiö tietää, millainen vaikutus tuomiolla on sen päätöksiin, mutta kovin osuvassa ajankohdassa se päätti ilmoittaa hakkuista.

Hakatusta metsästä ei pitkään aikaan tule uutta arvokohdetta, jonka suojelusta tarvitsisi kiistellä.

Tilanne Suomessa on nyt muutenkin poikkeuksellisen sopiva arvokkaiden metsien hävittämiseen. Orpon hallitus on osoittanut, ettei luonnonsuojelu ole sille arvo. Se ei pelkää menettävänsä äänestäjiä, vaikka Metsähallitus kuinka laittaisi arvokkaita metsiä sileäksi.

Metsähallitus epäilemättä tietää tämän. Se ei joudu vastaamaan kiukkuiselle ministerille tekosistaan. Ja kun vielä päälle saatiin oikeuden päätös mielenosoittamisen vahingonkorvauksista, rattaat ovat sopivassa asennossa ympäristöjärjestöjen valvomien luontoarvojen tuhoamiseen.

Ja kun arvokas metsä on hakattu, siitä ei pitkään aikaan tule uutta arvokohdetta, jonka suojelusta tarvitsisi kiistellä.

Täysin koskematonta metsää Suomessa ei juuri ole jäljellä. Koska lähes kaikissa maamme metsissä on jälkiä jonkinlaisesta talouskäytöstä, niin on myös luonnoltaan arvokkaimmissakin kohteissa. Jotta Suomella olisi mitään mahdollisuuksia täyttää omia ympäristötavoitteitaan, tällaisten kohteiden hakkaamisen pitäisi olla täysin poissuljettua.

Mitään pakkoa metsien hakkaamiseen ei myöskään ole. Äänekosken sellutehdas pyörisi hakattavaksi suunnitellulla puulla viisi päivää, Greenpeacen Liimatainen kommentoi Ylelle perjantaina.

Hakattavan puun määrä ei ole suuri, mutta erityisesti paikallinen vaikutus yhä harvinaisemmiksi käyville lähes luonnotilaisille ekosysteemeille on suuri. Kyse on valtion metsistä, suomalaisten yhteisestä omaisuudesta, jonka käyttäminen on poliittinen päätös.

Ennen kaikkea tilanne todistaa jälleen, miten Suomi on tietoisesti jättänyt arvokkaat metsäkohteemme vaille lain suojaa. Päälle vyöryvästä ilmastonmuutoksesta ja kiihtyvästä luontokadosta huolimatta.

Kirjoittaja on Voiman metsätoimituksen toimittaja-tuottaja.

Voiman metsätoimitusta tukee Koneen säätiö Metsän puolella -apurahalla.