Keskiviikkokolumni
Keskiviikkokolumneja kirjoittaa Voiman toimitus.
Viime viikolla Helsingin Sanomat uutisoi, miten ”Ruokalähetit valtasivat koulun aulan Helsingin Punavuoressa ja huutelevat opiskelijoille”.
Joulukuussa Ilta-Sanomat todisteli valvontakamerakuvin Wolt-kuskin jääneen kiinni puskapissaamisesta työvuoronsa aikana.
Viime marraskuussa taas uutisoitiin, miten ruokalähettien häiritseväksi koetut sähköpyörät on häädetty Kaisantunnelin – muuten vajaakäyttöisestä – pyöräparkista sekä asuntoyhtiö Lumon hallitsemalta sisäpihalta. Sosiaalisessa mediassa on usein paheksuttu myös sitä, miten lähetit kehtaavat siirtää pyöriään metrolla toisella puolelle kaupunkia.
Eittämättä on ongelma, jos ruokaläheteillä ei ole muuta paikkaa pitää taukoa pakkasella kuin oppilaitoksen aula, ja jos siellä vielä käyttäydytään huonosti. Samoin työvälineiden, pyörien, varastoimiseen olisi syytä olla enemmän paikkoja ja tarpeetkin pitäisi voida toimittaa vessassa, jossa voi samalla huolehtia käsihygieniasta.
Pohjimmiltaan kaikki nämä ongelmat johtuvat siitä, että Suomeen on syntynyt ravintolayrittäjien ja heidän asiakkaidensa laajasti käyttämä palvelu, jonka koko bisneslogiikassa on valuvika. Sen kannattavuus kun perustuu siihen, että mitään normaaleja työnantajan vastuita työntekemisen olosuhteista ei ole. Eikä nyt ei siis puhuta edes ylityökorvauksista, työterveyshuollosta tai sairaslomista, vaan esimerkiksi siitä, että voi olla hetken suojassa säiden armoilta tai käydä vessassa.
Esiin tulleet kurjat työolosuhteet eivät siis johdu työntekijöistään itsestään, vaan rakenteesta, josta olemme yhdessä vastuussa.
Viime toukokuussa korkein hallinto-oikeus päätti, että Woltin ruokalähetit ovat työsuhteessa yritykseen, joskaan työaikalakia heihin ei sovelleta, koska he voivat itse päättää työajoistaan. On epäselvää, miten tämä vaikuttaa pidemmän päälle Woltin ja sen kilpailija Foodoran toimintaan, mutta ainakaan toistaiseksi päätös ei ainakaan ulospäin näytä johtaneen muutoksiin.
Foodora tosin ilmoitti tällä viikolla muutosneuvotteluista ja mahdollisesta Suomesta vetäytymisestä.
Uutta suomalaista luokkajakoa kuvastaa hyvin, miten häiritsevien lähettien päivittelyn rinnalla on jo useana vuonna innostuttu alan yritysten omistajien suurista tuloista. Esimerkiksi marraskuussa näyttävästi uutisoitiin, miten Woltin perustaja Miki Kuusen edellisen vuoden ansiotulot olivat yli 80,6 miljoonaa euroa. Tietokirja Woltin tarina (Otava, 2025) nousi ilmestyttyään hetkeksi Mitä Suomi lukee -listaukseen luetuimpien tietokirjojen joukkoon.
Tietenkin bisnesidea, jossa ulkoistetaan kaikki vastuu työolosuhteista työntekijöille itselleen, on yrityksen omistajille kannattavaa.
Median uutis- ja somen pöyristelyvirtaa seuratessa on vaikea välttyä vaikutelmalta, että jopa lähettipalvelijoiden asiakkaiden tuntuu olevan vaikea ymmärtää tälläkin kolikolla olevan kaksi puolta. Käyttäjille edulliset ja omistajille tuottoisat palvelut mahdollistetaan työntekijöiden kurjilla työolosuhteilla. Ne eivät siis johdu työntekijöistään itsestään, vaan rakenteesta, josta olemme yhdessä vastuussa.
Vaikka yksittäisten lähettien tekemisissä voi tietenkin olla moitteen sijaa, jokainen lähettien työtä paheksuva wolttaaja rinnastuu vanhan ajan hyväosaiseen, joka nyrpistelee nenäänsä sille, miten vaikeaa on löytää mistään kunnon palvelusväkeä.
Ruokalähetteihin – kuten myös Uber- ja Bolt-kuskeihin – usein liitettäviä kielteisiä asenteita vahvistaa se, että työtä tekevät usein nuoret maahanmuuttajamiehet. Rasistin logiikalla tällaisesta uudesta luokasta päästään kätevästi eroon, jos Suomeen ei päästetä maahanmuuttajia ja entisetkin heitetään mahdollisuuksien mukaan ulos.
Mutta eihän se niin mene. Ilman nykyisiä lähettejä tällaiselle työlle ei löytyisi tarpeeksi tekijöitä ja voittoa takovat palveluyritykset ja monien käyttämät palvelut katoaisivat. Suomi selviäisi varmasti ilman näitä firmoja riistävine toimintatapoineen, mutta ilman maahanmuuttajia meiltä loppuisivat työntekijät monilta muiltakin aloilta.
Mitä asialle sitten pitäisi tehdä?
Kaikesta tästä luulisi seuraavan, että ne, joita Woltin ja Foodoran lähettien nykymeno häiritsee, liittyisivät meihin, jotka vaadimme työnantajilta aitoa vastuunkantoa työntekijöiden työskentelyolosuhteiden turvaamisesta. Samalla kaikkien olisi syytä valmistautua maksamaan tällaisista palveluista enemmän, sen verran kuin sen tuottaminen eettisesti ja sosiaalisesti kestävästi vaatii.
Muutos tähän suuntaan ei on myös poliittinen kysymys. Toistaiseksi hallituksen työelämäuudeistukset ovat vieneet suomalaista työelämää vain prekaarimpaan suuntaan.
Kirjoittaja on Voiman kustantaja ja varavaltuutettu (vihr) Helsingin kaupunginvaltuustossa.
