Ennen sodan laajenemista helmikuussa 2022 Suomi–Venäjä-seura (SVS) kelpasi hyvin valtiovallan työrukkaseksi yhteydenpidossa itänaapuriin. Sodan seurauksena SVS ajautui pyörremyrskyn kouriin, vaikka seura julisti heti maaliskuun alussa tuomitsevansa Venäjän hyökkäyksen ja ilmaisi tukensa Ukrainalle. Viesti kaikui kuuroille korville.
Toiminnanjohtaja Riku Savonen sai kansalaisilta niskaansa uhkauksia ja karkeita solvauksia, joista ryssittely oli lievimmästä päästä. Hän kutsuu ilmapiiriä sodan alussa massahysteriaksi.
”Pelmeneitä vedettiin pois myynnistä, ja meitä tuntemattomat vaativat, että ’Venäjän valtion seura pitää kieltää’”, Savonen kuvailee Suomi–Venäjä-seuran toimistossa Helsingin Katajanokalla.
Verkkosivuillaan Suomi–Venäjä-seura ilmoittaa olevansa poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö venäjän kielen, kulttuurin, vähemmistöjen ja avoimen kanssakäymisen hyväksi.
”Venäjän valtio on eri asia kuin venäläinen ihminen”, toteaa Savonen tyynesti.
Hän pitää pienenä ihmeenä, että SVS on yhä toimintakykyinen. Seura elää tänään jäsenmaksujen ja hankerahoitusten varassa. Poliisi myönsi sentään äskettäin luvan, että seura saa järjestää keräyksiä ja ottaa vastaan lahjoituksia. Savonen myöntää, että motivaatio jäsenistössä voi olla lähivuosina koetuksella, jos sota vain jatkuu.
”Multalan lausunnoista käy ilmi, ettei hän tiennyt, mitä me teemme.”
SVS oli ennen sotaa ystävyysjärjestökentän suurin avunsaaja, puolet koko potista, perusteluna rooli yhtenä valtion idänsuhteiden työkaluna. Seura pyöritti opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) alaisuudessa Suomen Pietarin tiede- ja kulttuuri-instituuttia sekä järjesti joka vuosi valtioiden välisen Kulttuurifoorumin. Kun sota syttyi, OKM lakkautti molemmat. Sanna Marinin hallitus leikkasi SVS:n 825 000 euron tuesta pois 40 prosenttia vuodelle 2023.
Toiminnanjohtaja ymmärtää leikkauksen Venäjä-yhteistyön loppumisen takia mutta ei voi käsittää sitä, että Petteri Orpon hallitus vei heiltä kaiken. Kulttuuriministeri Sari Multalan (kok.) mukaan ”ystävyysseuratoimintaa ei pidä jatkaa julmaa hyökkäyssotaa käyvän maan kanssa”. Kokoomuksen ministerikarusellissa Multalan salkun saanut Mari-Leena Talvitie jatkoi nollalinjaa.
”Tämä on hyvin epäoikeudenmukaista. Multalan lausunnoista käy ilmi, ettei hän tiennyt, mitä me teemme. Päätös oli selkeästi valikoivan poliittinen. Aiemmat hallitukset ovat meitä tukeneet, nyt työllämme pyyhitään takapuolta.”
Kun SVS oli julkaissut verkkosivuillaan tuomitsevansa Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan. Tehtaankadun lähetystö muisti nopeasti kirjeellä: ”Suomi–Venäjä-seura levittää lännen russofobiaa ja sotkeutuu Venäjän sisäisiin asioihin. Katkaisemme yhteistyön.”
”Onhan tämä täysin absurdi tilanne, että olemme sekä Suomen että Venäjän hallinnon hampaissa”, huokaa Riku Savonen.
Toivo demokraattisesta Venäjästä oli hiipumassa. Silti Suomi uskoi yhä ”pehmeään yhteistyöhön”.
Savonen on työssään nähnyt Venäjän synkkenevän kehityksen jo alusta lähtien, kun aloitti työt ystävyysseurassa vuonna 2009. Venäjän kielen tulkiksi kouluttautunut Savonen aloitti projektipäällikkönä, ”puhtaasti kiinnostuksesta kieleen ja kulttuuriin”.
”Kun lähdin opiskelemaan tulkiksi, vanhempani eivät aluksi pitäneet valinnastani. Minulla ei ole mitään poliittista agendaa. Se helpottaa tässä työssä.”
Hän joutui heti kohtaamaan sen, että toivo demokraattisesta Venäjästä oli hiipumassa. Silti Suomi uskoi yhä ”pehmeään yhteistyöhön”, johon se tarvitsi ystävyysseuraa.
”Kun näimme, miten Venäjän politiikka menee huonoon suuntaan, oli tärkeää pitää yhteyksiä maan kansalaispiireihin kielen ja kulttuurin voimalla.”
Hän muistelee, miten vielä vuonna 2011 Suomi–Venäjä-seura järjesti Pietarissa kansalaisjärjestöjen foorumin, jossa lavalle ryntäsi venäläistä sateenkaariväkeä osoittamaan mieltään.
”He pitivät puheensa, emme keskeyttäneet – eikä isäntäväkikään.”
2010-luku ajoi avoimen kanssakäymisen alati ahtaammalle, kun hallinto tehtaili lakeja kansalaisjärjestöjen ja opposition kurittamiseksi. Pietarin performanssista joutuisi tänään oikeuteen, koska ”homopropagandan” levittäminen on kielletty. Yhteistyö hallinnon kanssa muuttui yhä enemmän muodolliseksi teatteriksi.
”Venäjän isännille oli tärkeää juhlia ja pitää puheita, usein sisällöltään tyhjiä. Vaikeita asioita ei nostettu pöydälle. Jos tapaamisaikaa on tunti, ja tarvitaan vielä tulkkia, eihän siinä ehdi kysyä kipupisteistä.”
”Onhan tämä täysin absurdi tilanne, että olemme sekä Suomen että Venäjän hallinnon hampaissa.”
Venäjän miehitettyä Krimin vuonna 2014 paineet ystävyysseurassa alkoivat kasvaa. Mihin Venäjä on matkalla, mitä seuralle tapahtuu? Poliitikot ja talouselämä olivat Suomessa hiljaa, Suomi–Venäjä-seura pysyi samoilla linjoilla. Sitten iski korona. Venäjällä se toimi Savosen mukaan kuin suojaverhona kontrollin kiristämiselle – ja merkitsi lopun alkua yhteydenpidolle.
”Venäjän hallinto testasi koronan aikana ihmisten seuraamista ja kehitti valvontajärjestelmiä. Meiltä loppuivat matkat ja tapaamiset.”
Sitten tuli helmikuun 22. päivä 2022. Kaikki nostivat päänsä pensaasta eikä kukaan ollut enää hiljaa.
Sodan alettua järjestön taival on ottanut talouden romahtamisen ohella muitakin iskuja. Se on joutunut erottamaan yhden paikallisosaston ja ojentamaan varapuheenjohtajaansa.
SVS:n Kallio-Vallilan osasto lähti syksyllä 2024 seikkailemaan Kremlin poluille kutsumalla Venäjän suurlähettilään Pavel Kuznetsovin juhliinsa. Vieras haukkui jälleen emoseuran russofobiseksi ja kehui paikallisosastoa ymmärryksestä Venäjää kohtaan. Savosen mukaan tällaisen toiminnan seuraus on selvä.
”Päätös oli kivulloinen, kun jouduimme erottamaan jäseniä, mutta paikallisosastoista koostunut valtuusto hyväksyi kantamme Venäjästä. Tätä on jokaisen osaston noudatettava.”
SVS vetää tässä tiukkaa linjaa, mutta miksi varapuheenjohtajana istuu Juhani Leppä? Vladimir Putinin ystävänä tunnettu Turun entinen kaupunginjohtaja joutui eroamaan virastaan Turun käräjäoikeuden tuomittua hänet velallisen epärehellisyydestä ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Viime toukokuussa Leppä osallistui Venäjän lähetystön voitonpäivän juhlaan.
”Leppä oli kutsuttu tilaisuuteen yksityishenkilönä. Hän kävi myös sanomassa lähettiläälle, mitä mieltä seuramme on sodasta”, selittää Savonen.
Moinen ritarillisuus ei pelastanut läksytykseltä. ”Sisäisessä keskustelussa” toiminnanjohtaja ja seuran hallitus ilmoittivat Lepälle, että tällaisiin kekkereihin Suomi–Venäjä-seuran hallituksen edustaja ei osallistu.
”Oletan, että Juhani ymmärsi sen eikä mene enää ensi vuonna. Seuralle hän on hyvä tyyppi yhteiskuntasuhteidensa sekä talous- ja hallintotaitojensa vuoksi.”
SVS keskittää niukat resurssinsa sotaa paenneiden tukemiseen. Venäläiset ovat perustaneet Suomessa jo kaksi Putinia vastustavaa yhdistystä.
Suomi–Venäjä-seuran toimiston ikkunasta näkyy harmaa marraskuun päivä.
Kaikki työntekijät 42-vuotiasta Riku Savosta lukuunottamatta on irtisanottu. Ennen vuotta 2022 heitä oli kymmenen. Usean avaran huoneen toimisto on ollut venäläisen kulttuurin tapahtumapaikka. Nyt se on tyhjä. Pikkujoulut he vielä viettävät, vuokraan ei ole enää varaa. Jäseniä oli ennen sotaa 8 000, nyt alle 5 000.
Kun raja on kiinni, SVS keskittää niukat resurssinsa sotaa paenneiden tukemiseen. Venäläiset ovat perustaneet Suomessa jo kaksi Putinia vastustavaa yhdistystä: Initiative FoReDin ja Suomen venäjänkielisten demokraattisen yhteisön. Kreml on julistanut molemmat ei-toivotuiksi järjestöiksi ja näiden jäseniä ulkomaisiksi agenteiksi.
Epäileekö Savonen koskaan, että Venäjä voisi soluttaa SVS:n kautta vakoojia Suomeen?
”Onhan tämä tuttu ajatus. Ei se mahdotonta ole, mutta pitää olla maalaisjärkeä ja varovaisuutta. Kun tapaamme uusia venäläisiä, hienovaraisesti voimme selvittää, tuntevatko he ketään Suomesta. Voimme kysyä luotettavilta ihmisiltä, tiedättekö, miksi tämä tai tuo tyyppi on täällä ja mitä hänestä ajattelette. Haluamme suojella jo täällä olevia. Verkostojen kautta asiat yleensä selviävät. Lähtökohtamme on, että luotamme toisiimme.”
Millainen on Suomi–Venäjä-seuran asema tällä hetkellä Suomen valtion silmissä? Vakoileeko Supo Venäjän ystävyysseuraa?
”Vaikeaa sanoa”, Savonen naurahtaa ja tuumaa heti perään, että ei ole mitään vakoiltavaa.
”Seuralla ei ole salattavaa. On vain hyvä, että viranomaiset tietävät, mitä me teemme. Me voimme tarjota heille kansalaisyhteiskunnasta tietoa, jota he eivät muualta saa. Ehkä hallinnossakin sitten muuttuisivat monet ennakkoasenteisiin perustuvat käsitykset meistä.”
Olisiko parempi ajaa nykyinen seura alas ja perustaa puhtaalta pöydältä uusi?
”Ei. Se olisi valkopesua. Jos ajatuksena olisi seura, jolla ei ole mitään kytköksiä vanhaan, mistä löytyisivät uudet riittävän ’puhtaat’ perustajat? Lopulta samat ihmiset olisivat asiasta kiinnostuneita.”
Järjestötukihakemus ensi vuodelle on taas valmisteilla. Mitä enemmän on vedetty kölin alta, sitä sitkeämmin Savonen jaksaa uskoa seuran tulevaisuuteen.
”Onhan tässä näyttämisen halu. Olemme yhä iso kansalaisjärjestö, paikallisosastoja on 80 eri puolilla Suomea. Tämä kortti on katsottava, vaikka sitten joutuisin antamaan potkut itselleni. Tai ehkä meitä vielä kiitetään.”
