Stansvikin metsän kohtalo Helsingin Laajasalossa on jälleen kerran tapetilla, kun kaupunki on kaatanut puita arvokkaalla luontoalueella.

Arkkitehdit Seela Pentikäinen, Siiri Hänninen, Cecilia Aintila ja Heljä Nieminen laativat viime vuonna alueelle vaihtoehtokaavan Stansvikin kyläyhdistyksen pyynnöstä osana You Tell Me -kollektiivia. Elonkirjon kaupunki -hankkeessa he laativat vaihtoehtokaavoja myös muiden kaupunkimetsäkiistojen alueille.

”Vaihtoehdottomuus on vahva poliittinen työkalu. Jos ei ole vaihtoehtoja, näyttää siltä, että on vain yksi ainoa tapa ratkaista asia”, Nieminen sanoo.

Kun kaupunkia suunnitellaan, piirrokset muotoutuvat prosessin edetessä, arkkitehtityöryhmä sanoo. Näin kaupunkisuunnitteluun voi vaikuttaa, vaikka kaavahankkeet olisivat jo pitkällä, he sanovat.

Stansvikin kiistassa on kyse siitä, että Helsinki haluaa laajentaa Kruunuvuorenrannan uutta asuinaluetta ja rakentaa alueelle palveluita. Stansvikissa on kuitenkin vanhaa luonnontilaista metsää, ja siellä elää uhanalaisia lajeja. Alueella on lainvoimainen rakentamisen mahdollistava asemakaava, mutta osa siitä on kaupunkiympäristön toimialalla uudelleen arvioitavana metsäluonnon arvojen näkökulmasta. 

Aktivistit ovat kritisoineet hakkuita, jotka kaupunki aloitti maaliskuussa metsän pohjois- ja länsiosissa uudelleen arvioitavan alueen reunamilla. Nyt tehdään teitä myös sellaisia taloja varten, joiden rakentaminen riippuu uudelleenarvioinnin lopputuloksesta.

”Toivoisimme malttia ja huolellisuutta tämän alueen käsittelyyn”, Pentikäinen sanoo. Hänen mielestään teiden rakentamisessa olisi johdonmukaisempaa edetä vasta sitten, kun niiden todellinen tarve on selvillä. Vaihtoehtokaavassa ehdotetaan aktivistien toiveesta, että metsään ei rakenneta ollenkaan, jolloin teitäkään ei tarvittaisi.

”Metsien suojelulle on hyvät perusteet”, Hänninen sanoo. Arkkitehtien työtä helpottivat aktivistien tiedot alueesta ja luontoselvitykset uhanalaisista lajeista.

Vaihtoehtokaava toteuttaisi kaupungin suunnittelemat palvelut, infran ja asuinrakentamisen Stansvikin metsän sijasta tiivistämällä rakentamista täyttömaalla vanhan öljysäiliön läheisyydessä. Tiiviimmän rakentamisen ansiosta alueelle laskettu asukasmäärä vähenisi vain noin 900 asukkaalla.

Vain osa Kruunuvuorenrannan ja Stansvikin alueen kaavoista on uudelleen arvioitavana. Vaihtoehtokaavassa aluetta tarkastellaan kokonaisuutena, mikä vaatisi myös muiden alueen kaavojen avaamista.

Pitkä ja mutkikas prosessi

Kaavoitukseen vaikuttaminen on pitkäjänteistä. Stansvikin suunnittelua koskevat suuret linjat on määritelty jo vuoden 2002 yleiskaavassa, ja tarkemmin rakentamisesta on päätetty asemakaavatasolla. Osa Kruunuvuorenrannan tonteista on jo varattu rakennusliikkeille, ja niiden osalta muutosten tekeminen on vaikeaa.

”Paras hetki vaikuttaa olisi jo yleiskaavatasolla, sillä silloin tehdään päätöksiä, jotka ohjaavat myöhempiä kaavoja”, Pentikäinen sanoo.

”Nyt olisi ideaali aika ottaa paussi rakentamisen suhteen, koska rakennusala on haastavassa tilanteessa ja moni työmaa on tauolla.”

Usein lähiluontoa puolustavien asukkaiden ja luonnonsuojelijoiden pitkäjänteinen vaikuttamistyö jää laajalle joukolle näkymättömäksi, kunnes hakkuut ovat jo alkamassa. Stansvikin metsän tapauksessa Laajasalo-Degerö-seura ja Pro Kruunuvuori -liike ovat jo 2000-luvun alkupuoliskolla jättäneet lausuntoja metsän puolesta, minkä lisäksi alueella sijaitsevien kesämökkien käyttäjiä edustava Stansvikin kyläyhdistys on teettänyt alueella useita luontoselvityksiä ja osallistunut kaavavalituksiin sekä esittänyt töiden keskeytyspyyntöjä.

Onko arkkitehtien laatimalla vaihtoehtokaavalla potentiaalia metsän suojelun työkaluna?

”Asukkaiden palautteeseen vastataan usein, että kuulemme teitä, mutta näyttäkää ehdotus”, Aintila sanoo. ”Jos pystymme esittämään heidän toiveensa samalla kielellä kaavoittajien kanssa, viesti voi olla voimakkaampi.”

Stansvikin vaihtoehtokaavan laatiminen vei nelihenkiseltä työryhmältä puoli vuotta, minkä jälkeen he ovat viime vuoden keväällä esitelleet työtä kaupungin päättäjille. Ideaalitilanteessa kaupunki tekisi tällaisen työn itse, Pietikäinen sanoo.

”Helsingissä on paljon lähiluontoa korostavia strategioita ja ohjeistuksia, mutta jos Stansvikin poikkeuksellisen arvokasta monimuotoista metsää ei suojella, mikä sitten on sen arvoinen?”

Asukkaat ja aktivistit ovat jo pitkään laatineet vaihtoehtoisia kaavaehdotuksia kiistanalaisiin hankkeisiin, ja niitä on myös otettu huomioon suunnittelussa. Hyvä esimerkki tästä on Meri-Rastilan tapaus Itä-Helsingissä, Aintila sanoo.

Vuonna 2012 arkkitehdeistä sekä arkkitehti- ja suunnittelumaantieteen opiskelijoista koostuva ryhmä laati yhdessä asukkaiden ja ympäristöjärjestöjen kanssa alueelle kaavan, joka tarjosi vaihtoehdon kaupungin suunnitelmille rakentaa asuntoja lähimetsään. Vaikka vaihtoehtokaavaa ei hyväksytty sellaisenaan, se vaikutti kaupungin myöhempiin kaavoitusratkaisuihin. Jos hyvin käy, myös Stansvikissa vaihtoehtokaavalla voisi olla tällainen vaikutus.

Työläs työkalu

Resurssien puute vaikeuttaa asukkaiden osallistumista lähialueidensa suunnitteluun.

”Koska asukkaat tekevät tätä työtä vapaa-ajallaan ja kaupungin suunnittelijat palkkatyönään, on hälyttävää kuulla tilanteista, joissa suunnitelmissa odotetaan asukkaiden kommentoivan oletettuja epäkohtia, mutta suunnittelijat eivät välttämättä lopulta edes ota heidän palautettaan huomioon”, Aintila sanoo. 

”Asukkaiden pitäisi tehdä vähintään puolipäiväistä työtä, jotta he pysyisivät ajan tasalla kaavaprosessin eri vaiheista. Ehkä me voimme toimia välikätenä ja siirtää tietoa puolelta toiselle”, Hänninen jatkaa.

Nelikon mukaan nyt ja tulevina vuosina eri puolilla Suomea kaupunkimetsiin kohdistuu rakennushankkeita, joille tarvitaan näkyviä vaihtoehtoja. Elonkirjon kaupunki -hanke sai vuonna 2024 Koneen säätiöltä apurahan vaihtoehtokaavojen tekemiseen.

”Kaupunkisuunnittelun aikajänne on niin pitkä, että voimassa olevista kaavoista löytyy vielä jäänteitä kymmenien vuosien takaa, jolloin ilmasto- ja ympäristökriisiä ei ymmärretty niin hyvin kuin nykyään. Stansvik osoittaa, että myös voimassa olevia kaavoja voi asettaa uudelleen arvioitavaksi. Lopulta kyse on poliittisista valinnoista”, Pentikäinen summaa.

Työryhmän mielestä kaupungin kasvun tulisi tapahtua paitsi tiivistämällä jo rakennettuja alueita myös hyödyntämällä tyhjillään olevia tiloja sekä ekologisesti köyhiä alueita.

Uudelleen arvioitavana oleva osa Stansvikin asemakaavasta päätyy kevään kuntavaaleissa valittavien poliitikoiden pöydälle. Silloin ratkeaa myös alueen metsän lopullinen kohtalo.

Koneen säätiö on tukenut artikkelin kirjoittamista Metsän puolella -apurahalla. Myös Elonkirjon kaupunki -hanke on saanut Koneen säätiön apurahan.

Näin syntyy kaava ja kaavasta kaupunkia

Teksti Kukka-Maria Ahokas

Tarve kaavan muuttamiselle voi nousta esimerkiksi tavoitteesta rakentaa asuntoja kaupungin kasvaessa. Rakentamisen suurista linjoista määrätään yleiskaavassa, jossa alueiden käyttötarkoituksia määritellään karkeasti. Sen pohjalta tehdään asemakaavoja, joissa rakennukset, puistot, tiet ja muut tavat käyttää maata asetetaan paikoilleen.

Helsingissä asemakaavan valmistelee kaupunkiympäristön toimiala, joka vie kaavan toimialansa lautakunnalle. Siellä poliitikot voivat hyväksyä, hylätä tai palauttaa kaavan valmisteltavaksi kommenttien kera. Esimerkiksi luonnonsuojelu ja muu lainsäädäntö voivat asettaa rajoituksia kaavoille. Tämän jälkeen kaava etenee kaupunginhallitukselle ja sieltä valtuustolle, jotka niin ikään voivat palauttaa kaavan valmisteluun.

Asukkaat voivat vaikuttaa prosessissa kuulemisten ja poliittisten päättäjien kautta. Jos asukas katsoo kaavan rikkovan lakia tai syntyneen laittomassa järjestyksessä, hän voi valittaa kaupunginvaltuuston päätöksestä hallinto-oikeuteen. Kaava saa lainvoiman, jos siitä ei ole tehty valituksia tai jos valitukset ovat kaatuneet oikeudessa.

Kaavan pohjalta tontteja varataan rakennusliikkeille ja kaupungin omaa rakentamista varten. Tontin varaaja käynnistää rakentamisen suunnittelun, hakee rakennusluvan ja rakentaa talon.