“Kaikilla hyvinvointialueilla henkilöstön saatavuus on vaikeaa”, kertoo Minna Nummi, Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen hoiva-asumisen palvelualuejohtaja. “Meillä hoiva-asumisen näkökulmasta kesän aikana ja sen jälkeen tilanne on kohentunut rekrytointien osalta.” Hyvinvointialueen yhdistymisen myötä palkkoja on harmonisoitu käytännössä niin, että Vantaan kaupungin alhaisempia palkkoja on korotettu lähemmäs Keravalla maksettua tasoa, mikä on helpottanut uuden työvoiman värväämistä.
Hoiva-asuminen voi tarkoittaa ympärivuorokautista palveluasumista tai itsenäisempää yhteisöllistä asumista. “Suurin osa meidän hoiva-asumisen palveluista on ympärivuorokautista asumista. Esimerkiksi Myyrmäessä niin kutsutussa hybriditalossa on 199 asiakaspaikkaa kuudessa kerroksessa, joista yhdessä on 19 paikkaa yhteisöllistä asumista. Muissa kerroksissa paikkoja käytetään joustavasti tarpeen mukaan yhteisölliseen asumiseen.” Yhteisölliselle asumismuodolle ei kuitenkaan ole tarvetta yhtä lailla. “Ihmiset asuvat pidempään kotona, ja apu järjestetään sinne.”
THL on arvioinut, että sosiaali- ja terveysala tarvitsisi 200 000 uutta työntekijää vuoteen 2035 mennessä, kun suurten ikäluokkien työntekijät siirtyvät eläkkeelle ja heistä itsestään tulee hiljalleen hoitoavun tarvitsijoita. Hoitohenkilökunnan pulasta on puhuttu jo vuosikymmeniä, mutta tilanne on päässyt kriisiytymään.
Päivystyshenkilökunnan ympäri maata raportoima potilasturvallisuuden vaarantuminen ruuhkien vuoksi on osoitus tilanteen vakavuudesta. Päivystyksiä ruuhkauttavat kotona asuvat etenkin huonokuntoiset vanhukset, jotka tarvitsisivat ensisijaisesti muuta kuin päivystysapua. Lisäksi jatkohoitoon ohjaaminen on vaikeaa esimerkiksi vuodeosastopaikkojen puutteessa. Ympärivuorokautisia hoitopaikkoja monilla paikkakunnilla on jouduttu sulkemaan, koska lain edellyttämään hoitajamitoitukseen – 0,65 hoitajaa yhtä potilasta kohti – ei yksinkertaisesti ylletä. Orpon hallitus on lykännyt hoitajamitoituksen nostoa 0,7:ään vuoteen 2028 saakka, jotta henkilöston riittävyys saadaan varmistettua.
Nummi luottaa tulevaisuuteen. “Hallitusohjelmassa on esityksenä että 0,65:n henkilömitoitus pidetään voimassa. Luotan tämän toteutumiseen. Myös meille tärkeät moniammatilliset tiimit, jotka vahvistavat asiakkaan arkea, mainitaan hallitusohjelmassa, samoin kuin hoivatyötä ja potilasturvallisuutta lisäävät teknologiat. Henkilöstön saatavuus kun tästä vielä paranee.”
Alueella varaudutaan tulevaan. Esimerkiksi Tikkurilaan ollaan rakentamassa uutta vanhustenkeskusta, mihin tulee ympärivuorokautisen hoidon lisäksi myös hybridiasumista. Se on Nummen mukaan tulevaisuutta. “Hybridimalli on tärkeä. Kotihoivamallissa asukas saa ensin turvaa yhteisöllisestä asumisesta, ja kun fyysinen toimintakyky tai muisti heikkenee, hän voi jäädä asumaan samaan asuntoon ja saakin siihen ympärivuorokautisen asumisen palvelut.”
Tarvetta uusille keskuksille on. Kesäkuusta alkaen ympärivuorokautiseen palveluasumiseen on kuukausittain jonottanut yli 150 asiakasta. Satu Kiuru, Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen vanhusten palvelujen järjestämisen ja ostopalvelujen päällikkö, kertoo, että näiden asiakkaiden keskimääräinen odotusaika touko- ja elokuun aikana oli 70 vuorokautta. “He odottavat paikkaa kotona omaishoidon, kotihoidon ja tarvittavien tukipalveluiden turvin, Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen sairaalan osastoilla tai lyhytaikaisen hoidon yksiköissämme.”
Vertailun vuoksi, yhteisölliseen asumiseen jonottajia oli elokuun lopussa vain 15 asiakasta. Kiurun mukaan hyvinvointialueille siirtyminen ei ole vaikuttanut palveluiden piiriin pääsemiseen.
Helsingin Sanomat uutisoi syyskuun lopussa, että Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen johtaja Timo Aronkydön mukaan ensi vuoden budjettiesityksestä tulee alijäämäinen, sillä alueella ei yksinkertaisesti ole mistä leikata.
Aronkydön mukaan juuri vanhusten hoitopaikkoja on liian vähän. HS:n artikkelin mukaan toimintaa kyllä kehitetään, mutta säästövaikutukset näkyvät vasta vuosien päästä.
