Jokainen virke, jokainen sana, jonka Yhdysvaltain presidentti Joe Biden sanoo Suomessa Yhdysvaltain ja Pohjoismainen huippukokouksessa, on viesti myös Venäjälle.
Ainakin, jos aihe liippaa Natoa tai Ukrainaa.
Venäjän presidentti Vladimir Putin tietää toki, ettei Yhdysvaltain johdossa ole ollenkaan samanlainen heppu kuin hänen ihailijansa, maan edellinen presidentti Donald Trump, joka kohautti vuonna 2018 Helsingin huippukokousta kertomalla miten hän luottaa Putiniin, vaikka Yhdysvaltain tiedustelupalvelun mukaan venäläiset tahot olivat sekaantuneet Yhdysvaltain presidentinvaaleihin trollaamalla USA:n kansan mielipidettä Hillary Clintonia vastaan ja Trumpin puolesta.
Mutta olisiko Biden jotenkin muuten höynäytettävissä, onko hänellä jokin heikko kohta? Kreml tarkkailee. Yksi syy Venäjän Ukrainassa käymälle hyökkäyssodalle on halu tulla kuulluksi. Koulukiusaajan logiikan tyyliin Venäjä näyttää ajattelevan, että pelottelu, väkivalta ja asioiden rikkominen saavat katseet kääntymään sen puoleen, rauhanteoista viis. Silti niin kutsuttu länsi ei enää palkitse kutsumalla Venäjää neuvottelupöytiinsä, vaan mitta täyttyi 24. helmikuuta 2022. Viimeisin hyökkäyssodan eskalaatio oli kertakaikkiaan liikaa.
Venäjän ulkopuolella tiedetään, ettei Venäjä ole taloudellisesti suurvalta, vaan kuin ihmeen kaupalla se kursii kokoon tarvittavat resurssit hallitakseen laajaa ja leveää yhdeksälle aikavyöhykkeelle ulottuvaan maataan, jossa tosin laajoilla alueilla eletään kädestä suuhun köyhyysrajojen alapuolella. Bruttokansantuotteella arvioituna Venäjä oli vuonna 2022 maailman 11. tai 12. rikkain valtio, sen edellä ovat ylivoimainen ykkönen, Yhdysvallat, nopea nousija Kiina, nopea teollistuja Japani ja Euroopan suurin talousalue Saksa, jonka taloudesta Venäjä on vain kaksi viidesosaa. Venäjän edelle on kirinyt jopa Italia, vaikka Pohjois-Euroopassa sen luullaan olevan talousalueena aivan rapistunut. Sodankäynti ja pakotteet heikentävät Venäjän taloutta, eikä vuoden 2023 lukuja vielä ole.
Kiinnostavin päivänpoliittinen, suorastaan elämän ja kuoleman kysymys Euroopassa on, miten Venäjän sota Ukrainassa saataisiin loppumaan. Entä miten sota saataisiin loppumaan mahdollisimman pian?
Jos Naton päättäjät tietävät näihin kysymyksiin vastaukset, he eivät ole sitä kertoneet, se huomattiin Vilnan tämänviikkoisen (10.–12.7.) Naton huippukokouksen annista. Joka tapauksessa Nato vakuutti, ettei Ukrainaa jätetä sodassa yksin. Sinänsä huojentavasti ilmaistu, vaikka Ukrainan presidentti Volodymir Zelenskyi alkaakin selvästi hermostua sodan pitkittyessä ja resurssien huvetessa.
Zelenskyi tietää, että politiikassa saadakseen edes vähän on aina vaadittava paljon. Ukraina onkin ilmoittanut haluavansa Naton jäseneksi niin pian kuin mahdollista. “Onko Ukraina Naton jäsen?” -kysymys nousi suosituksi englanninkielisissä hakukoneissa Naton kokouksen aikaan, niin paljon asia alkoi maailmaa kiinnostaa. Ukrainalainen Kyiv Independent -lehti siteerasi kokouksen jälkeen presidentti Zelenskyiä, jonka mukaan Ukrainan liittyminen Natoon on lähes varma juttu.
Venäjän retoriikka on venyttänyt ja vanuttanut tosiasioita sfääristä toiseen perustellessaan ukrainalaisia siviilejä listivää hyökkäyssotaa. Viimeisimpien Kremlin selitysten mukaan Venäjä sotii Natoa tai jopa koko läntistä maailmaa vastaan, ja sikäli siitä on tullut paikkaansa pitävää, että Ukraina ei pystyisi puolustautumaan Venäjää vastaan ilman “lännen”, etenkin Naton, apua.
Mutta: “länsi” tai Nato ei ole hyökännyt minnekään, vaan sodan painopisteen on koko ajan määrittänyt Ukrainan siviilikohteita, jopa kaukana Venäjän rajasta sijaitsevia kaupunkeja, pommittava Venäjä.
Venäjän retoriikan ei pidä antaa hermostuttaa. Kreml tietää varsin hyvin, ettei sotaa voi perustella omalle kansalle rehellisesti, vaan Venäjän on pakko ottaa uhrin asema.
Naton kokouksen osallistujia retoriset huijaukset eivät hermostuta, vaan julkilausumissa nousi esiin verbi “horjua” – ja se sanottiin vain muodossa “me emme horju”.
Pohjoismaiden edustajat sanoivat, että me olemme “horjumattomina tukemassa Ukrainan ja sen kansainvälisesti tunnustettujen rajojen itsenäisyyttä, suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta.” Näin me teemme “niin kauan kuin tarvitsee, loppuun asti”.
Toivottavasti se “loppu” on hyvä ja rauhanomainen loppu. Edistäköön sitä tavoitetta Yhdysvaltain ja Pohjoismaiden tapaaminen Suomessa.