Aprillipäivän aamuna alkoi hoitoalan lakko, johon kuuluu kuusi sairaanhoitopiirin kuntayhtymää. Kunta-alan työntekijät ovat tyytymättömiä työehtoihin ja -oloihin. Soteala käy kiivaasti neuvotteluja paremmista palkoista ja työajoista. Sovintoesitys ei työntekijöitä tyydyttänyt, joten liitot joutuivat turvautumaan lakkoon.
Meilahden sairaala-alueella järjestettiin sairaanhoitajien ja lähihoitajien järjestöjen Tehyn ja Superin lakkoa tukeva mielenosoitus, johon osallistui arviolta noin 500 henkilöä. Mielenosoittajien puheissa korostuivat palkkatason ja työolosuhteiden surkeus.
Keskeisissä suomalaisissa kaupungeissa on auki vakinaisia virkoja, joihin ei ole hakijoita. Hoitajapula on johtanut siihen, että hoitajat joutuvat ylitöihin eivätkä saa heille kuuluvia vapaapäiviä. Varsinkin nuoret kouluttautuvat mieluummin muille aloille, koska eivät kestä työn kuormittavuutta.
Moni harkitsee alanvaihtoa
”Palkkaus on pakko saada kuntoon, koska hoitajapula on tällä hetkellä valtava. Olemme menettäneet liian monta hyvää hoitajaa toisille aloille, koska he eivät yksinkertaisesti enää jaksa. Palkka kannustaa pysymään alalla ja houkuttelee sinne uusia tekijöitä. Mutta millainen houkutin on se, että ihminen pakotetaan tekemään tätä työtä?”, Tehyn järjestöasiantuntija Riikka Dahlman kysyy.
Dahlman viittaa hallituksessa eilen valmisteltuun potilasturvalakiin, jolla lakossa oleva työntekijä voidaan määrätä tekemään välttämätöntä suojelutyötä, käytännössä siis pakottaa työhön.
”Sairaanhoitajan ammatti on myös muuttunut vaativammaksi. Teemme esimerkiksi vastaanottotyötä, ja palkkauksen tulisi olla sen mukainen.”
Suomessa hoitajien palkka on yksi Euroopan alhaisimpia. Hoitoala on naisvaltaista ja mielenosoittajien kokemuksissa korostuu hoivan typistyminen ammatinvalintakysymykseksi ja kutsumukseksi.
Työolosuhteet ovat kestämättömät
Kätilöt Laura Olenius ja Heidi Auvinen kuvailevat, että työ on stressaavaa, väsyttävää ja huonosti organisoitua. Pahimpia ovat kiire, pelko potilasturvallisuuden vaarantumisesta ja hoitohenkilökunnan vähyys.
Auvinen ottaa esimerkiksi vapaapäivät.
”Muilla aloilla arkipyhän työvuorosta saa kokonaisen vapaapäivän. Hoitotyö on jaksotyötä, ja silloin hyvitetään vuorosta. Työvuoro saattaa päättyä esimerkiksi kahdelta kolmen sijaan, mutta kukaan ei tule päästämään vuorosta. Ja koska meillä on hoitovastuu, emme voi jättää äitiä ja vastasyntynyttä yksin synnytyssaliin. Käytännössä meidät pakotetaan ylitöihin.”
Olenius huomauttaa, kuinka hoitoalan surkea palkkataso tekee hoitajille vaikeaksi tulla taloudellisesti toimeen suurissa kaupungeissa kuten Helsingissä.
”Kutsumus ei maksa laskuja. Esimerkiksi hoitajan ammatti ja yksinhuoltajuus on hyvin raskas yhdistelmä. Lisäksi työterveydenhuoltoa pitää parantaa sekä mahdollisuutta vaikuttaa omiin työaikoihin.”
Vastuunpakoilu kyllästyttää
Auvinen ehdottaa konkreettista ratkaisumallia, hoitajajärjestöjen luotsaamaa soten pelastusohjelmaa. Siinä peruspalkkatasoa korotetaan 3,6 prosenttia vuosittain viiden vuoden ajan normaaleilla indeksikorotuksilla.
Hoitajat ovat kyllästyneitä tyhjiin puheisiin ja huolestuneita terveydenhuollon kestävyydestä. Monet korostavat, kuinka koronakriisi on tehnyt tilanteen ainoastaan näkyväksi. Hoitovelka on jo ennestään suuri. Mielenosoittajat toivovat tuoreen neuvottelukierroksen kantavan hedelmää.
LUE MYÖS: Lakkoilevien hoitajien moittiminen on kuvottavaa kaksinaismoralismia (Emilia Kukkala 1.4.2022)
