Postikortteja Tukholmasta
Tukholman yliopistossa elokuvatutkimusta opiskellut Mikko Pihkoluoma bloggaa kulttuurista ja matkailusta.
Koska minulle ei ole siunaantunut Jyrki Lehtolan kirjoitustaitoja tai tutkivaan journalismiin sopivaa budjettia, niin keskityn tässä blogikirjoituksessa niihin Flow-sisältöihin, enkä siihen tilaavatko muut kaviaarinsa betonivedellä ja miettivätkö he edes mitä sampanjalaseja keräävä työntekijä saa palkakseen. Palkit täyteen linkkiä, nyt ehdotellaan.
Pe klo 16.30 ja su klo 17, Pop-up Cinema
Koirat eivät käytä housuja esitettiin toukokuussa Cannesissa ja nyt kesän päätteeksi elokuva on jo mahdollista nähdä Helsingissä. Elokuva oli yksi festivaalin parhaita ilman hippustakaan suomilisää. Krista Kosonen esittää dominaa, joka saa leskeksi jääneen miehen (Pekka Strang) tuntemaan jotain kuristussessioissa. Elokuvat kannattaa toki katsoa aina kokonaan, mutta jos aikaa ei ole, niin Flow on erinomainen tapa testata ”ilmaiseksi” edes hetken verran erilaisempaa kotimaista elokuvaa, sillä ohjaaja J-P Valkeapää iskee kuvallista ilotulitusta jo ensimmäisestä kohtauksesta lähtien. Valkeapään edellisen elokuvan He ovat paenneet näki Suomen elokuvateattereissa vain muutama tuhat ihmistä, joten voi olla, että sinunkin käsityksesi suomalaisesta elokuvasta on vajaavainen.
Pe klo 21, Päälava
Erykah Badu on nero, joka on mitä ilmeisemmin livenä lähes yhtä vaikeasti ennustettava kuin Badun studiolevyjen julkaisutahti. New Yorkerin pitkän ja erinomaisen jutun perusteella festarikeikalta voi odottaa hittejä, mutta toisaalta mitä tahansa voi sattua. En tiedä mitä odotan (muuta kuin Drakea kovempaa versiota Hotline Blingistä), mutta tämä lainaus New Yorkerin jutusta antanee osviittaa sen varmasta erikoislaatuisuudesta:
”In 2014, she opened for the comedian Dave Chappelle at Radio City Music Hall—or, rather, closed for him, since her performance didn’t start until half an hour after his gig was finished. Just about everyone stayed, including Chappelle, who watched from the wings for an hour as she and her band stitched together earthy funk and otherworldly pop.”
Pe klo 22, Red Arena
Neneh Cherry julkaisi viime vuonna uuden levyn Broken Politics, jolla hän jatkaa yhteistyötä Four Tetina paremmin tunnetun Kieran Hebdenin kanssa. Cherry on livenä kaikkea muuta kuin nostalgiaa, sillä hän esittää pääasiassa uutta materiaalia ja etenkin uuden levyn livesovitukset toimivat hyvin viime syksynä Tukholmassa. Nostalgikkojen kannattaa kuitenkin virkistää muistia Manchildilla ennen keikkaa.
Vaihtoehto: Jos Cherry ei innosta, niin samaan aikaan Voimalassa (The Other Sound) pusketaan korviin vielä erikoisempaa elektronista poppia Aïsha Devin toimesta.
Pe klo 23, Pallolava
Solangen (päälava) kanssa samaan aikaan soittava BCUC on rytmimusiikkiin pitkään kallellaan olleelle Flowlle ominainen valinta, joka saa taatusti bileet aikaiseksi haastavasti slotista huolimatta. Etelä-Afrikasta saapuvaa Bantu Continua Uhuru Consciousnessia voi koemaistaa, vaikkapa 20 minuuttisen Yinde-kappaleen avulla.
Jos menojalka vipattaa, niin puoliltaöin Jlin viihdyttää menokansaa vielä Voimalan Other Soundeilla.
La klo 17.15, Red Arena
Tämä tärppi jää lyhyeksi, mutta lienee syytä huomauttaa, että Astrid Swan & Stina Koistinen saavat lavalle vieraaksi jousimaestro Owen Pallettin (Final Fantasy)!
La klo 17.40, Pallolava
Jaakko Eino Kalevin viimeisin bändi-inkarnaatio on ehkä kaikista kuulemistani hänen livekokoonpanoistaan kiinnostavin ja viime vuonna julkaistu Out of Touch on jännittävä yhdistelmä juuri niitä 80-luvun levyjä, joita sinäkin kuuntelet joka sunnuntai. Levyllä ei ole täysin ilmeisiä hittejä, mutta uuden bändin liveversiot vanhoista potkivat yhä.
La klo 21.30, Red Arena
Blood Orange julkaisi ensimmäisen mixtapensa tänä kesänä. Se on viime vuonna julkaistua vakavaa mutta nerokasta Negro Swania kevyempi, mutta melkein parempi. Mm. Solangen ensimmäisen hitin säveltäneen, Lontoosta vuosia sitten New Yorkiin muuttaneen brittimuusikon lahjakkuus on niin ylitsepursuavan ilmeistä, että jopa ”välityö” mahtunee tämän vuoden parhaimpien äänitteiden joukkoon.
La klo 00, Red Arena
Kun Honey kuultiin Lena Dunhamin Girls-sarjan viimeisellä kaudella vuonna 2017, oli Robynin edellisestä Flow-keikasta kulunut jo seitsemän vuotta ja vuosina 2013-2017 hän teki ainoastaan muutaman yksittäisen keikan. Seuraavaa levyä ja biisin varsinaista julkaisua saatiin odottaa vielä vuosi lisää. Useissa haastatteluissa Robyn on kertonut levytystauon johtuneen läheisen muusikon kuolemasta ja sitä seuranneesta masennuksesta. Kun Robyn esiintyi tänä keväänä Madison Square Gardenilla, oli hänen edellisestä Yhdysvaltain kiertueestaan vierähtänyt useita vuosia. Kuluvan vuosikymmenen aikana osittain Girlsin avustuksella Dancing on My Ownista tuli megahitti Yhdysvalloissa ja keikan jälkeen bileet jatkuivat New Yorkin metrotasanteella.
Honey on Robynin onnistunein levykokonaisuus ja hieno paluu, jolla hän osoittaa musiikilliset taitonsa jälleen läheisen taustavaikuttajan poismenosta huolimatta. Tauko musiikkibisnekseen on tainnut tehdä ainoastaan hyvää. Tämä on kaiken järjen mukaan se vuoden 2019 Flow-keikka, jota tullaan muistelemaan vielä pitkään.
Su klo 16.15, Black Tent
Jos Chisu ei ole riittävän erilaista musiikkia, niin joukosta voi erottautua tähtäämällä Khruangbinin keikalle. Psykedeelisiä instrumentaalikappaleita moninaisista eri tyylilajeista tiputteleva bändi julkaisi tänä vuonna dub-versioinnin edellisestä albumistaan!
Su 19.30, Black Tent
Stereolab on Flown ainut esiintyjä, joka on nimennyt biisin legendaarisen kokeellisen elokuvaohjaajan mukaan. Dots and Loops -levyn avaava Brakhage-kappale on esimerkki bändin moninaisista ja kokeellisista vaikutteista, joita ranskalais-brittiläinen bändi ammentaa omaan junnaavaan kraut-poppiinsa. Vuodesta 2009 taukoa pitänyt yhtye teki tänä vuonna paluun esiintymislavoille ja järjestää taatusti yhden Flow-sunnuntain huippuhetkistä.
