Lääketieteen tohtori Siria Lemma ja lääkäri Hibo Abdulkarim toivovat, että rasismi tunnistetaan mielenterveyden häiriöille altistavana stressitekijänä. Lemma ja Abdulkarim erikoistuvat Helsingin yliopistollisessa sairaalassa psykiatriaan.
Rasismi kuormittaa mielenterveyttä. Entisestään mielenterveyttä kuormittaa se, kun rasismin olemassaoloa ei tunnusteta.
Monesti väitetään, että Suomessa olisi vain vähän rasismia. Viime keväänä julkistettu EU-MIDIS-2-raportti kertoo toista: Saharan eteläpuolisesta Afrikasta tulevat maahanmuuttajat ja heidän jälkeläisensä kokevat Suomessa enemmän vihamotivoitunutta häirintää kuin missään muussa EU-maassa.
Lääkärit Hibo Abdulkarim ja Siria Lemma korostavat, että rasismia ja erityisesti hienovaraista rasismia koetaan kaikilla yhteiskunnan alueilla. Silti rasismin kokemukset kielletään.
”Se on psyykkisesti kuormittava tekijä kenelle vain. Siinähän ajetaan ihminen kyseenalaistamaan oma mielenterveytensä”, Abdulkarim kuvailee rasismin kieltämisestä aiheutuvia ongelmia.
Lausahdukset, kuten ”ai, onko Suomessa mielestäsi rasismia?”, tai väite, että henkilön rasismin kokemus oli vain huonoa tuuria, ovat rasismikokemusten vähättelyä.
”On hyvin haitallista, jos kokee, ettei tule kuulluksi itselleen merkityksellisessä asiassa tai että vaikea kokemus ja sen herättämät tuntemukset mitätöidään kuin niitä ei olisi olemassakaan”, Lemma sanoo.
Tällöin ihminen ei myöskään voi tulla ymmärretyksi kokonaisuutena, johon kuuluvat paitsi yksilön identiteetti myös usein ulkoisten tekijöiden vuoksi kohdatut vaikeat kokemukset. Abdulkarim sanoo, että jokaisella meistä on tarve tulla kohdatuksi omana itsenään. Erityisen tärkeää se on mielenterveyspalveluissa.
Rasismi on monella tapaa yksilön mielenterveyttä kuormittava tekijä. Rasistinen syrjintä voi horjuttaa psyykkisen hyvinvoinnin tärkeitä tukipilareita esimerkiksi hankaloittamalla työn tai asunnon saantia.
Rasismi ilmenee myös toiseuttamisena ja ulossulkemisena. Toiseuttamista ilmenee tilanteissa, joissa ihmistä pidetään ulkonäkönsä vuoksi ulkopuolisena, ei-suomalaisena. Sitä tapahtuu, kun uudelta tuttavuudelta kysytään, mistä hän on kotoisin, kun häntä puhutellaan englanniksi tai kun kehutaan hänen hyvää suomen kieltään, joka saattaa olla puhujan ainoa äidinkieli. Varsinkin nuorten identiteetin kannalta kuulumisen tunne on erittäin tärkeää, kun elämänvaiheeseen muutenkin kuuluu sen pohtiminen, kuka on ja minne kuuluu.
Ulkomaalaistaustaiset myös kohdataan usein stereotypioiden kautta. Kokemus viiteryhmän edustajana olemisesta voi johtaa sekä yli- että alisuoriutumiseen. Kun poliittisessa keskustelussa maahanmuuttoa käsitellään enimmäkseen ongelmien kautta ja puheissa tehdään jakoa ”hyviin ja huonoihin maahanmuuttajiin”, voi se aiheuttaa paineita olla täydellinen. Virheitä ei ymmärretä inhimillisinä erehdyksinä vaan taustasta johtuvina seikkoina, jotka vaikuttavat koko ryhmän maineeseen. Myös kokemus jatkuvan tarkkailun alaisena olemisesta on stressaava.
Stereotypiat voivat vaikuttaa ihmisten välisiin kohtaamisiin. Erityisen haitallisia ne ovat tilanteissa, joissa viranomaisen puoleen kääntyvä tulee kohdatuksi oletetun kulttuurin ja uskonnon edustajana, eikä ainutkertaisena yksilöllisenä ja inhimillisenä itsenään. Tällaiset kokemukset voivat aiheuttaa luottamuksen puutetta viranomaisiin, mikä taas tarkoittaa, että apua ei välttämättä haeta, vaikka sitä tarvittaisiin.
Abdulkarim ja Lemma antavat ennen kaikkea yhden neuvon niille, jotka pohtivat omaa osuuttaan rasismissa: tunnista omat ennakkoluulosi.
Tarvitaan myös lisää tietoa rasismin ilmenemismuodoista. Miten esimerkiksi hoitohenkilökunta pystyy tunnistamaan ennakkoluulojaan ja asenteitaan, jos ei ymmärretä, että rasismi on muutakin kuin kadulla tapahtuvaa huutelua?
”Ihmisen, joka hakee apua mielenterveydellisiin ongelmiin, ei pitäisi joutua todistelemaan kokemaansa todeksi tai luennoimaan rasismista”, Lemma muistuttaa.
Abdulkarim rohkaisee mielenterveyttään pohtivia ja rasismia kokeneita hakemaan ammattilaisen apua.
”Jokaista huonoa kokemusta kohden löytyy varmasti parikymmentä hyvää kokemusta. Mielenterveyteen on tärkeätä panostaa, ja on hyvä muistaa, että mielenterveysongelmia voi tulla kenelle tahansa”, hän toteaa.
Abdulkarim ja Lemma antavat neuvon myös heille, joiden läheinen on kokenut rasismia.
”Rasismi on yksi kuormittava tekijä muiden joukossa. Läheisen näkökulmasta ja hoitoon hakeutuessa tilanne on sama kuin jos ahdistus olisi eskaloitunut vaikkapa omaisen menetyksen, pitkittyneen työttömyyden tai muun sairauden vuoksi”, Abdulkarim sanoo.
”Ei kuitenkaan kannata sanoa, että ’me olemme Suomessa, etkö ole jo tottunut siihen’, tai ’ehkä hänellä oli vain huono päivä, ei hän varmaankaan tarkoittanut sitä’. Älä mitätöi toisen kivuliasta kokemusta”, Lemma lisää.
Rasismin ja terveyden yhteyksistä
• Shadia Raskin väitöskirjatutkimuksen mukaan koettu syrjintä on yhteydessä fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Epäsuora syrjintä on yleisempää kuin kokemukset avoimesta syrjinnästä, kuten nimittelystä tai uhkailusta.
• Etninen profilointi sekä syrjintä koulutuksessa, terveydenhuollossa ja työmarkkinoilla ovat esimerkkejä rakenteellisesta rasismista. Rakenteellisen ja arkipäivän rasismin kokemusten kasautuminen vaikuttaa koko elämään.
• Lisätietoa mielenterveyteen liittyvissä asioissa muun muassa osoitteessa mielenterveystalo.fi.
