Postikortteja Tukholmasta
Tukholman yliopistossa elokuvatutkimusta opiskellut Mikko Pihkoluoma bloggaa kulttuurista ja matkailusta.
Perjantain alkuillassa Mura Masa lämmitti sateen jälkeen juhlakansaa hikisessä teltassa. Viime vuonna julkaistulla nimikkolevyllä on todella monia hittejä, jotka kantoivat juuri ja juuri kokonaiseen täydelliseen settiin. Osittain biisien särmää syö livenä se, ettei esim. Charlie XCX:n tai A$AP Rockin kaltaisia tähtiä ole varaa pitää mukana kiertueella. Yleisö alkoi valua jo ulos, mutta Love$ick-biisi sai ainakin kymmenet kääntymään teltan suulla ja juoksemaan huudahdellen takaisin sisään.
Perjantain muista nimistä erityisesti Perttu Häkkisen absurdilla ahdistusmantralla alkanut Imatran Voiman live keräsi koolle kokeneempia kävijöitä, joista moni on varmasti nähnyt esiintyjän joskus aiemminkin. Samanlaiseen old school -fiilikseen iski myös lauantaina Egyptian Lover, joka huudatti (laite)uskollista yleisöään: “eight-ou motherfuckin’ eight”!
Perjantain loppuillasta Kokoko! oli todennäköisesti kaikille paikalle saapuneille Lauryn Hilliä ilahduttavampi vaihtoehto. Kongolaiset pakottivat tanssimaan sähköisellä rytmiikallaan, joka oli kuin luotu pallolavaa varten.
Illan upeasti päättänyt Joensuu 1685 kertoi tekevänsä valmiiksi aikanaan kesken jääneen albuminsa. Bruce Springsteeniä ei ole helppo coveroida, mutta edelleen I’m On Fire toimii Joensuun versiona kauniisti.
Lauantaina D.R.E.A.M.G.I.R.L.S.in potpurissa Yeboyah, Sofa, F ja moni muu saivat kappaleistaan parhaimman puristettua ulos. Tämä nerokkaan dj-duon luotsaama naisräppärien ryhmäenergia olisi voinut sopia ehkä vielä paremmin loppuiltaan. Vinkkejä kaipaaville tiedoksi, että setin paras Yeboyah esiintyy tänään Red Gardenissa klo 18.
Festivaalin ehdottomiin kohokohtiin lukeutui urallaan mm. Chance the Rapperin kanssa esiintyneen Nonamen persoonallinen ja välitön keikka. “I’m one sad bitch”, naureskeli räppäri oman materiaalinsa sopimattomuuta kesäiltaan. Siitä huolimatta bändin avustuksella biisejä venytettiin sanat erittäin hyvin hallussa osanneen yleisön huudattamiseksi. Nonamen jatsahtelevaa ulosantia ja sympaattista energiaa hehkuva show oli kerrassaan upea kokonaisuus.
Päälavalle yllättävän hyvin sopinut Grizzly Bear kärsi ehkä hieman tuulisesta säästä (tai Nonamen jälkeisestä slotista). Kaunista indierockia soittava bändi esiintyi ammattimaisesti, mutta menneiden vuosien loistoon keikka ei aivan noussut.
St. Vincentin ja Kendrick Lamarin ohella festarin tärkeimpiin nimiin lukeutuva Charlotte Gainsbourg kruunasi lauantain eleganssillaan. Savun ja pimeyden vallanneella lavalla oli useita valoneliöitä, joiden lähistöllä Gainsbourg istui. Ranskalainen elää juuri nyt uransa merkittävintä vaihetta ja keikalla kuultiinkin pitkälti viime vuonna ilmestyneen Restin kappaleita. Olisi yllätys, jos joku tänään esiintyvistä pystyisi ylittämään Gainsbourgin viileyspisteissä.
