Uusvasemmistolainen vaaliliitto Unidos Podemos ei ohittanut demareita Espanjan parlamenttivaaleissa. Oikeiston äänet siirtyivät liberaaleista konservatiiveille.
Teksti ja kuvat Henri Salonen
Sunnuntaina 28.6. pidetyt parlamenttivaalit olivat uusinta joulukuun vaaleista, jonka tulosten pohjalta ei hallitusta Espanjaan syntynyt. Helpoksi hallituksen muodostaminen ei nytkään muuttunut, sillä voimasuhteen oikeiston ja vasemmiston välillä säilyivät jokseenkin samana.
Kesäkuun vaalien voittajaksi povattiin vain kahden ja puolen vuoden ikäisen vasemmistopuolue Podemoksen (suom. pystymme) ja Espanjan perinteisen laitavasemmisto-puolueen Izquierda Unidosin (Yhdistynyt vasemmisto) vaaliliittoa nimeltä Unidos Podemos (Yhdessä pystymme).
Syiksi Unidos Podemoksen odotettua heikommalle vaalitulokselle tarjottiin vaaliväsymystä ja yleistä pettymistä parlamentarismiin, sillä äänestysaktiivisuus laski joulukuun vaaleista. Joulukuun vaalien jälkeen vasemmistopuolueet, eivät onnistuneet muodostamaan hallitusta. Merkittävä este hallituksen muodostamiselle oli puolueiden eriävä mielipide kansanäänestyksestä Catalonian itsenäisyydestä – Podemos kannatti ja PSOE vastusti sitä. Kyvyttömyyttä muodostaa hallitus spekuloitiin osasyyksi sille, että monet äänestäjät ajattelivat, ettei yhteistyöstä tule tälläkään kertaa mitään. Samalle viikolle sattunut Brexit saattoi myös säikäyttää äänestäjiä vanhojen puolueiden huomaan. Vaalien ainoa ja selkeä voittaja oli oikeisto-konservatiivinen PP-puolue (Partido Popular eli Kansan puolue).
Aiemmin Espanjan politiikkaa on hallinnut vuoronperään, joko PP tai keskustavasemmistolainen PSOE. Uudet puolueet ovat kuitenkin murtautuneet pysyvästi maan kaksipuoluejärjestelmään ja kaikille näyttää olevan yhtä vaikeaa muodostaa koalitiohallitusta, joka taas suomalaisen monipuoluejärjestelmän kasvateille on itsestäänselvyys.
Mielipidemittaukset ja ovensuukyselyt povasivat vasemmistolle, sosiaalidemokraattiselle PSOE:lle ja Unidos Podemokselle enemmistöä, tuli vaaleissa kuitenkin molemmille takkiin. 350 paikkaisessa parlamentissa enemmistöön tarvitaan 176 paikkaa. PP voitti näistä 137, oikeistoliberaali Ciudadanos 32 paikkaa ja hävisi 8, joista osa varmasti siirtyi PP:lle. PSOE hävisi myös historiallisen huonolla 85 paikalla ja ainoastaan Unidos Podemos säilytti saman 71 paikkaa. Espanjassa on myös paikallisia puolueita, jotka saivat noin 7 prosentin äänimäärällä 25 paikkaa ja hävisivät kolme.
Harvat äänestäjät käyttivät äänestyskoppeja. Useimmat täyttivät äänestyslipukkeet rennosti saman pitkän pöydän äärellä, josta lipukkeet noudettiin tai jonottaessa tunnistettaviksi ja itse äänestyslaatikolle. Toisin kuin Suomessa äänestyslipukkeet saa noutaa ensin ja vasta äänestäessä tunnistaudutaan äänestäjäksi.
Äänet siirtyivät siis ennen kaikkea liberaalioikeistosta ja keskustasta konservatiivioikeistoon. Espanjan vaalitulosta, kuten myös Brexitiä ja siitä seurannutta Britannian Labour-puolueen hajaannusta, voidaan pitää yhtenä osoituksena vasemmiston osattomuudesta 2010-luvun eurooppalaisessa politiikassa. Unidos Podemos, jonka voisi sanoa olleen muutosvoimaksi profiloitunut liike vaaleissa, siinä missä PP kampanjoi vakaudella ja samalla talouskuri-linjalla jatkamisen puolesta, ei saanut tarpeeksi ääniä tavoitteilleen. Podemoksen vaaliohjelma keräsi myös kansainvälistä huomiota Ikean katalogia muistuttaneella taitollaan. Podemos tavoitteita olivat muun muassa edellisen oikeistohallituksen menoleikkausten peruminen ja EU:n kanssa sovitun budjettikurin päättäminen.
Unidos Podemoksen tavoite oli ennen kaikkea ohittaa paikoissa ja kannatuksessa PSOE, jotta se voisi joko määritellä suurimpana vasemmistopuolueena hallituksen tai opposition linjan. Unidos Podemos jäi kuitenkin kauas tästä johtopaikasta.
Vaaleissa toiseksi tullut PSOE on vaikeissa sisäisessä ristivedossa siitä voidaanko hallitukseen mennä yhdessä vanhan arkkivihollisen ja useissa korruptioskandaaleissa ryvenneen PP:n kanssa. Toisaalta ei PSOE:n oikeistosiipi ei myöskään haluaisi yrittää yhteistyötä Unidos Podemoksen kanssa, jonka tavoitteita pidetään liian radikaaleina. Todennäköisin hallitusrintama olisi PP:n ja vaaleissa neljänneksi tulleen Ciudadanoksen kesken, joskin yhdessä ne muodostaisivat vähemmistöhallituksen vain 169 paikalla. Helppoa hallitusneuvotteluista ei ole tulossa, mutta paineet puolueita kohtaan ovat kovat maassa jossa ei ole yli puoleen vuoteen ollut toimivaa hallitusta ja jossa noin joka viides on työttömänä.
