Näin Helsinki jätti ihmiset pakkaseen.

Teksti Atlas Saarikoski Kuvat Ninni Kairisalo

Ilma tuntuu niin kylmältä, että kasvoihin sattuu kun kävelen lähikauppaan. Jokainen helsinkiläinen on viime viikkoina kaivanut esiin lämpimämmät hanskat, pipon ja toppahousut. Lämpötila on useana yönä laskenut alle 20 pakkasasteen.

Samaan aikaan kymmenet ihmiset Helsingissä ovat jääneet vaille minkäänlaista suojaa. Heille ei ole hätämajoituspaikkoja, sillä ne on varattu vain helsinkiläisille. Hietaniemenkadun hätämajoituskeskus ja yökahvila Kalkkers ovat täynnä joka yö.

Itä-Euroopasta tulevat ihmiset, jotka etsivät toimeentuloa keräämällä pulloja tai kerjäämällä, ovat joutuneet yöpymään ulkona koko syksyn ja talven. Suuri osa heistä on romaneja ja kuuluu näin Euroopan syrjityimpään vähemmistöön.

Pahimpien pakkasten tultua riski paleltua kuoliaaksi öisin on todellinen.

Romanit eivät pääse hätämajoitukseen myöskään siksi, että Helsinki soveltaa sosiaaliviraston elokuussa 2014 antamaa ohjetta.

Viraston ohjeessa ulkomaalaisten hätämajoitus sidotaan maasta poistumiseen. Käytännössä kukaan, joka ei sitoudu lähtemään maasta, ei pääse hätämajoitukseen – edes kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Ohjeessa sanotaan myös, että apua tarjotaan vain kerran. Jos ihminen ei poistu Helsingistä, vaan päättää jäädä, hän ei ohjeen mukaan ole enää oikeutettu kunnan hätämajoitukseen.

Ohje nojaa sosiaali- ja terveysministeriön oppaaseen toimeentulolain soveltamisesta. Oppaassa käsitellään kiireellisiä tilanteita kappaleen verran. Ainoa esimerkki kiireellistä tukea tarvitsevasta ulkomaalaisesta on turisti, jolle myönnetään tukea välttämättömiin kustannuksiin ”ennen kuin henkilö ehtii kohtuudella palata kotimaahansa”. Vailla turvaa olevan vähemmistön edustajat rinnastetaan lompakkonsa ja passinsa kadottaneisiin turisteihin.

Käytännössä ohjetta sovelletaan turistien sijaan äärimmäisen syrjittyyn etniseen vähemmistöön, joka etsii toimeentuloa kaduilta. Amnestyn mukaan Euroopassa romanien todellisuuteen kuuluvat pakkohäädöt, lasten syrjiminen koulutuksessa ja vakavat puutteet asumisoloissa ja vedensaannissa. Romaniassa ihmisiä on pakkomuutettu kaupungeista kaatopaikoille.

Pakkasten ollessa pahimmillaan sosiaaliviraston päällikkö Päivi Männistö kirjoittaa sähköpostin alueellisille sosiaaliohjaajille. Siinä hän kehottaa noudattamaan ohjeistusta.

”Ulkomaalaisia koskevan ohjeen mukaisesti jokaisen henkilön tilanne pitäisi arvioida erikseen ja myöntää sitten toimeentulotukea a) kotimatkaan omaan kotimaahan, ja b) kunnes matka tulee toteutumaan, lyhytaikaiseen kriisimajoitukseen.”

Ohjeessa ”hätä” rajataan koskemaan yhtä tai kahta yötä. Hietaniemen­kadun palvelukeskuksen työntekijä vahvistaa tämän puhelimessa. Jos työntekijä poikkeuksellisesti tekisi päätöksen päästää ei-helsinkiläinen hätämajoitukseen, niin kolmantena päivänä hänet voitaisiin ajaa pakkaseen, mikäli tilaa ei ole. Eikä tilaa ole.

Perustuslain 19. pykälä ja sitä heijastelevat toimeentulolaki ja sosiaalihuoltolaki antavat kaikille oikeuden välttämättömään turvaan. Lain esitöissä todetaan, että tämä on subjektiivinen oikeus, joka koskee kaikkia. Säännöksellä on läheinen yhteys oikeutta elämään turvaavaan pykälään. Ollaan siis todella perustavanlaatuisen oikeuden äärellä.

PL pykälän 19 mukaan ”Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon”.

Ihmisoikeusjuristi Martin Scheinin kommentoi asiaa Twitterissä: ”Lämmin yösija on perustuslain 19 §:n ydintä: subjektiivinen oikeus kotipaikkaan katsomatta + kuntien ja valtion velvollisuus.”

Viranomaisilla on Suomessa yleinen velvollisuus turvata perusoikeuksien toteutuminen. Jos perusoikeuksia rajataan, syyn pitää olla hyväksyttävä ja sen pitää perustua lakiin. Käytännössä yhtä perusoikeutta voi rajoittaa esimerkiksi toisen perusoikeuden toteutuminen. Perustuslain esitöiden mukaan ”lailla säädettävältä perusoikeusrajoitukselta vaaditaan täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta. Rajoituksen olennaisen sisällön tulee ilmetä suoraan laista.”

Ihmisryhmän rajaaminen hätäavun ulkopuolelle ohjeella ei täytä mitään näistä kriteereistä.

Asia on yksinkertainen: Helsingissä on ihmisiä, jotka eivät pääse hätämajoitukseen. Perustuslaki turvaa kaikille oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Tämä tarkoittaa esimerkiksi hätämajoitusta pakkas­öinä. Helsingin sosiaaliviraston ohje sitoo perustuslain vastaisesti tämän oikeuden maasta poistumiseen. Perustuslaissa viranomaiset velvoitetaan jättämään soveltamatta säännöstä, joka on ristiriidassa lain tai perustuslain kanssa.

Näistä tosiasioista huolimatta Helsinki ei järjestä tarpeeksi hätämajoituspaikkoja niitä tarvitseville. Silti apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty väittää, että ketään ei jätetä pakkaseen. Räty johtaa sosiaali- ja terveystointa ja vastaa sosiaali- ja terveyslautakunnasta sekä sosiaaliviraston toiminnasta.

Kahden viikon aikana Räty antaa ymmärtää, että kaikki on järjestyksessä, ja vierittää samalla vastuuta sosiaalityöntekijöille. Kaupunginhallituksessa hän väittää, että kaikki ovat tervetulleita Hietaniemenkadulle. Yhden päivän ajan hän vastaa kyselyihin hätämajoituksesta twiittaamalla ­useaan otteeseen, että ihmisten tulee hakeutua sosiaali- ja kriisipäivystykseen.

Muutamilla puhelinsoitoilla sel­viää, että Rädyn puheet eivät pidä paikkaansa. Hietaniemenkadun palvelut ovat vain helsinkiläisille, eikä kriisipäivystyksen sosiaalityöntekijöillä ole paikkoja, mihin ihmisiä osoittaa. Saan vastaukset soittamalla numeroon, jonka Räty antaa Twitterissä.

Sen sijaan jää mysteeriksi, miten romaninkieliset Helsingin katuja kulkevat hätämajoitusta todella tarvitsevat ihmiset pääsisivät lukemaan hänen neuvojaan Twitterissä.

Sosiaalityöntekijöitä Rädyn vastuunsiirto ärsyttää pahan kerran.

”Ohjata nyt meille, kun meillä ei ole paikkoja, mihin majoittaa. Niitä majoituspaikkoja, mihin ihmisiä voisi ohjata, ei ole pyynnöistä huolimatta järjestetty. Ja toisaalta meitä sitoo ohje, joka kieltää majoittamasta, ellei poistu maasta. Viranomaisena kumminkin joutuu pääsääntöisesti noudattamaan ohjeita, niitä typeriäkin”, sosiaali- ja kriisipäivystyksessä työskentelevä sosiaalityöntekijä kertoo.

Päivystyksen työntekijät ovat kauhuissaan tilanteesta. Heille tämä on ennen kaikkea vastuukysymys.

”En halua olla se jonka vuorossa joku kuolee, kun ei voida majoittaa.”

Päivystyksen sosiaalityöntekijät kirjoittivat medialle ja kaupunginvaltuutetuille jo ennen kovia pakkasia. He varoittivat, ettei hätämajoituspaikkoja ole tarpeeksi, eikä heillä ole valtuuksia majoittaa kaikkia apua tarvitsevia, kuten romaneja. Myös päivystyksen esimiehet olivat laittaneet viestiä sosiaali­virastolle. Sosiaalityöntekijän mukaan Räty ja sosiaaliviraston johto eivät reagoineet.

”Viimeksi duunissa sanoin, että romanit nukkuvat sitten tuossa meidän rappukäytävässä, jos ei muuta löydy”, sosiaalityöntekijä kuvaa epätoivoista tilannetta.

Matalan kynnyksen sosiaalityötä tekevät muistuttavat Twitterissä, että romanien lisäksi myös monet muut jäävät vaille hätäpalveluita. Kalkkersin työntekijä kertoo, että Baltiasta tulleet EU-siirtolaiset, jotka ovat tulleet töihin ja eri syistä joutuneet kadulle, jäävät ilman apua. Myöskään ulkopaikkakuntalaiset eivät saa kattoa päänsä päälle hädän hetkellä.

Yksi suuri ryhmä, joka tulevaisuudessa saattaa jäädä vaille hätäpalveluita, on oleskelulupaa vaille jäävät, joita ei voida käännyttää kriisialueille.

Ihmisille hengenvaarallinen tilanne voidaan ratkaista kumoamalla lainvastaiset ohjeet sekä varmistamalla, että kaikille, joiden henki ja terveys­ ovat vaarassa, on tarjolla tarvittavat kriisipalvelut. Tämä tarkoittaa lisää hätämajoituspaikkoja.

Odottaako Helsinki, että joku kuolee pakkaseen? Vai ajatteleeko poliittinen johto, että kun valtiovallat Euroopassa ovat syrjineet romaneja jo satoja vuosia, niin yksi talvi asunnottomana pakkasessa ei enää paljoa paina? Eikö Räty avustajineen osaa ottaa puhelinta käteen ja selvittää, saavatko ihmiset todella niitä hätäpalveluita, joita hän väittää kaikkien saavan?

Eivätkö he osaa vai eivätkö he halua?

Jos ohjeita ei muuteta ja hätämajoituspaikkoja järjestetä lisää, käy näin: Seuraavan pakkasen saapuessa minulle ja muille olohuoneen vuodesohvat auki kammenneille soitetaan taas, pystymmekö majoittamaan muutaman ihmisen luoksemme, edes pariksi yöksi, vaikka kaikista heikommat ja ­vanhimmat, ne joista ollaan eniten huolissaan.

Tämän jälkeen Räty twiittaa, että Helsingin kaupunki on hoitanut ­asian yhteistyössä yksityismajoittajien kanssa.

Loput jäävät pakkaseen.

Laura Rädyn kootut selitykset: Apulaiskaupunginjohtajan lausunnot ovat ristiriidassa kaupungin todellisuuden kanssa.

Räty väittää kahden viikon ajan, että ketään ei jätetä Helsingissä pakkaseen. Hän ei vastaa kysymyksiin hätämajoituksen lisäpaikoista tai sosiaaliviraston syrjivän ohjeen muuttamisesta.

RÄTY VÄITTÄÄ: ”Saamani tiedon mukaan romanit majoitetaan Hirundon, HDL:n ja kaupungin yhteistyönä.” (8.1. Twitter)

TODELLISUUS: Tavalliset ihmiset, jotka haluavat auttaa pakkaseen jääneitä, lähettävät yhteystietojaan Itä-Euroopan liikkuvaa väestöä tukevalle Hirundolle. Hirundon työntekijät tuovat majoitusta tarvitsevat majoittajien luo.

RÄTY VÄITTÄÄ: ”Helsingissä ketään ei jätetä pakkaseen. Ohjeet ovat aina yksinkertaistuksia elävästä elämästä.” (13.1. Twitter)

TODELLISUUS: Yli kahden viikon ajan tavalliset ihmiset majoittivat pakkaseen jääneet. Osa joutui yöpymään ulkona. Kaupunki ei tänä aikana tarjoa kenellekään yöpaikkaa. Sosiaaliohjaajia käsketään erikseen noudattamaan sosiaaliviraston ohjetta.

RÄTY VÄITTÄÄ: ”Yhteistyössä kaupungin, yksityisten ihmisten ja järjestöjen kanssa kaikki on saatu pakkasellakin majoitettua.” (13.1. Twitter)

TODELLISUUS: Helsingin kaupunki järjestää poliittisen paineen johdosta viikonloppumajoituksen osalle hätämajoitusta tarvitsevista romaneista vasta 22.1. Majoituspalvelut ostetaan yksityiseltä Forenom/Luona Oy:ltä. Viikonlopun jälkeen tulevien öiden majoituksesta ei ole tietoa. 21 ihmistä jää maanantaina jälleen kadulle.

RÄTY VÄITTÄÄ: ”Meidän ammattilaiset arvioivat tilanteen aina tapauskohtaisesti.” (13.1. Twitter)

TODELLISUUS: Jokaisella on oikeus saada asiansa arvioitavaksi. Sen jälkeen hätämajoituspaikan saannin kuitenkin määrittää helsinkiläisyys ja onni. Monet ohjataan yökahvila Kalkkersiin. Joinain kylminä öinä puolet kahvilan asiakkaista on romaneja, joilla ei ole muuta paikkaa minne mennä.

RÄTY VÄITTÄÄ: ”Kaikille järjestyy yöpaikka.” (18.1. kaupunginhallitus)

TODELLISUUS: Kymmenet ihmiset ovat jääneet vaille hätämajoitusta tänä talvena.

RÄTY VÄITTÄÄ: ”Kylmällä säällä on hyvä tietää, että sosiaali- ja kriisi­päivystys päivystää osoitteessa Säästöpankinranta 2 A ja numerossa 020 696 006.” (22.1. Twitter)

TODELLISUUS: Kriisipäivystyksellä ei ole paikkoja, mihin ohjata ihmisiä. Heitä sitoo myös sosiaaliviraston ohje, jonka mukaan hätämajoitusta annetaan vain ulkomaalaisille, jotka sitoutuvat poistumaan maasta.

RÄTY VÄITTÄÄ: ”Mistä hätämajoitusta pakkasella? [Linkki ohjaa kaupungin verkkosivuille. Sivulla neuvotaan hakeutumaan sosiaalityön palvelupisteeseen, sosiaalipäivystykseen tai Hietaniemenkadun palvelukeskukseen.]” (22.1. Twitter)

TODELLISUUS: Sosiaalityö ja -päivystys kykenevät vain rajallisesti auttamaan ilman yösijaa jääneitä helsinkiläisiä. Hätämajoitusta tarjoava Hietaniemenkatu on vain helsinkiläisille. Lisäksi se on ääriään myöten täynnä.