”Tiesitkö, että Suomessa on monen mittarin mukaan korkein elämänlaatu koko maailmassa ja Tampereella puolestaan paras elämänlaatu Suomessa? Olemme siis maailman parhaassa paikassa”, toteaa Franz Nahrada, itävaltalainen sosiologi, kirjailija ja yksityisyrittäjä. Istuskelemme Tampereen Pispalassa, Pyhäjärven rannassa nauttimassa syysillan auringosta.

Meneillään on Coop Camp -osuuskuntaleiri, joka ennakoi YK:n ensivuotista osuuskuntateemaa. Tapahtuman ovat järjestäneet Pixelache Helsinki ja Pispalan kulttuuriyhdistys, ja tapahtuma on osa Pixelversity 2011 -koulutusohjelmaa. Nahrada on kutsuttu esittelemään aloittamaansa Global Villages -projektia. Lauantain aikana on Pispalan kirjastossa kuultu esitelmiä osuuskunnista inhimillisemmän talouden perustana.

Nahrada kritisoi osuuskunta-ajattelua jumittumisesta kilpailun ja markkinatalouden normeihin. Hänen mielestään koko taloudellisen tuotantopohjan on muututtava radikaalisti. Nahradan tulevaisuusvisio on vallankumouksellista yhteisöllisyyttä, jossa luonnonvarojen käyttö on järjestetty paikallistasolla, ekologisesti ja eettisesti.

Nahrada kertoo tasapainoilleensa koko ikänsä akateemisen maailman ja yksityisyrittäjyyden välillä. Perheen omistama hotelli on ollut taloudellinen turva, ja mahdollistanut hurjatkin ajatuskokeilut.

Alun perin Nahrada opiskeli sosiologiaa, mutta akateeminen maailma alkoi pian hiertää. Hän näki ympärillään onnettomia ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista, ja yhteiskuntatieteet alkoivat tuntua lähinnä jälkiviisaudelta. Mies kaipasi käytännön tekoja.

”Akateemisen turhautumisen jälkeen siirryin poliittiseen aktivismiin. Ryhmämme yritti uudistaa marxismia ja välttää alkuperäisteorian sudenkuopat, kuten ajatuksen työväenluokan historiallisesta tehtävästä vallankumouksen voimana. Analysoimme, mitä yhteiskunnassa tapahtui ja pyrimme kertomaan ihmisille, miten heidän tulisi muuttaa toimintaansa.”

Kymmenen vuoden politikoinnin jälkeen tämäkin lähestymistapa alkoi tuntua virheelliseltä. Ihmisille voi kyllä kertoa, mikä markkinataloudessa mättää, mutta ei heillä silti ole vaihtoehtoja. Kun ihminen elää markkinatalouden alaisuudessa, hän lopulta häviää, teki mitä tahansa. Nahrada lähti ulkomaille ja päätyi kapitalismin kehtoon Amerikkaan.

”Yllätyksekseni löysin USA:sta vasemmistolaisia, joiden asenne yhteiskuntaan erosi täysin eurooppalaisesta. Amerikkalaisen vaihtoehtoliikkeen ytimessä on ajatus siitä, että pitää näyttää ihmisille toinen tie. Pitää itse olla todiste siitä, että vaihtoehto on mahdollinen.”

Varsinkin tapaaminen tietokoneguru Douglas Engelbartin kanssa Stanfordin yliopistolla jätti Nahradaan syvät jäljet.

”Engelbart on legenda: hän on keksinyt suurin piirtein kaiken, mitä me nykyään tietotekniikassa käytämme. Hänen alkuperäinen ideansa oli, että tietokone voisi olla muutakin kuin suuri laskukone: se voisi auttaa meitä ajattelemaan paremmin. Hän kehitti assosiatiivisuutta, ja muun muassa hyperlinkit ovat hänen keksintöään.”

Engelbart ei ollut tyytyväinen työnsä tuloksiin. Sen sijaan, että tietokoneet olisivat tehneet ihmisistä fiksumpia, vaikutus näytti olevan täysin päinvastainen. Vaikka ihmiskunnalle annettaisiin mikä tahansa mullistava keksintö, mutta heidän ajattelutapansa ei kuitenkaan kehity, mitään edistystä ei tapahdu.

”Engelbartilta opin myös ajatuksen kengännauhataloudesta. Amerikkalainen tarina kertoo suohon uppoavasta miehestä, joka kiskoo itsensä ylös kengännauhoistaan, ilman ulkopuolista apua. Tämä pätee myös yhteiskuntaan: muutoksen täytyy alkaa systeemin sisältä.”

Aiemmin Nahrada oli myös matkaillut Kreikassa juuri ennen turistibuumia. Häneen oli tehnyt vaikutuksen kreikkalainen yhteisöllisyys ja elämänilo. Hän alkoi elätellä ajatusta, että ihmiskunnan pitäisi löytää uudestaan entisaikojen yksinkertaisempi elämä. Toisaalta hän kauhistui kyläläisten primitiivisiä uskomuksia. Esimerkiksi vaikeisiin sairauksiin alistuttiin jumalallisena kohtalona, koska kehittyneitä hoitoja ei ollut saatavilla.

Nahrada alkoi kehittää keinoja yhdistää yhteisöllisyys ja tieteen saavutukset. Nyt tämä on hänen elämäntehtävänsä.

”Engelbartin kritisoi yhteiskuntatieteitä samoista asioista, joihin minä olen pettynyt. Hän toivoi, että yhteiskuntatieteissä otettaisiin oppia insinööreiltä. Käytännön kokeiluilla voisi löytää ratkaisuja myös sosiaalisiin ongelmiin.”

Nahrada perusti Global Villages -verkoston 1990-luvun puolivälissä. Tarkoitus oli luoda alusta sosiaalisille kokeiluille, yhdistää pienet yhteisöt ja globaali kommunikaatio. Nahrada halusi heittää erilaisia ihmisiä yhteen samaan tapaan kuin kemisti sekoittaa alkuaineita ja katsoa, syntyisikö jotain uutta.

Global Villages -käsite on lainattu kommunikaatioteoreetikko Marshall McLuhanilta.

”Kirjoitin hänen leskelleen ja pyysin lupaa omia käsitteen ja muotoilla sen uudestaan omiin tarpeisiini sopivaksi. Hän vastasi, etten oikeastaan ollut keksinyt käsitettä uudestaan, vaan olin ymmärtänyt, mitä McLuhan oli alun alkaenkin halunnut sanoa. McLuhan ennusti, että kun globalisaatio kehittyy äärirajoilleen, se tulee johtamaan ennennäkemättömään paikallisuuden renessanssiin. Tästä näkyy jo nyt merkkejä yhteiskunnassa.”

Vaikka työväenluokan vallankumousta ei koskaan tapahtuisikaan, markkinatalouden loppu muodossa tai toisessa on Nahradan mielestä väistämätön.

”Siinä Marx osui tismalleen oikeaan, että kapitalismi oman menestyksensä kautta lopulta tuhoaa itsensä.”

Nahradan globaalia kylää ei toistaiseksi ole olemassa muualla kuin kyberavaruudessa, avoimena alustana erilaisille ideoille. Monia ympäristöystävällisiä keksintöjä on kuitenkin jo käytössä siellä täällä.

Nahradan mielestä meidän pitäisi oppia hyödyntämään sitä runsautta, mitä lähiympäristössämme on, tehokkaasti ja ekologisesti tietenkin. Esimerkiksi senegalilainen nainen kävelee päivittäin monta kilometriä polttavassa auringonpaisteessa, jotta saisi kerättyä puuta ruoan valmistamiseen. Tosiasiassa saman energian saisi auringosta, jos sitä vain osattaisiin käyttää.

Myöhemmin liitymme Nahradan kanssa kymmenhenkiseen seurueeseen, joka lähtee Pispalan rannasta lautalla Pyhäjärvelle kohti Trikootehdasta. Lautta on Kelluva Puutarha -niminen yhteisöveistos ja kaupunkiviljelykokeilu. Matkan aikana laitetaan ruokaa lautalla kasvatetuista hyötykasveista. Ajatuksessa siitä, että olemme tekemässä jotain yhteiskunnallisesti merkittävää, on jotain todella viehättävää.

Nahrada ryhtyy keskustelemaan lautan pääarkkitehdin, kuvataiteilija Sami Maalaksen kanssa. Puhe kääntyy pian lautan symbolisiin merkityksiin. Myös Nahrada saa inspiraation.

”Pienet yhteisöt ovat yhteiskuntamme pelastuslauttoja. Hei, kirjoita tämä siihen juttuun!”

Pixelache Helsinki