Elokuun alussa korkeakouluopiskelijoiden opintorahaa nostettiin ensimmäisen kerran sitten vuoden 1992. Tavoitteena ollut 15 prosentin korotus opintorahaan meni eduskunnassa läpi, mikä käytännössä tarkoitti korkeakouluopiskelijoiden taskuihin kuukausittain 39 euroa lisää rahaa. Se on köyhälle iso summa.

Niin, paino sanalla köyhä, sillä köyhiä opiskelijat ovat edelleen. 16 vuotta ilman opintotuen korotuksia on ehtinyt syödä opintotuen reaaliarvoa huomattavasti. Elokuisen noston jälkeen opintoraha on 298 euroa. Tämän summan ostovoima on korotuksistaan huolimatta edelleen heikompi kuin 1990-luvun alun opintorahan. Käytännössä opintoraha ei siis ole korotustenkaan jälkeen noussut.

Kolikon verran alle kolmensadan euron suuruisen opintorahan lisäksi opiskelijat voivat saada tukea asumiseen asumiskustannusten mukaan, mutta kuitenkin korkeintaan 201,60 euroa. Opiskelija-asuntosäätiön solukämppään tämä summa riittää juuri ja juuri. Kaikille opiskelija-asuntoja ei kuitenkaan riitä, ja yleensä asumiseen kuluu varoja myös opintorahasta jättäen elämiseen vielä pienemmän siivun. Ilman opintolainaa tai työntekoa on vaikea pärjätä.

Suomalaisen sosiaaliturvan tulevaisuutta pohtivan Sata-komitean välimietintö julkistettiin 27. tammikuuta. Komitea suositti lapsilisien ja kotihoidontukien sitomista kuluttajaindeksiin: tällöin niiden taso nousisi inflaation mukana. Opintotuki ei tässäkään mietinnössä päässyt uudistuksen piiriin.

Anna, 25, opiskelee Helsingin yliopistossa folkloristiikkaa neljättä vuotta. Kandidaatintutkinto pitäisi saada talven aikana valmiiksi.

”Aikaisemmin mun opinnot on edenneet hyvin, mutta tänä syksynä ne on tyssänneet pahemman kerran”, Anna kertoo. Ennen Anna keskittyi opiskeluihinsa kokopäiväisesti, mutta nyt hän on aloittanut osa-aikatyön vaateliikkeen myyjänä.

”Ennen tein suunilleen kerran viikossa keikkatöitä, kodinhoitoa, siivousta ja sen semmoista. Ei niillä palkoilla oikein pärjännyt, mutta halusin mieluummin keskittyä opiskeluihin kuin tehdä lisää töitä. Opiskeluihin meni kuitenkin niin paljon aikaa, että nostin mieluummin opintolainaa.”

Tänä vuonna Anna muutti elämänsä ensimmäistä kertaa yksin asumaan. Se tuotti ongelmia opiskelijan taloudessa.

”Mä olin aina ennen asunut muiden kanssa, ja halusin tässä iässä kokeilla viimeinkin yksin asumista. Alan kuitenkin olla jo sen verran vanha että kaipaan omaakin rauhaa.”

Kohtuuhintaisen yksiön löytäminen Helsingistä ei ollut helppoa. ”Ei mulla ollut tarvetta muuttaa mihinkään ydinkeskustaan asumaan, mutta kyllä jossain Kontulassakin yksiöt maksaa viittäsataa euroa. Pitäisi muuttaa aika kauas että alkaisi löytymään halvempia asuntoja. Lopulta löysin Alppilasta yksiön, jonka vuokra on 490 euroa. Se on jo aika halpa sijaintiinsa nähden.”

Vaikka vuokra on helsinkiläisestä yksiöstä pieni, eivät Annan saamat opintoraha ja asumislisä yhteensäkään riitä sen maksuun.

”Opintolainaa oli ehtinyt kerääntyä jo 8000 euroa. En enää jaksanut kituuttaa, joten oli pakko mennä töihin. Ajattelin, että kun teen kolme vuoroa viikossa töitä niin kaksi kokonaista päivää jää opiskeluun. Työvuorot on kuitenkin liukuvia, enkä voi itse paljoa vaikuttaa niihin. Mun opinnot on sillälailla vittumaisessa pisteessä, että ne kurssit joita pitäisi saada tehtyä vaatii paljon läsnäoloa, enkä mä nyt töiden takia pysty osallistumaan niille.”

Työpaikka on itsessään ihan mukava, mutta työ ei liity Annan opiskelemaan folkloristiikkaan. ”Tottakai mä mieluiten haluaisin keskittyä opintoihin, valmistua ja päästä oman alan töihin. Mutta kun ei sillä opintotuella vain tule toimeen kuin joku stereotyyppinen tonnikalaa ja nuudeleita vetävä kaukaisen soluasunnon pienessä huoneessa elävä opiskelijapoloinen. En mä semmoiseen enää suostuisi missään nimessä. Onko semmoinen aikuisena mitään inhimillistä elämää? On tässä opintotuessa tosi iso porsaanreikä.”

Topi opiskelee toista vuotta yleistä kirjallisuustiedettä Jyväskylän yliopistossa. Opiskelu on täyspäiväistä, joten Topi ei käy töissä. ”Olen mä osa-aikatyötä harkinnut, mutta ei aika riittäisi mitenkään”, hän kertoo.

Seinäjoelta kotoisin olevan Topi asuu opiskelupaikkakunnallaan vuokrakolmiossa kahden kaverinsa kanssa. ”Tämä on tosi hyvä kämppä. Yliopisto on tien toisella puolella. Ja tämä on halpa, 233 euroa nuppia kohden. Yksiöt lähtis siitä neljästäsadasta.” Opiskelija-asuntosäätiön yksiön voisi kuulemma saada kauempaa kolmellasadalla, mutta ei siitäkään jäisi tarpeeksi elämiseen.

Vaikka Topin asuminen on järjestynyt edullisesti, jää vuokran, veden ja sähkölaskun jälkeen kuussa käteen vain vähän yli 200 euroa. Siitä voi miinustaa vielä puhelin- ja nettilaskun.

”Tekee tiukkaa vaikkei ostaisi muuta kuin ruokaa. Siitäkin joutuu säästämään. Vaatteita ei voi ostaa, onneksi niistä ei nyt ole niin pulaa. Sellaiseen peruselämiseen kaikki raha menee.”

Loppukuusta Topi joutuu yleensä turvautumaan isän apuun, kun rahat on itseltä loppu. ”Nyt olen päättänyt että alan nostamaan opintolainaa. Ei ole kivaa joutua aina siipeilemään. Haluan pärjätä omin voimin.”

Kelan mukaan opintolaina on osa opintotukea, Topista laina taas tuntuu yli varojen elämiseltä. Mutta nyt ei ole vaihtoehtoja: opintotuki yksin ei vain riitä elämiseen.

”Sitähän se yli varojen eläminen on, että velkaantuu. Ja mitenkä se on osa opintotukea, kun se hoidetaan pankkien kautta ja on kuitenkin lainaa.”

”Opintotukihan on paljon pienempi kuin esimerkiksi työttömien työmarkkinatuki. Sitä nostettiin viime vuotta ennen 1990-luvun alussa. Elämisen kustannuksissa ja rahan arvossa on tapahtunut aika suuria muutoksia tässä välissä. Opintotuen varsinainen arvo on paljon vähäisempi kuin joskus 15 vuotta sitten. Tämä elokuinen opintorahan nousu oli kyllä tervetullut, mutta se oli pikemminkin symbolinen kuin rahallinen. Ei se vieläkään riitä.”

Sata-komitean työtä käsitellään Voiman numerossa 1/2009 mm. jutussa Hyvinvointivaltion nousu & lasku. Lehti on nyt jakelussa ilmaisjakelupisteissä kautta maan.