Mielenterveys- ja päihdepalvelut kannattaa yhdistää, sillä harva päihdeongelma ei liity mihinkään mielenterveyden ongelmaan. Yhdistämistä on toivonut moni mielenterveyden asiantuntija. Kannattajien mielestä se ratkaisisi niin sanotun kaksoisdiagnoosin ongelman.

Siis minkä?

Jos ihminen esimerkiksi lääkitsee masennusta alkoholilla tai on masentunut alkoholismin vuoksi, hän joutuu järjestelmän pyöriteltäväksi. Mielenterveyden häiriöistä vastaava yksikkö sanoo: mene hakemaan hoitoa päihdeongelmaan. Päihdeyksikkö sanoo: mene hoidattamaan tuo masennus ensin pois.

Suomen järjestelmässä on siis hankalaa, jos ihminen kärsii sekä mielenterveys- että päihdeongelmista. Ne kuuluvat luokittelussa eri kategorioihin ja niistä vastaavat eri hoitoyksiköt. Hoitoa määrittää usein se ongelma, joka tunnistetaan ensin.

Tämä ongelma halutaan ratkaista niin sanotulla yhden luukun periaatteella. Silloin yksi paikka ottaa vastaan kaikki mielenterveyden häiriöistä ja päihdeongelmista kärsivät.

Yhden luukun periaatetta toteuttaa Suomessa tällä hetkellä ainoastaan yksi sote-alue, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri, Eksote. Sote tarkoittaa sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteenliittymää. Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee parhaillaan koko maan kattavaa sote-verkkoa.

Eksotessa kaikki palvelut on tuotu saman hallinnon alle. Aiemmin mielenterveys- ja päihdehoito oli eroteltu, kuten muualla Suomessa.

”Silloin tuli vastaan tilanteita, joissa esimerkiksi päihteitä käyttävää väkivaltaista, psyykkisesti oireilevaa nuorta ei kukaan halunnut ottaa vastaan”, Eksoten mielenterveys- ja päihdepalvelujen johtaja Timo Salmisaari kertoo.

Miksi Eksote on harvinainen poikkeus mielenterveys- ja päihdehuollossa?

Mielenterveysseuran kehitysjohtaja Kristian Wahlbeckin mielestä ongelmien erottelu ei palvele ihmisiä, mutta vastarintaa selittävät vähemmät jalot päämäärät.

”Olen käynyt keskusteluja esimerkiksi ylilääkärien kanssa epävirallisissa yhteyksissä. Niissä on tullut esiin, että osa haluaa suojella ensisijaisesti oman ammattikunnan intressejä.”

Intresseillä Walhbeck tarkoittaa sekä johtoportaan työpaikkoja että vaikutus- ja sananvaltaa. Kun kaksi näkökulmaa yhdistyy, toinen voi jäädä jalkoihin. Jos esimerkiksi sosiaali- ja terveyspiirillä on yksi johtaja, hänen työhistoriansa on yleensä kallellaan jompaankumpaan suuntaan.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kehittämispäällikkö Airi Partasen mukaan palvelujen yhdistämisessä pitäisi tähdätä siihen, että molemmat näkökulmat säilyvät.

“Jostain pitäisi löytyä näitä viisaita johtajia, jotka näkee molempien alojen ansiot.”

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö Kerstin Stenius on selvittänyt, miten päihde- ja mielenterveystyötä on yritetty yhdistää kunnissa. Hänestä intressien suojelu voi vaikuttaa uudistushalukkuuteen, mutta asia ei ole niin yksinkertainen.

“Monesti aloite yhdistämiseen on tullut nimenomaan mielenterveyspalveluiden puolelta.”

Steniuksen mielestä vaarana on silloin se, että päihdehuolto sulautuu osaksi mielenterveyspalveluita, mielenterveyspalveluiden ehdoilla.

“Päihdepuolella hoitoon pääsee ilman lähetettä ja palvelujen saatavuus on ollut hyvä kaupungeissa, joissa on A-klinikka.”

A-klinikkasäätiö on tarjonnut päihdehuollon erikoispalveluita Suomessa jo noin 50 vuotta.

Mielenterveyspalvelut ovat surullisen kuuluisia siitä, että luukulle ei voi noin vain kävellä pyytämään apua. Ensin täytyy hankkia lääkärin diagnoosi eli psykiatrinen syy saada hoitoa. Sitten pitää toivoa, että jatkohoito järjestyy esimerkiksi psykiatrisella poliklinikalla. Matalan kynnyksen hoitopaikat puuttuvat useimmilta paikkakunnilta.

“Terveydenhuollolle on tyypillistä se, että luokitellaan ihmisten ongelmia erilaisilla lääketieteellisillä diagnooseilla”, THL:n Partanen huomauttaa.

Terveydenhuollon lähtökohta on selkeä: lääketiede. Sosiaalityö ei nojaa mihinkään yhteen ajatusmalliin.

“Esimerkiksi riippuvuus on toki lääketieteellinen ongelma, mutta se on paljon muutakin. Riippuvuuteen liittyvät asumisen, ihmissuhteiden ja toimeentulon ongelmat eivät ole lääketieteellisiä ongelmia, eikä niitä voi ratkaista lääketieteen keinoin.”

Suomen laista löytyy sekä terveydenhuolto-, että sosiaalihuoltolaki. Jälkimmäistä uudistavat parhaillaan sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehet. Sen pitäisi ilmestyä eduskunnan käsittelyyn vuoden 2014 syksyllä.

Päihdehuoltolaki on Partasen mukaan aiemmin seurannut sosiaalihuoltolain logiikkaa. Se on tarkoittanut muun muassa avohoitoa, ennaltaehkäisevää työtä, perheiden tukemista ja lastensuojelua.

Ennen kaikkea se on tarkoittanut ihmisten ongelmien näkemistä osana yhteisöä, jossa hän elää. Kerstin Steniuksesta Suomen päihdehuollon kansainvälinen erikoisuus on ollut tähän näkemykseen perustuva “sosiaalinen osaaminen”.

Steniuksen mukaan päihdehuolto on pikkuhiljaa muuttunut psykologisemmaksi ja lääketieteellisemmäksi. Moni sosiaalityöntekijä on hankkinut psykologiasta lisäkoulutusta ja päihdetyössä on yleistynyt nimike päihdeterapeutti.

“1960-luvulla ajateltiin, että huumeet ovat ensisijaisesti yhteiskunnallinen ongelma. 1990-luvulle tultaessa näkökulma oli muuttunut kliinisemmäksi ja yksilökeskeisemmäksi. En kutsuisi sitä medikalisaatioksi vaan individualismin korostumiseksi”, Stenius sanoo.

Kehitystä kuvaa myös esimerkiksi se, että Eksote on sijoittanut psykoterapeutteja päihdehuoltoon.

“Vaihdannan pitäisi toimia myös toisin päin eli sosiaalityön ammattilaisia sijoittaa terveydenhuoltoon. Esimerkiksi Helsingissä kokeiltiin sellaista, että sosiaalityöntekijät menivät terveyskeskuksiin. Mielenterveys- ja päihdeongelmaisten lisäksi siitä hyötyivät vanhukset. Monella oli oikeus tukiin, joista he eivät tienneet”, Partanen sanoo.

1990-luvun jälkeen päihdetyössä yleistyi termi “psykososiaalinen”. Sen alle on ympätty muun muassa yksilökeskeistä terapiaa, kuten motivointihaastatteluja ja käytösterapiaa. A-klinikkasäätiön Antti Weckroth kirjoitti vuonna 2007 Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistussa artikkelissa, että psykososiaalisuus on luonut jännitteitä sosiaalityöhön.

“Muutos ei ole yksiselitteisen hyvä tai huono asia. Ehkä Suomessa asiaa on lähestytty väärästä kulmasta ja muualla Euroopassa oikeasta”, Antti Weckroth sanoo nyt puhelinhaastattelussa.

THL:n Stenius arvelee, että päihdetyön identiteetti on parhaillaan haussa.

Eksote on saanut paljon kiitosta siitä, että hoitoon pääsee nopeammin ja päihdetyö kuuluu kaikille. Ihminen saa hoitoa tarpeen, eikä diagnoosin mukaan.

Mielenterveysseuran Walhbeckin käsitys Eksoten toiminnasta on myönteinen.

”Eksote on onnistunut uudistuksessa sekä lukujen että hoitotyytyväisyyden valossa.”

Partasen mukaan Eksoten “sisäänheittomekanismi” eli yhden luukun periaate toimii ja helpottaa hoitoon hakeutumista. Kuitenkaan ei ole vielä saatu väestötason tietoa siitä, mitä uudistus on merkitsee. Päihde- ja mielenterveysongelmaiset tarvitsevat helpon hoitoonpääsyn lisäksi pitkäaikaista ja monipuolista apua, tukea, hoitoa ja kuntoutusta.

Toinen kysymys on rakenteellinen sosiaalityö, joka ei perustu kriisien ratkaisemiseen.

“Eksote ei ole vielä näyttänyt, miten ennaltaehkäisevän sosiaalityön voisi järjestää.”

Kun päättäjät yrittävät ratkoa supistuvan kuntatalouden ongelmia, yhdistetty mielenterveys- ja päihdehuolto näyttää kustannustehokkaalta ratkaisulta. Vielä ei ole selvillä, kuka jää vastaamaan ennaltaehkäisevästä sosiaalityöstä, kunta vai sote-piirit.

Partasen ja Steniuksen mielestä sosiaalityön vahvuus, monipuolisuus voi jäädä uudistuksessa näkymättömiin.

“Sosiaalityö on paljon vaikeampi hahmottaa kuin lääketieteeseen perustuva terveydenhuolto”, Partanen sanoo.

Hallitus on päättänyt keventää kuntien velvoitteita ja kuntatalouden taakkaa miljardilla eurolla vuoteen 2017. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta odotetaan kaikkiaan 545 miljoonan euron vähennyksiä kuntatalouden toimintamenoista.

Sosiaali- ja terveysministeriö on esittänyt, että päihde- ja mielenterveyspalveluista olisi mahdollista säästää yhteensä 15–24 miljoonaa euroa vuoteen 2017 mennessä, päihdepalveluista 9–18 miljoonaa ja mielenterveyspalveluista 6–8 miljoonaa euroa.

A-klinikkasäätiö on ilmaissut huolensa siitä, että säästötavoitteet merkitsevät ennaltaehkäisevän päihdetyön katoamista.