Asiokas uutuusteos kirjoittaa auki unohdetun luvun suomalaista poliittista historiaa. Historiankirjoitus palvelee harvoin niin täsmälleen julkaisuhetkensä tarpeita kuin Oula Silvennoisen, Marko Tikan ja Aapo Roseliuksen tuore teos, joka valottaa suomalaisen fasismin aatehistoriaa ja käytäntöjä sotien välisellä ajalla. Kirja osoittaa suomalaisen radikaalin isänmaallisuusliikkeen yhteyden 1700-luvulle palautuvaan vastavalistukseen ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen Euroopassa virinneeseen fasistiseen järjestäytymiseen. Toisaalta se näyttää, kuinka tietty historiankirjoituksen katkos estää osaltaan meitä tunnistamasta samoja versoja omassa ajassamme. Tarinallisena lankana kirjassa kulkee tsaarin armeijassa palvelleen pioneeriupseeri Johan Christian Sergei Fabritiuksen (1890–1946) elämänkaari ja erityisesti hänen vuonna 1936 ilmestynyt omakohtainen avainromaaninsa Miehiä, jotka eivät unohda. Fabritiuksessa yhdistyvät historiallisen fasistiaktivistin peruspiirteet: ensimmäisen maailmansodan

