Viima Lampinen, 33, ei oleta kaikkien olevan sukupuolen moninaisuuden asiantuntijoita.
[…]
Viima Lampinen, 33, ei oleta kaikkien olevan sukupuolen moninaisuuden asiantuntijoita.
[…]
”En lapsena ajatellut hirveästi sukupuolta, mutta verbaalisesti mielsin itseni tytöksi. En haluaisi vahvistaa ajattelua, että kaikki transihmiset olisivat pienestä pitäen tiedostaneet vahvasti sen, että syntymässä ruksitettu sukupuoli on väärä. Ahdistuin kuitenkin itse tytöiltä odotettavista asioista, kuten nukkeleikeistä, mekoista ja prinsessasetistä. Se ei tosin ollut mikään hirveän pinnalla oleva asia. Murrosiässä rinnat alkoivat kasvaa, ahdistuin siitä aivan hirveästi. Sain vasta vähän aikaa sitten yläasteen aikaiset toimintaterapiapaperini, ja niissä puhuttiin minun ’tyttöyteni vahvistamisesta’. He olivat siis todenneet, että ’tyttöysmittarini’ oli heikko ja että se on epätervettä. Olin silloin ehkä 13-vuotias. Jälkikäteen oli mielenkiintoista lukea niitä ja ymmärtää, että jo silloin oli huomattu,
[…]
”Minulla on epätavallinen ja hämmentävä tausta, sillä isäni ja äitini kulttuuriset taustat ovat hyvin erilaiset. Isäni on israelilainen ja äitini suomalainen. Molemmat vanhempani muuttivat ennen syntymääni vieraaseen maahan, Yhdysvaltoihin. Olen syntynyt Los Angelesissa, ja perheeni muutti lähelle New Yorkia, kun olin pieni. Tutustuin lapsena moniin kansainvälisiin ihmisiin. Ensimmäistä kertaa menin julkiseen kouluun 13- tai 14-vuotiaana ja tajusin, että olen erilainen kuin nämä ihmiset – olen erilainen kuin amerikkalaiset. Kävin yliopiston lähellä Chicagoa, Illinoisissa. Olisin voinut muuttaa Texasiin kulkeakseni koko maan läpi, mutta sen sijaan muutin Suomeen! Kielellä on merkitystä siinä, miten sukupuoleen suhtaudutaan. Englannissa on he ja she-pronominit. Isäni on
[…]
”Olin ala-asteella tai juuri aloittamassa koulua, kun olimme kaikki saunassa yhdessä: mummo, täti, äiti ja isosisko sekä minä. Äiti sanoi, että nyt ollaan kaikki meidän suvun naiset yhdessä löylyissä. Muistan sen tunteen yhä. Pääni oli räjähtää siitä huudosta, jota en saanut suustani ulos. Minun teki mieli huutaa, että älkää laskeko minua siihen kategoriaan. Lapsuuteni oli normaali, ja elin maalaiselämää. Hoidettiin eläimiä, rymyttiin pihalla ja välillä leikittiin barbeilla. Luettiin paljon ja kuunneltiin musiikkia. Ruumis oli vain käyttöä varten. Sillä haettiin halkoja, oltiin heinätöissä tai pyöräiltiin. Suhde kehoon oli käytännöllinen. Meillä oli eläimiä, ja niitä teurastettiin myös kotona. Siinä näki, mitä nahan
[…]
”Aiemmin ajattelin, ettei ole kuin miehiä ja naisia. Niinpä luulin pitkään olevani transmies, koska en tuntenut naiseuden sopivan itseeni. Ajattelin mustavalkoisesti, että jos ei ole nainen, niin sitten pitää kai olla mies. Kokeilin miehenä oloa. Yritin pukeutua miehekkäästi ja käyttäytyä miehekkäästi, mutta sekään ei tuntunut omalta. Minut oli kasvatettu ja sosialisoitu naisena, joten naiseus oli yhteiskunnan puolelta istutettu mieleeni. En kuitenkaan koskaan sopinut siihen laatikkoon. Toisaalta en myöskään osaa olla miehenä miesten kanssa. Googlettelin eräänä yönä sukupuolta ihmetellessäni ’Am I a transman?’ ja tutustuin internetin kautta non-binary-identiteetteihin. Tämä tapahtui vasta pari vuotta sitten, ja tajusin sen olevan juuri sopivaa minulle.
[…]