Alec Sothin mykistävät valokuvat kertovat vieraammasta amerikkalaisuudesta. 1950-luvun beat-kirjailijat kuvasivat sodan jälkeisen amerikkalaisuuden kulttuurista maanjäristystä. Se näkyi esimerkiksi perherakenteen, seksuaalinormien, päihdevalikoiminen sekä kirjallisuuden ja musiikin ilmaisumuotojen särmäytymisenä. Toisin kuin heitä seuranneilla hipeillä, beatnikien sukupolvikapina ei ollut luonteeltaan ensisijassa todellisuuspakoista vaan enemmän valtakulttuurista vieraantumisen innostunutta tunnistamista. Allen Gingsbergin proosaruno Huuto (1956) antoi äänen sovinnaisuuden takana soiville riitasoinnulle, ja Jack Kerouacin Matkalla (1957) keskittyi herännyttä toiseutta ilmentävän vaelluselämäntavan kuvaukseen. Kerouac onnistui samalla tavoittamaan yleensä kaunokirjallisuuden kohteena sivuun jääneen arkisen amerikkalaisuuden nihkeät motellit, sotkuiset takapihat ja kuluneet kengänpohjat. Donald Trumpin tuore valinta Yhdysvaltain presidentiksi palautti pintaan ajatuksen siitä, että USA:n julkikulissin takana on tyystin toisenlainen, etenkin Euroopassa vieraaksi jäänyt
[…]
