Kohti ääretöntä
Roy Andersson
Elokuvateattereissa 9.10.2020
☆☆☆☆
Ruotsalaisen neron teoksen näytös Helsingissä oli viimeinen lehdistötilaisuus, johon Voiman toimittajat ehtivät, ennen kuin epidemia kuihdutti julkisen elämän ja pakotti ihmiset eristyksiin.
Roy Anderssonin elokuva jäi mieleen soimaan. Vahingossa siitä muodostui epänormaalin eristysajan melankolisen kaunis kuva, sillä sen henkilöt ovat eriytyneitä kukin omaan todellisuuteensa. Eräs lähellä toisiaan etenevä ihmisryhmä on vankijoukko, joka – kuinka osuvaa – kulkee kohti kuolemaa.
Anderssonin elokuvan sanoma on lopulta se, että me ihmiset olemme yhtä ja samaa joukkoa. Joku kaipaa rakkautta, joku on menettänyt uskonsa, joku tekee karmean veriteon – mutta meillä kaikilla on toistemme kanssa enemmän yhteistä kuin eroja. Elokuvan nimi Kohti ääretöntä tarkoittaa ymmärryksen laajenemista: vapaudumme turhista kriiseistä, kun tajuamme, että kaikki tapahtuu tässä ja nyt, ja mitä pahaa tai hyvää tapahtuu meistä yhdelle, tapahtuu kaikille.
Andersson on tarkka esteetikko, joka ammentaa viimeisen päälle sommiteltuihin kuviinsa tyylikikkoja elokuvan historiasta ja maalaustaiteesta: elokuvan julisteen lentävä pariskunta mukailee Chagallin maalausta.
