Mihin hävisivät tutut lintumme? Kuvaus suomalaisen luonnon monimuotoisuuden kapenemisesta vakuuttaa kyynisimmänkin lukijan

Monimuotoisuus – kertomuksia katoamisista

Juha Kauppinen

Kuudes sukupuutto-aalto on hävittänyt viimeisen sadan vuoden aikana maailmasta yli 200 selkärankaista lajia, eikä tahti ole suinkaan hidastumassa. Toimittaja ja biologi Juha Kauppisen Monimuotoisuus konkretisoi tämän globaalin ilmiön suomalaiselle lukijalle. Kirja vie lukijansa metsiin, tuntureille ja suomaille, mutta myös tekojärvien peittämien koskien äärelle, missä sukupuuttoaallon voi todeta omin silmin.

Kauppinen kuvaa suomalaisen luonnon monimuotoisuuden kapenemista asiantuntevasti ja mukaansatempaavasti, yhtä suurella herkkyydellä niin ruusu­ruohomaamehiläisiä kuin kultasirkkujakin. Jälkimmäisen laulu on Suomessa jo vaiennut.

Ihminen on syypää luonnon moni­muotoisuuden kaventumiseen niin Suomessa kuin muuallakin. Sodan jälkeen hurjaa vauhtia teollistunut Suomi patosi vimmaisesti koskia, raapi metsiä raiskioiksi ja kuivatti soita uusien metsäpalstojen pohjaksi. Kaikki tämä kutisti eri lajien elintilaa, tuhosi kokonaisia ekosysteemejä ja kavensi kokonaisuutena suomalaisen luonnon monimuotoisuutta. Esimerkiksi ennen niin yleinen hömötiainen on luokiteltu Suomessa nykyään erittäin uhanalaiseksi.

Kauppisen tapa kuvata lajeja saa lukijan tuntemaan ja välittämään jokaisesta lajista, ja esimerkiksi kuukkelin kotimetsän hakkaaminen teollisuuden tarpeisiin tuntuu lukijan sydänalassa asti. Silti Kauppinen ei taivu pessimismiin vaan uskoo, että nykyinen kehitys on vielä käännettävissä. Monimuotoisuus on upea teos, joka onnistuu vakuuttamaan kyynisimmänkin lukijan luonnon monimuotoisuuden kauneudesta ja tärkeydestä.

Kommentoi Facebookissa
Avatar
  • 28.11.2019