Zombielokuvat parikymmentä vuotta sitten uudistanut Danny Boyle palaa aiheen pariin ja onnistuu toistamaan uudistamisen ihmeen. […]
Lue lisää… from Kaunis ja koskettava kuvaus kuolemasta – ja zombeista
Vaikka klassikkoteos on tavallisesti tulkittu suoraviivaisesti vertauskuvaksi ylevän tavoitteen luisumisesta hirmuvallaksi, oopperasovitus tarjoaa tarinalle myös toisen lukutavan. Ansiokas sovitus tasapainotteleekin kahden kerrontatason välillä. […]
Lue lisää… from Kansallisoopperan Eläinten vallankumous kuvaa lajirajat ylittävää riistoa
Sarjakuvista valkokankaalle ponnistaneet supersankarit kasvoivat 2010-luvulla Hollywoodin tuottoisimmaksi genreksi. Reilun vuosikymmenen aikana katsojat ovat tottuneet siihen, että sopivat lisävoimat saatuaan ihminen kykenee lentämään ja sille päälle sattuessaan vaikka juoksemaan läpi kivitalosta. Siinä, missä ihmeet on mahdollista näyttää elokuvissa tietokoneavusteisesti, livetilanteessa ollaan inhimillisten voimien ja mielikuvituksen varassa. Kenties ilmiselvin tapa siirtää supersankarit teatterin lavalle on nykysirkus. […]
Baltic Circlessä nähty Witch Club Satanin Bloodmother-esitys on performanssi ja rituaali, joka rakentuu äärimmäisyyksiä tavoittelevan black metal -keikan muotoon. […]
Lentoemäntä kuuluttaa: ”Onko koneessa lääkäriä?” ”Minä olen vegaani”, kajahtaa takarivistä. Vegaaniuden ytimessä on ajatus kaiken elämän kunnioittamisesta, mikä ilmenee muun muassa toimimalla siten, että ei suoraan tai välillisesti tapa, vangitse tai muutoinkaan riistä ja hyväksikäytä toisia – riippumatta siitä, mihin lajiin nämä toiset kuuluvat. Ajatus on radikaalimpi kuin äkkiseltään uskoisi, ja radikaaleilla ajatuksilla on tapana herättää vastareaktioita. Vegaanit ovatkin olleet varsinaisia vitsihuumorin runsaudenvoisarvia (Danerolles™). Ominaista vegaanivitseille on tekninen huonous: punchlineksi riittää se että no vittu vegaani (öhö-öhö). Muutamaa väsynyttä trooppia on kuitenkin jaksettu hinkata vuodesta toiseen. Vegaanit ovat itse harvemmin esiintyneet vitseissä muuna kuin nyrkkeilysäkkinä. Helsingin Kalliossa 21.10. järjestetyssä Vegan
[…]
Patriarkaatti on näkymätön, mutta hyvin konkreettinen aivopesujärjestelmä, ja sukupuoli muutakin kuin genitaalit, opettaa Barbie-elokuva. […]
Elena Rekolan ja Jenni Korpelan jäähyväisohjaus Ylioppilasteatterille tarttuu draamallisesti hankalaan utopia-aiheeseen. Slutopia vastaa onnistuneesti haasteeseen, miten kertoa utopiasta ilman että tulee luoneeksi kuvauksen dystopiasta. Utopia-tarinoiden perinteen mukaisesti paratiisisaaren pieni ja erittäin hot yhteisö elää harmoniassa, kunnes paikalle putkahtaa muukalainen ja sisäiset jännitteet kiristyvät. Slutopiassa ei kuitenkaan alunperinkään pyritä konfliktittomuuteen, vaan ristiriitoja ratkotaan raikkain keinoin. Keinoina voivat toimia vaikkapa rituaalinomainen kiroilu ja haukkuminen sekä villi moshaaminen. Väkivaltaisetkin impulssit ovat ihan ok (kunhan eivät muutu teoiksi), ja myös teloittamisesta haaveileva Julma-Terhikki (Jenni Murtonen) pystyy olemaan yhteisön täysivaltainen jäsen. Utopian ei siis tarvitse olla draamaton. Slutopia-trailerin tekivät Netta Simola & Paula Dufva. Uudet
[…]
Uuden sirkuksen akrobatian, kerronnan ja elävän musiikin yhdistävä Talvisirkus riemastuttaa vuodesta toiseen.
[…]
Lue lisää… from Talvisirkuksen uusi ympäristö ja tutut tunnelmat
Voima Kustannus
Vellamonkatu 30 B 3 krs.
00550 Helsinki
voima(at)voima.fi
044 238 5109
Voima on painosmäärältään Suomen suurin kulttuurilehti. Se nostaa esiin yhteiskunnallisia aiheita niin maailmalta kuin kotimaasta. Lehti on ilmestynyt vuodesta 1999.
Voima sosiaalisessa mediassa