Anna Ahmatovat julki

Claes Andersson: Anna Ahmatova hörde till min ungdoms stora favoriter – hon är alltid lika aktuell.  Eipä noissa kirjanjulkistamistilaisuuksissa ole juuri tullut palloilluksi; näin pöndeläisenä pääse kun suurin osa pääkaupunkipiireissä pyörimässä. Eikä niin väliksikään. Pakarisen Reijon Puruvedenkalastajat oli viimeksi. Kerimäellä. http://hikkaj.blogspot.fi/2014/12/nyt-se-sitten-putkahti.html Nyt kävin. 12.4. tiistaina.  Anna Ahmatova: Olen äänenne. Kootut runot 1904-1966. Kirjokansi. Tuommoinen valtakunnallisesti merkittävä […]

Lue lisää… from Anna Ahmatovat julki

3-suinen miniä

minia

Kännykkääkään en vielä omista! Eikä minusta autourheilu ole mitään urheilua, politiikkakin on pers…. Tuomas Kyröä en ole lukenut televisioesiintymisten takia, niin kun en Tervoakaan – semmonen vauvanpälliskö, ja Kyröllä ne puikulapartahaivenet ja … – Ei ennenkään niin miksi nyt, per ja kele! Hittolainen!  Eipä tarvitse peiliin enää tuijotella kun näki pyhänseutuna näytelmässä itsensä kuvan: Mielensäpahoittajahan se tässä narisee, […]

Lue lisää… from 3-suinen miniä

Taidemuseossa myös musiikkia

Kasaritaidetta_Leningradista_slider

Turhan takia tulee kierrettyä museoita – kaukaa. Nyt kerrankin kun sattui entiseen opinahjoon eli Joensuun poikalyseoon, joka nykyisin toimii kaupungin taidemuseona, tutuntuntuinen konsertti, oli aihetta pujahtaa sisään. Museon sisäänpääsymaksun, 3 €, hinnalla tuli läpikatsottua kiireisin silmin Wardit, Munsterhjelmit ja Soldan-Brofedltit kuin myös, joka KU:n Öisinajattelijaa miellytti, minua ei niinkään. Jos ei mustahko neuvostoajan loppupuolen pahemmin […]

Lue lisää… from Taidemuseossa myös musiikkia

Sielun akupunktiopisteissä

hmk

Runoilija kirjautui huippuhotelli Anglaterreen, kirjoitti jäähyväisrunonsa ”Hyvästi ystäväni, hyvästi!” omalla verellään kuin japanilainen samurai ja hirttäytyi. Jesenin/ Ville Ropponen / Parnasso 1/2016 Runoilijat ovat kummallisia, herkkiä. Runot ovat kuin ostoslistoja: yksi substantiivi riittää kattamaan vaikka kuinka suureen asiakokonaisuuden, johtaa loputtomiin mielleyhtymiin. Sanat ovat runoilijasuutarin naskalin piikkejä joilla sielua pistellään, nipistellään, ripistellään – akupunktioidaan. Hitto! CV […]

Lue lisää… from Sielun akupunktiopisteissä

Elonkehä

elonkehan-puolesta_kansi_web

  Lopuksi hirsipuuhuumoria? TV:tä, tuota akultturellista sontaluukkua katsellessa, näyttää kyllä itsestään selvältä, että … melekonen haipakka kanavalla kuin kanavalla menossa, paitsi Femmalla ja Teemalla. Vaan onkos pakko katsoa! Mikset tee niin kuin harva tekee: tarttuu vaikka Elonkehään. Ja jos eivät sen pitkä jorinat kiinnosta, niin kiinnostaa hirsitalossa-asujaa ainakin yksi juttu, lehden viimeinen: Hirsirakentamista omavaraiseläjänä. Nyt […]

Lue lisää… from Elonkehä

Ensi kesän matkailukohteeksi – museo!

Haltiakuusen-alla_kansi_authoriso

Kirjailijakoteihin kannattaa ensi kesänä tutustua, sen verran kiehtovia ovat, kun niistä teoksesta Haltiakuusen alla – suomalaisia kirjailijakoteja, Avain 2013, lukee ja katselee. Kolmikko Helttunen-Saure-Suominen on kolmisenkymmentä taiteilijakotia läpikolunnut ja aikaansaanut oivan kirjan. Äskettäinhän ilmestyi kolmikon uusin kirja nykykirjailijoista työhuoneissaan: Mieli ja maisema – kirjailijoiden työhuoneita. Museoituja kirjailijakoteja löytyy pitkin Suomea ja kaksi ulkomaillakin eli Nils-Aslak ValkeapäänLásságámmi […]

Lue lisää… from Ensi kesän matkailukohteeksi – museo!

Aina joku väh-eksyy

3a6c0bce4418b8925b1191b59e6008dc

Eikö muka oikein tavutettu?Mikäpä tässä elämässä oikein menisi, ainakaan jatkuvasti!Hyvä jos ehken sinne päin. <Kahdessa sanassa tuossakin jo virhe, niinkö? Katkoo, ei tu mittää. Eikä sitä paitsi pidä nipottaa. Reko Lundánin Aina joku eksyy näytelmässä hyvin moni väheksyy monia, ainakin kaksoset toisiansa ja ennen kaikkea juoppoutunutta äitiään, joka on viinakiroissa aikoinaan jättänyt kapiaisukkonsa ja Liisan […]

Lue lisää… from Aina joku väh-eksyy

0
    0
    Ostoskorisi
    Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan