Kun akateeminen väki pohtii koulutuspoliittisia linjauksia ja tutkimuksen merkitystä, on Häiriköiden tehtävä häiriköidä.

Häiriköt-päämaja kävi Helsingin taiteiden yössä häiriköimässä. Tilaisuudeksi valikoitui Neljän dosentin illallinen, jonka aikana keskusteltiin koulutuspolitiikasta, koulutuksen ja tutkimuksen tarpeellisuudesta sekä siitä, mikä ajaa tutkijoita urallaan.

Häiriköiden rooli oli, no, luoda häiriöitä. Kuten olen toistanut toistamasta päästyäni häiriköinti pelkästä häiriköimisen ilosta on hieman tylsää ja merkityksetöntä, joten oli meillä ihan ajatuksin häiriköinnin takana. Oheisella videolla nähdyn lakananpudottamisen ohella ämyreistä kajahti kuuluville Taina Riikosen ääniteos joka tässä videollakin kuuluu.

Tapahtumapaikka, Kiseleffin talo, Helsingin Senaatintorin laidalla on keskellä symbolista valtakeskittymää. Saman aukion laidoilla on edustettuna poliittinen valta (Valtioneuvoston linna sekä kaupungintalo), uskonnollinen valta (Tuomiokirkko), Helsingin yliopisto sekä perinteinen kauppiassääty vanhojen kauppakorttelien muodossa. Olikin soveliasta räväyttää esille lakana, jossa pääministeri Sipilän politiikan seurauksena salama lyö yliopiston päärakennuksen lipputankoon.

Suomi epäkuntoon -lakana: Jani Leinonen & Jari Tamminen, ääniteos: Taina Riikonen. Video: Häiriköt-päämaja.

Päätimme keskittyä häiriössämme maan hallituksen koulutuspoliittisiin linjauksiin. SOS-hallitus (ex-SSS-hallitus) on tehnyt erinomaisen merkittäviä leikkauksia opetukseen ja tutkimukseen, vaikka ennen vaaleja luvattiin päinvastaista. Herää kysymys, voiko hallitukseen luottaa. No, ei tämä tietenkään ensimmäinen kerta ole kun poliitikot pettävät ja kepuhan pettää aina, kuten tiedetään.

Juha Sipilän Ratkaisujen Suomi -hallitusohjelman Osaaminen ja koulutus -luku alkaa seuraavasti.

”Suomi on maa, jossa tekee mieli oppia koko ajan uutta. Suomalaisten osaamis- ja koulutustaso on noussut, mikä tukee suomalaisen yhteiskunnan uudistumista ja mahdollisuuksien tasa-arvoa. Suomi on koulutuksen, osaamisen ja modernin oppimisen kärkimaa.”

Mites meni noin niinku omasta mielestä?

On vaikea nähdä, kuinka hallituksen tuore budjettiesitys tukisi yllä siteerattua linjausta ja sen tavoitteita. Budettiesitys kohdistaa lisäleikkauksia jo entisestään kurjistettua opetusta ja tutkimusta kohtaan.

”Tuntuu siltä, että hallitus ei kunnioita järjestöjen yksimielisiä sopimuksia eikä kevään kehysriihen päätöksiä. Yliopistoille ja tutkimukselle hallitus tarkoittaa kirjaimellisesti lyhenteensä mukaisesti SOS”, linjasivat Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Petri Koikalainen ja Professoriliiton puheenjohtaja Kaarle Hämeri.

Vielä kevään kehysriihessä hallitus linjasi, että yliopistoihin ja tutkimukseen ei kohdistu uusia lisäleikkauksia. Samaa muuten lupasi uusi valtiovarainministeri kesällä. Ilmeisesti myös kokoomus pettää aina.

Miksi Häiriköiden koulutuspolitiikan kritisoiminen kohdistuu Juha Sipilään? Pääministeri vastaa hallituksensa tekemisistä ja määrittää hyvin pitkälle ne rajat, joiden puitteissa esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriö toimii.

Poliittisesta populismista väitellyt, Helsingin yliopiston tutkija Emilia Palonen analysoi Häiriköiden pyynnöstä Vuosi vaaleista -näyttelyyn tehtyjä teoksia, joista Suomi epäkuntoon oli yksi.

”Salama, joka iskee Helsingin yliopiston päärakennuksen lipputankoon, hymyilevä miljonääri oranssissa kravatissaan. Kun ensimmäisen kerran näin Juha Sipilän vaalimainoksen ihmettelin solmion väriä. Oranssi on populistien väri (esimerkiksi Fidesz Unkarissa, BZÖ Itävallassa, oranssi vallankumous Ukrainassa). Se on siis niiden väri, jotka väittävät olevansa kansan puolella eliittiä vastaan, ilman mitään erityisiä ideologioita.

Vuosi sitten emme tienneet, mitä Sipilä ajoi, paitsi iloisia naamoja, jotka ovat nyt poissa julisteesta. Tilalla on autio tsaarin ajan aukio. Jotenkin tästä kuvasta, arkkitehtonisesta paraatiaukiosta ja hihojen käärimisestä tulee mieleen neuvostorealismi.

Nyt, vuosi vaalien jälkeen tiedämme, että hallituksella on ollut jonkinlainen agenda. Pitkälle kyse on ollut siitä, että kääritään hihat. Ja sitten on kiukuteltu, kun mitään ei olekaan tapahtunut. Kaikki ei olekaan mennyt kuin johtamisen oppikirjoissa, ja on tullut kritiikkiä. Jos teoreetikoita Chantal Mouffea ja Ernesto Laclauta uskotaan, kiista on kuitenkin demokratialle keskeistä.

Vaalikeväinen työrauha, jonka avulla Sipilä sai möllöttää yhteisenä nimittäjänä kaikille vaatimuksille, joita tehtiin hallitusta vastaan, on nyt murentunut. Tavoitteitakin on saavutettu: naisten ja lasten asemaa on heikennetty, sivistyksestä ja kehitysavusta on viety rahat.

Onko niin, että Sipilän salama iskee yliopistoon – vai nousevatko pilvet yliopiston takaa ja yliopisto toimii ukkosenjohdattimena? Kun tutkii populismia rajat ylittävänä ilmiönä, on selvää, että sivistysvastainen anti-intellektualismi on niille kaikille tyypillistä.”

Me Häiriköt-päämajassa uskomme, että juuri nykyisen kaltaisessa tilanteessa, jossa tulevaisuus on epävarmaa ja maailmatalous vinksin vonksin, meidän täytyy kehittää itseämme ja pyrkiä parempaan. Nyt hallitus pyrkii nostamaan työllisyyttä kikyttämällä köyhiä.

”Pakettiin kuuluu, että jokainen työtön haastatellaan kolmen kuukauden välein, mihin hallitus laittaa 17 miljoonaa euroa lisärahaa. Kasvavan työmäärän takia myös yksityisten palveluntuottajien käyttöä lisätään. Työvoimapalveluja tehostamalla hallitus yrittää auttaa ihmisiä löytämään töitä.. ..Valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok.) mukaan tarkoitus on luoda edellytykset 10 000 uudelle työpaikalle.”

En ole ihan varma, kuinka työttömien lisääntynyt kyttääminen lisää tarjolla olevien työpaikkojen määrää muualla kuin kyttäämissektorilla. Vissiin nuo uudet työpaikat ovat niitä kyttäämiseen liittyviä. Ja tätä kyttäämistähän voi lisätä kunnes kaikki työttömät ovat työllistyneet kyttääjinä.

Itse kuitenkin toivoisin hallitukselta avauksia, jotka eivät perustu kuristamiseen, leikkaamiseen ja kyttäämiseen.