Pääministeri Sanna Marinin vierailu keväisessä Tukholmassa liittyi Suomen ja Ruotsin mahdollisiin Nato-hakemuksiin. Marin ja Ruotsin pääministeri Magdalena Andersson ovat henkilökuntiensa kera keskustelleet maiden ja koko Euroopan turvallisuustilanteesta ja Nato-jäsennyyksien vaikutuksesta tilanteeseen, mutta sosiaalisessa mediassa huomio kiinnittyi (jälleen) Marinin vaatetukseen: pääministeri ei edustanut tylsässä jakkupuvussa tai marimekossa, vaan päälle oli valikoitunut nahkarotsi.

Meemejä seurasi.

Vaikka Tukholman vierailun poikimat meemit ovat pääosin harmittomia hassutteluja, saattaa meemejä tarkastelemalla huomata jotain sellaista, joka kenties jäisi muuten huomiotta. Meemein käytävän keskustelun seuraaminen kuitenkin edellyttää oikeanlaista lukutaitoa. Välitettävät viestit perustuvat usein omituisiinkin viittauksiin, sisäpiirivitseihin ja alakulttuurisiin hassutteluihin.

Meemipääministeri

Poliitikko Sanna Marinin meemiytyminen alkoi jo hyvissä ajoin. Kukapa ei muistaisi lämmöllä sosiaalisessa mediassa levinneitä taltioita siitä, kun Tampereen kaupunginvaltuustossa väännettiin raitiovaunusta marraskuussa 2016. Nuori puheenjohtaja Marin piti sekoilun (jota raiteiden ympärillä tuntuu aina piisaavan) aisoissa ja nousi valtakunnan julkisuuteen poikkeuksellisen napakkana ja sanavalmiina poliitikkona.

Sittemmin raiteet saatiin maahan ja raitiovaunu aloitti liikennöimisen Tampereella elokuussa 2021, mutta taltio tuosta valtuuston kokouksesta ei taida kadota internetistä ennen maailmankaikkeuden lämpökuolemaa.

Tämä 9-minuuttinen tiivistelmä Tampereen kaupunginvaltuuston kuusituntisesta ja hyvinkin jankkaavasta kokouksesta nousi vuoden 2018 Tampereen Filmifestivaalien yleisösuosikiksi.

Tutkijatohtori Saara Särmä tutkii meemejä Meemien merkityksellistämää maailmanpolitiikkaa -hankkeessaan. Päästäkseen lähelle tutkimusaihettaan Särmä on sukeltanut meemiyhteisöön ja hänen tutkimusmenetelmää voi kutsua virtuaaliseksi etnografiaksi tai netnografiaksi. Tai kuten Särmä sitä itse kutsuu: kelluskeluksi. Särmän tutkimus perustuu isolta osalta siihen, että hän seuraa ja osallistuu meemiyhteisön keskusteluihin ja itse tutkimusmateriaali voi sitten purskahtaa esille arvaamattomasti ja nopeasti.

Kuten nyt vaikka Marinin Tukholman vierailu osoitti. Usein nämä purskahdukset myös liittyvät Venäjän hyökkäyssodan kaltaisiin dramaattisiin tapahtumiin.

Putinin käynnistämän sodan ohella esimerkkinä vaikeasti ennakoitavasta ja spontaanin kaoottisesti etenevästä meemipurskeesta käy tammikuussa 2021 Capitolilla, Washington DC:ssä tapahtunut mellakka ja/tai vallankaappausyritys. Tämä kaoottinen kenttä on työlästä seurattavaa ja meemit istuvat huonosti olemassa oleviin viestinnän teorioihin. Tai sitten ne istuvat lukuisiin teorioihin yhtäaikaisesti. Särmä ei pidä mahdottomana sitäkään, että meemien tulkitsemiseksi pitäisi kehittää tyystin uusi teoreettinen viitekehys.

”Tutkimuksellisesti tämä on vaikeaa. Kun tämä pitää vaan hyväksyä juuri sellaisena absurdina, mitä se on. Tutkija-aivoilla tätä kulttuuria yrittää palastella eri teorioiden kautta, mutta kun se ei asetu vaikka johonkin artikulaatioteorian kehykseen. Että miten tästä sitten sanoo olennaista? Sisältöä voi tietenkin ruveta pilkkomana loputtomasti, mutta ei siinäkään ole mitään pointtia.”

Vasemmalla ja oikealla on eroja

Meemit ovat muodostuneet monille tavaksi seurata uutisia ja kommentoida ajankohtaisia aiheita. Netissä keskustelua maailman tapahtumista voidaan käydä meemien kautta ja avulla. Siksi niiden tutkiminenkin on perusteltua mikäli haluamme ymmärtää hyvin jakautunutta nettikeskustelua.

Särmä huomauttaa, että vaikka ”laitaoikeisto oli vuosia dominoiva voima meemikentässä”, on tilanne vähitellen muuttunut ja kulttuureissa olevat erot ovat tulleet näkyviksi.

”Laitaoikeiston meemikenttä on kyynisen ironinen ja siihen liittyy kännissä ja läpällä -ajattelu, mennään piiloon nihilismin taakse. Instassa puolestaan on nousussa lempeämpi kulttuuri, eikä se ole Twitterin kaltainen nokkeluuskilpailu. Yhteisössä myös monesti viestitellään ja kysellään perään, jos vaikka jonkun meemit alkavat vaikuttamaan ahdistuneilta.”

Särmä hakee verrokkia Instan meemikulttuurille Leea Klemolan teatteriesityksistä, joissa usein suunnataan lempeä katse ihmisen hulluuteen. ”Että tälläsiä me ihmiset ollaan: aika sekaisin, mutta parhaamme yritämme.”

Naiseudessaan vihattu ja himottu Sanna Marin

Raitiovaunukeskustelun ja pääministerien keväisen kävelyn väliin mahtuu useita Marin-meemejä ja näistä on ehditty kirjoittaa jo yksi pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopistosta pullahti keväällä 2021 maailmaan Eetu Pernun ”Mjäyyyy oon kissa :3″ : Sanna Marin -meemit Ylilauta -keskustelupalstalla.

Aineistona Pernulla oli vuonna 2019-21 kerätyt, eri tyyliset Marin-meemit. Pernu toteaa gradussaan, että vähäisen moderoinnin ja rajoitusten vuoksi Ylilaudalla on mahdollista nähdä se, ”mitä keskustelijat ovat todella halunneet aiheeseen liittyen sanoa”.

Vaikka Ylilaudalla esiintyvä huumori ja keskustelukulttuuri ovat usein asiattomia ja varsin räävejä, leviävät huomiot ja meemit sieltä myös muualle nettiin ja sikäli keskustelulla on kokoaan laajempi vaikutus.

Pernu jatkaa, että ”internet kietoutuu yhä vahvemmin osaksi ihmisten jokapäiväistä elämää sekä yhteiskunnallista toimintaa. Verkon keskustelupalstoja käytetään politiikan areenoina enenevissä määrin. Meemit ovat keskeinen ja nouseva viestinnän tapa internetissä, minkä lisäksi niiden käyttö on valunut myös internetin ulkopuolelle. Meemeillä viestimistä voidaan pitää keinona vaikuttaa muiden keinojen joukossa, minkä lisäksi niiden ongelmallisuutta lisää usein niiden luonne humoristisina, minkä vuoksi niitä ei välttämättä huomioida vakavina viestintätapoina.”

Myöskään Saara Särmän mukaan huumoria ei kannata nähdä syynä olla ottamatta meemejä vakavasti. Huumori voi usein jopa lisätä viestinnän tehoa.

”Huumori menee defenssien läpi ja hyvin vakavistakin asioista voi viestiä huumorin avulla. Mutta tietenkin tietynlaiselle huumorille on aina oma yleisönsä ja se vaatii lukutaitoa – varsinkin mitä monimutkaisempaa huumori on.”

Särmä on itse tehnyt kollaaseja meemeistä ja meemeillä leikittely johti osaltaan siihen, että hän teki ”sen All Male Panel -jutun”. Särmä alkoi yhdistämään All Male Panel -tekstin ja kuvan peukkua näyttävästä Ritari Ässä -hahmosta kuvakaappauksiin, joissa näkyi akateemisissa tilaisuuksissa esiintyviä pelkästään miehistä koostuvia porukoita. Ja näitä All Male Paneleita riitti ja on riittänyt niin akateemisissa piireissä kuin niiden ulkopuolellakin.

”Näiden kuvien kautta onnistuin saamaan viestini läpi monelle sellaisellekin, jotka eivät olisi ikinä kuunnelleet feminististä kritiikkiä aiheesta ja jotka ovat sitten tajunneet ajatuksen. Huumori auttaa saamaan viestejä läpi paremmin.”

Särmä muotoili tälle ilmiölle nimen ”radikaali hauskuus” yhdessä Rosa Meriläisen kanssa.

Meemi on kaksiteräinen miekka

Vaikka meemit ovat humoristisuudessaan tehokkaita viestien välittäjiä, eivät ne ole ongelmatomia työkaluja. Huumori osana viestintää on aina riski ja varsinkin meemeihin liittyvä huumori, jota on vaikea hallita ja viesti voi helposti lähteä leviämään parodioituna. Meemien täyttämä Instagram on kuitenkin esimerkiksi monille nuoremmille naispoliitikoille juuri se omin sosiaalisen median alusta.

”Huumorinkäyttö on aina iso riski, mutta se voi onnistua. Verohallinto on hieno esimerkki siitä, mutta miten helvetissä ne ovat onnistuneet siinä niin hyvin. Ehkä se on se ristiriita, että mitä kuivakampi taho on äänessä sitä tehokkaampaa huumori siinä päällä. Toinen, mikä siinä on hämmästyttävää, on se, että ovat Verohallinnossa uskaltaneet ruveta tekemään sitä – että on annettu joillekin viestinnässä vapaat kädet tehdä näin.”

Arvaamattomassa ja alati liikkeessä olevassa ympäristössä tapahtuvan viestinnän pitää olla spontaania ja keskusteluun pitää pystyä reagoimaan nopeasti. Silloin ei ole aikaa kierrättää kommentteja puoluetoimiston tai pääkonttorin kautta, ja silloin myös riskit hutilyönneistä kasvavat.

Sama huumorin ja viestinnän yhdistämisen vaikeus koskee myös puoluepolitiikkaa. Poliitikkojen tekemiset ja oleminen päätyy jo nykyään nopeasti meemien aineistoksi ja mikäli puoluepolitiikassa mukana olevat alkavat ruokkia tätä, voivat seuraukset olla vähintäänkin arvaamattomia. Oman viestin tarkkaan kontrolloimiseen keskittyvissä puoluekoneistoissa tämä arvaamattomuus epäilemättä kauhistuttaa.

Tilanteet muuttuvat nopeasti

”Jos ajatellaan Capitolin valtausyritystä, niin siinä näkyy, kuinka koko mediatila saatiin haltuun visuaalisuudella. Tiedä sitten, kuinka suunnitelmallista se oli, mutta kun yksi tyyppi meni sinne kavereineen pyörimään sarvipäänä, niin kaikki keskittyivät siihen. Heistä tehtiin meemejä ja se kuva oli niin herkullinen, että kaikki mediat toistivat sitä, ilman että päästiin käsittelemään sitä, mitä oikeasti oli tekeillä. Se on aika taitava huomion kaappaus”, Särmä kommentoi tammikuun -21 tapahtumia Washington DC:ssä.

Vaikka meemit siis ovat vaikeita työkaluja puoluepolitiikan ja yritysmaailman kannalta, ovat ne näkyvä osa keskustelua politiikasta. Meemeissä paikalliset ja globaalit keskustelut limittyvät ja on tavallista, että samoihin meemeihin tehdään paikallisia muokkauksia monissa maissa. Ja vaikka meemit antavat sirpaleisen kuvan kokonaisuudesta, niin myös käsityksemme maailmasta on sirpaleinen.

”Se, mitä me arjessa tiedämme vaikka kansainvälisestä politiikasta, on hyvin fragmentaarista ja sattumanvaraista”, Särmä toteaa. ”Ottaan vaikka vuoden 2011 Pepper Spray Cop -meemi, jossa näkyy mieltään osoittavien opiskelijoiden päälle pippurikaasua suihkuttava poliisi. Monet tietävät aiheesta ainoastaan sen meemin ja jos haluat tietää lisää, pitää itse mennä googlettelemaan, että mitäs hittoa tämä.”

Eikä ehkä kannata yllättyä siitä, että ihmisten kommunikaatio on sekavaa ja ristiriitaista, sillä olemmehan sitä itsekin ihan jokainen.

Sanna Marin -meemejä tutkineen Pernun mukaan monien Marinia kohtaan kokema närkästys liittyy kokemukseen siitä, että perinteisemmässä mediassa pääministerille on annettu liikaa positiiviseksi koettua huomiota esimerkiksi ikänsä, sukupuolensa ja ulkonäkönsä perusteella. Siksi ja silti monet meemeistäkin keskittyivät – ristiriitaisesti – näihin ominaisuuksiin, joiden huomioimisesta samalla kritisoitiin valtavirtamediaa.

Esimerkiksi Mjäyyy oon kissa :3 -meemin voi tulkita tytötteleväksi ja sukupuolen perusteella vähätteleväksi, mutta samalla halua ja seksuaalista kaipuuta tai vähintään hyväksyntää viestiväksi. Kuva osoittaa hyvin sen ristiriidan, joka meemeihin – ja ihmisyyteen – sisältyy.