Umut Kiukas avasi galleriana ja spraymaalikauppana toimivan Make Your Mark Galleryn vuonna 2011 Helsingin Suvilahteen. 

”Lähtökohtana ja toiminnan ytimenä oli muuttaa sitä, miten graffitiin suhtaudutaan. Olen itse nähnyt läheltä Stop töhryille -projektin haittapuolet ja kuinka media julkaisi sellaisenaan poliisin tiedotteita, joissa meidät leimattiin ammattirikollisiksi ja narkkareiksi. Piti tehdä jotain, jotta graffitin arvostus saataisiin nousemaan.”

Päätös yhdistää tarvikkeiden myyminen galleriatoimintaan syntyi tarpeen sanelemana – galleriatoiminta ei alkuun rahoittanut itse itseään. Myynti on tuonut gallerian toimintaa pyörittänyttä kassavirtaa, ja samalla Kiukas on kyennyt tukemaan taiteilijoita urillaan eteenpäin.

”Tavoitteena oli myös herättää taiteen ammattilaisten kiinnostus. Kun heidät saa kelkkaan, niin muutkin ymmärtävät katsoa eri tavalla.”

Vuosikymmenen kuluessa museonäyttelyitä onkin nähty eri puolilla maata. Toisinaan Kiukasen neuvoja ja näkemyksiä on myös kaivattu, ja esimerkiksi vuosina 2015–2017 hän kuratoi Helsingin kaupungin taidemuseo HAMille Egsin, Jussi TwoSevenin sekä Kaoksen installaatioita Kampin metroasemalla olevaan tilaan.

Vuonna 2017 Jussi TwoSeven pääsi maalaamaan Kampin metroaseman laitureilla olevaan HAM-taidemuseon hallinnoimaan tilaan. 

Museoiden ohella myös taiteen keräilijät ovat heränneet. Esimerkiksi Hagelstamin taidehuutokauppa on koonnut katutaiteeseen liittyviä teoksia myytäväksi, ja kysyntää on riittänyt. Nämä tuovat resursseja myös taiteilijoille.

”Museot ovat tukeneet taiteilijoiden toiminnan ammattimaistumista ja ovat myös vaatineet sitä. Ja kun tulee budjettia, teoksia pystyy kasvattamaan ja tekemään uusia asioita. Vaikka raha ei olisi itsessään tavoite, se tuo mahdollisuuksia”, Kiukas kertoo.

Make Your Markin edustaman ja graffitista ponnistavan Egsin kohdalla tämä on Kiukaksen mukaan nähty hyvin konkreettisesti. 

”EGS on esimerkiksi pystynyt tekemään lasiveistoksia, joissa käytetään myös valoja ja tietotekniikkaan. Näin taiteilija voi kehittyä työssään, ja hän voi menestyä myös ulkomailla. Suomessa on niin hyviä tekijöitä, että heidän ei kannata jäädä pelkästään tähän lampeen polskimaan.”

Kiukas huomauttaa, että ”mitä suurempiin saappaisiin taiteilijat astuvat, sitä enemmän koko kulttuurin arvostus kasvaa”. 

Hän on toiminut taiteilijoiden ja taideinstituutioiden yhteyshenkilönä sekä istunut palavereissa, jotka vaikuttavat ehkä taiteilijoille tarpeettomilta, mutta ovat tarpeellisia instituutioille.

”Taiteilijoiden asenteissa on tapahtunut muutosta. Toivon, että mahdollisimman moni taiteilija voisi saada tästä elantonsa. Tietenkään kaikkien ei tarvitse tavoitella sitä. Ymmärrän myös tyyppejä, jotka elävät hetkessä ja tekevät tätä DIY-asenteella”.

Kymmenen vuotta on pitkä aika ja asenteet graffitia kohtaan ovat ehtineet muuttua.

”Suurin muutos tapahtui jo vuonna 2009, kun Suvilahden graffitiseinä avattiin ja palkittiin pian vuoden helsinkiläisenä kulttuuritekona”, Kiukas pohtii. “Asenteet muuttuivat silloin rajusti. Ennen sitä monilla ammattilaisillakin oli Stop töhryille -kampanjan ja Kiasman näyttelyyn liittyneiden takavarikkojen tuomaa pelkoa graffitia kohtaan.”

Monet kuitenkin arvioivat, että katutaidebuumiin johtanut heiluriliike on saavuttanut huippunsa, ehkä kääntynyt jopa vastakkaiseen suuntaan. 

Kiukas on huomannut tämän.

”Helsingin kaupunki ei tainnut viime kesänä edeltävistä vuosista poiketen järjestää yhtään tukea ja apua antavaa maalausprojektia. Kaupunki on laittanut hanat kiinni, vaikka ei puhuta isoista rahoista.”

Graffitikulttuurissa 80-luvun loppupuoliskolta asti mukana ollut Kiukas toteaa, että muutosta voi tapahtua moneen suuntaan eikä mikään ole pysyvää. Hän ei kuitenkaan usko, että enää mentäisiin niin pohjalle kuin nollatoleranssin aikaan.

”Olimme silloin aika lapsia ja otimme vain iskut vastaan. Nykyään maalaajilla on aikuisten keinot, eikä vartijoiden väkivaltaisuutta enää hyväksyttäisi samalla tavalla. Kännyköiden ja sosiaalisen median myötä myös yritysten maineriskit ylilyönneistä kasvavat.”

Saavutusten keskellä on hyvä myös päivittää päämääriä. Kiukas unelmoi, että kouluissa opetettaisiin graffitia. Ei jokaisen tietenkään tarvitse niistä pitää, mutta auttaisi, jos kulttuuria ymmärrettäisiin. 

”Monet näkevät graffitit isoina värikkäinä kuvina, eivätkä välttämättä ymmärrä mitä kulttuuriin liittyy tai osaa arvostaa sitä. Kun olen puhunut opettajien kanssa, niin esimerkiksi kuvistunnilla luokka voi kummasti sähköistyä, kun siirrytään Rembrandtista graffitiin. Tämä innostus voi ohjata myöhemmin muunkin taiteen pariin.”

Make Your Mark Galleryn 10-vuotisjuhlanäyttely Wave Formation aukeaa Helsingin Suvilahdessa 7.4.

Artikkeli on kuudes osa Jari Tammisen Graffiti – vastakulttuurista museoiden suosikiksi -juttusarjassa. Sarjan ensimmäinen osa, Graffiti – säröjä yhteiskunnan julkisivussa löytyy täältä.
Sarjan toinen osa, Graffiti politiikan ja byrokratian pyörteissä löytyy täältä ja kolmas osa, Kuka omistaa graffitin löytyy täältä. Neljäs osa, Murha-Kustaa ja muita graffiteja löytyy täältä ja viides osa, Graffiti, museokamaa löytyy täältä.