Make Your Mark – 10 vuotta graffitia ja galleriaa

Vuonna 2011 Helsingin Suvilahteen avattiin Make Your Mark -galleria (MYM), jonka juuret ovat syvällä graffitikulttuurissa. Jo heti alussa galleristi Umut Kiukas lupasi yleisölle muutakin kuin graffitia, mutta läpi gallerian kymmenvuotisen historian graffiti on pysynyt toiminnan punaisena lankana, josta ei ole missään vaiheessa eksytty hirvittävän pitkälle.

Noin lähtökohtaisesti graffitiin erikoistuva galleria on verrattoman vaikea konsepti hallittavaksi. Graffiti itsessään on hyvin paikkasidonnainen taidemuoto, eikä sitä noin vain voi siirtää valkoiseen kuutioon, joka myös Make Your Mark pohjimmiltaan on. Kuluneen kymmenen vuoden aikana galleriassa on kuitenkin nähty reilusti yli 100 näyttelyä, joissa taiteilijat ovat esittäneet omia tapojaan siirtää, muovata, tutkia ja versioida – myöskin paeta – taidemuotoa, joka on kotonaan katutilassa.

Umut Kiukas mieluisassa miljöössä. Pasilan juna-aseman alue on merkittävä osa suomalaisen graffitin historiaa. Siellä sijaitsi maan ensimmäinen hall of fame ja vuonna 2021 ratapihalla on vanhoja, romutusta odottavia junavaunuja, joiden kyljet ovat saaneet väriä pintaan.
KUVA: Satu Söderholm

Vaikka painopiste on ollut kotimaisen skenen esittelyssä ja tukemisessa on Kiukas tuonut Suomeen myös lukuisia ulkomaisia taiteilijoita, joiden teoksia on nähty myös gallerian ulkopuolella. Esimerkisi Helsingin keskustan halkaisevaa pyörätie Baanaa komistava brasilialaisen maailman kuulun OsGemeos-kaksikon ja EGSin maalaamaa jättimuraalia ei olisi syntynyt ilman Kiukaksen panosta. Samoin Kampin metroasemalla on nähty useampia graffitiin ja katutaiteeseen liittyviä installaatioita, jotka Kiukas on sinne kuratoinut.

Gallerian ohella MYM on myös myymälä, josta saa erilasia aiheeseen liittyviä tarvikkeita. Suvilahden graffitiseinän läheisyydessä sijaitseva MYM on toiminut yhden Suomen suurimman ja eloisimman graffitikeskittymän keskipisteenä. Make Your Markissa kohtaavatkin harvinaislaatuisen saumattomasti galleria ja hyvinkin arkinen myymälätoiminta. Myymälän ja gallerian yhdistäminen myös osaltaan on tehnyt galleriamiljöötä tutuksi ja kotoisaksi lukematomille sellaisille, jotka muuten eivät välttämättä gallerioihin eksyisi. Jo pelkästään tämän johdosta Kiukas ansaitsisi mitalin.

Oman näyttelytoimintansa ohella Kiukas on vuosien varrella myös konsultoinut ja jeesannut eri museoita näiden graffitiin ja katutaiteeseen liittyvissä projekteissa. Haastattelin hiljattain Helsingin HAM-taidemuseon johtaja Maija Tanninen-Mattilaa sekä Porin taidemuseossa kuraatorina työskennellyttä Pia Hovia, jotka molemmat ovat saaneet MYMin galleristilta neuvoja, sekä apua suhteiden luomisessa graffitikentän ja museoinstituution välillä.

Haastattelin myös galleristi Kiukasta itseään. Hän kertoikin asettaneensa kymmenen vuotta sitten tavoitteekseen ”muuttaa sitä, miten graffitiin suhtaudutaan”. Uskaltaisin väittää, että tehty työ on myös kantanut hedelmää.

Nina Mantsisen Taika Jim -ryijyn yläpuolella Traman tägiestetiikkaa lainaava Dog Park ja Rashin Fingerprint, jossa sormenjälki koostuu loputtomasti toistuvista, pienen pienistä RASH-leimoista.

Galleriansa 10-vuotisjuhlanäyttelyyn Umut Kiukas on kutsunut 25 taiteilijaa, joiden teoksia on nähty vuosien varrella Make Your Markissa.

Vaikka kokoelmanäyttelyt ovat lähes poikkeuksetta hajanaisia kokonaisuuksia, toimii Wave Formation kiinnostavana katsauksena siitä, mitä kaikkea matkan varrella on nähty. Erityisen kiinnostavaksi näyttelyn tekee se, että monet teoksista ovat jo (ainakin) näennäisen etäällä graffitista. Eli vaikka joku kosketus siihen lähtöpisteeseen on säilynyt, ovat kaikki taiteilijat löytäneet itselleen omia polkuja tallattavaksi. 

Graffitiestetiikkaa puhtaimmillaan edustaa Niina Mantsisen Taika Jim -teos. Tämäkin graffitin muotoa suoraan lainaava teos on kuitenkin tuftaamalla tehty ryijy, eli tuttu muoto on siirretty odottamattomaan formaattiin. Mantsisen ohella näyttelyssä nähdään lukuisia muitakin Häiriköistä tuttuja taiteilijoita. Mukaan on valikoitunut muun muassa Jussi TwoSeven, EGS ja Kim Somervuori. Itseoikeutetusti näyttelyssä on teos myös Tramalta, joka oli MYMin ensimmäisinä vuosina myös tuttu näky galleria-myymälän tiskin takana.

Wave Formation -näyttelyssä eri tekniikat lyövät kättä. Perinteisesti graffitiin yhdistetty spray on saanut rinnalleen lukuisia muita työkaluja.

Itselleni MYM on muodostunut vuosien varrella hyvinkin tärkeäksi kiintopisteeksi. Samalla, kun katutaide erilaisissa muodoissaan on levinnyt eri puolille yhteiskuntaa ja isot taideinstituutiot ovat halunneet siitä osansa, olen saanut vaihtaa näkemyksiä tilanteesta Umutin kanssa. Aiheesta kiinnostuneelle toimittajalle tämä on tietenkin ollut äärimmäisen arvokasta ja samalla Umut on saanut edistettyä asiaansa (ainakin välillisesti) myös median kautta.

Aloitin syksyllä artikkelisarjan, jonka teemana on graffitin tie vastakulttuurista museoiden seinille. Sarjan viimeisimmässä osassa haastattelen Kiukasta. Vaikka paljon on jo saavutettu, niin galleristilla riittää yhä nälkää uusille tavoitteille.

”Monet näkevät graffitit isoina värikkäinä kuvina, eivätkä välttämättä ymmärrä mitä kulttuuriin liittyy tai osaa arvostaa sitä. Kun olen puhunut opettajien kanssa, niin esimerkiksi kuvistunnilla luokka voi kummasti sähköistyä, kun siirrytään Rembrandtista graffitiin. Tämä innostus voi ohjata myöhemmin muunkin taiteen pariin.”

Tästä on hyvä lähteä kohti seuraavaa kymmentä vuotta.

Jari Tamminen