Tänä vuonna Suomi ohitti laskennallisen ylikulutuspäivänsä 31. maaliskuuta. Tämä tarkoittaa sitä, että me suomalaiset käytimme kolmessa kuukaudessa vuosittaisen osuutemme planeetan uusiutuvista resursseista ja loppuvuosi menee sitten syömällä varastoja, jotka ovat muun muassa vuosimiljoonien kuluessa tiivistyneet materiaksi, jota kutsumme fossiilisiksi polttoaineiksi ja sotkemme ympäristöä enemmän, kuin mitä luonto kykenee vuodessa siivoamaan.

Joka ikinen päivä ylikulutuspäivän ja seuraavan vuodenvaihteen välillä elämme siis velaksi. Tämä velka jää tulevien sukupolvien maksettavaksi.

Ympäristön puolesta kampanjoiva Elokapina haluaa kiinnittää huomiota juuri tähän ylikulutukseen. Toukokuun aikana elokapinalliset ovatkin järjestäneet Ylikulutuskapina-nimen alla mielenosoituksia ja muita tempauksia herätelläkseen suurta yleisöä.

Mainostila haltuun

Yksi ylikulutuksen keskeisistä ajureista on kulutuskulttuuri, joka kannustaa meitä kaikkia ostamaan ostamasta päästyämme. Kulutuskulttuuriin sisältyy ajatus, että onnen voi saavuttaa ostamalla ja talousjärjestelmä on rakennettu ikuisesti kasvavan kulutuksen varaan.

Tämän kulutuskulttuurin kiiltävä pinta näyttäytyy meille muun muassa mainoksissa. Toisinaan mainospaikoilla voi kuitenkin näkyä vaihtoehtoisia viestejä, ainakin hetken aikaa.

18.5. Elokapinan aktivistit avasivat Helsingissä bussipysäkkien mainostauluja, poistivat kaupalliset tiedotteet ja vaihtoivat tilalle omansa.

”Me suomalaiset kulutamme lähes nelinkertaisesti yli oma osuutemme maailman luonnonvaroista. Silti mainokset houkuttelee meitä joka päivä kuluttamaan vielä lisää”, kertoo tempaukseen osallistunut aktivisti. Kutsukaamme häntä nimellä Jutta Palmu.

”Julkinen tila on tukotettu täyteen kaupallisia viestejä, jotka kiihdyttää ylikulutusta – eli meidän oman elinympäristön tuhoa. Me halusimme korvata mainokset omalla kapinakutsulla. Viestimme ’Olet enemmän kuin kuluttaja’ muistuttaa, että on myös terveempiä ja vähemmän tuhoisia tapoja rakentaa omaa identiteettiä ja elämän merkitystä kuin yksilökeskeinen kuluttaminen.”

Henkilökohtaisten valintojen merkityksestä muistuttamisen ohella Elokapinan julisteen tarkoitus on myös kutsua kaikki mukaan ilmastokapinaan. Palmu muistuttaa, että Ylikulutuskapina jatkuu 21.5. asti, eikä Elokapinan toiminta tietenkään siihen lopu.

Itse mainosten vaihtaminen Elokapinan julisteisiin oli yllättävän sujuva operaatio. Huomioliiveihin pukeutuneet aktivistit saivat pysäkkien mainostaulut auki helposti netistä löytyvien ohjeiden avulla ja julisteet vaihtuivat tuossa tuokiossa.

Mallia maailmalta

Kuten tunnettua, pyörää ei ole aina pakko keksiä uusiksi. Monia luovaan aktivismiin soveltuvia keinoja on testattu eri puolilla maailmaa ja tämä pätee myös mainostilan kaappaamiseen.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa Jordan Seilerin perustama Public Ad Campaign kiinnitti ensi kertaa vuonna 2009 vastaavalla mainostaulujen kaappaamisella huomion siihen, että valtaosa New Yorkin katukuvassa näkyvistä mainoksista oli paikallaan luvattomasti. Muutaman kerran toistetun tempauksen jälkeen ongelmaan puututtiin. Sama porukka on käynyt myös Madridissa, jossa huomiota kiinnitettiin valomainosten määrään.

”Tavoitteenamme on lopulta poistaa mainokset julkisista tiloista”, Seiler julisti. ”Tavoitteemme on täysin epärealistinen”, hän myös jatkoi.

Suomessa odottamattomia viestejä mainostauluissa nähtiin vuonna 2011, kun Taideteollisessa korkeakoulussa opiskellut Elissa Eriksson keräsi lahjoituksia, joiden turvin hän osti JCDecaux’lta mainostilaa julisteille, joissa ilmoitettiin ”Haluan nähdä muutakin”.

”Projektin tavoite oli kiinnittää huomiota kaupunkitilan hallintaan. Yksittäisten ihmisten on vaikea saada ääntään kuuluviin”, Eriksson kertoi muutama kuukausi tempauksensa jälkeen.

Vuonna 2014 Isossa-Britanniassa puolestaan toteutettiin tempaus, jossa kahden päivän aikana kaapattiin 365 mainostaulua ja niihin asetettiin taiteilijoiden tekemiä teoksia. Tempausta järjestämässä ollut ”Bill Posters” perusteli tapahtunutta.

”Miksi liikemaailma kuvittelee, että sillä on oikeus tuputtaa kuvastoaan ja arvojaan meille pyytämättä meiltä lupaa? Kenen julkinen tila tämä on ja kenelle kaupunki kuuluu? Koemme, että kaupunki olemme me.”

Bill Postersin perustelut toiminnalle ovat hyvin yhdenmukaisia Elokapinan Jutta Palmun selityksen kanssa.

Ei pelkästään julisteita

Ylikulutuskapina näkyi Helsingin pysäkeillä myös muin tavoin. Elokapinan Sissiviljelijät muuttivat muutamia raitiovaunupysäkkejä pölyttäjäpysäkeiksi. Tarkoituksena oli muistuttaa hyönteis- ja pölyttäjäkadosta, joka uhkaa tuntemaamme elämää. Hyönteispopulaatiot ovat heikenneet eri puolilla maailmaa ja ongelmaan pitäisi puuttua nyt eikä myöhemmin. Tempauksen takana olevat elokapinalliset muistuttavat, että myös kaupunkiympäristössä on mahdollista huomioita pölyttäjät.

”Nurmikot voidaan muuttaa niityiksi ja katot päällystää kasveilla. On helpompaa suojella kuin korjata jo tehtyjä tuhoja, mutta tarvitsemme kaikkia keinoja”, kommentoi viherkaton rakentamiseen osallistunut Perrine Ferrafiat. 

”Pysäkkien katot eivät kata suuria alueita eivätkä tästä syystä yksin riitä pölyttäjien pelastukseksi. Ne voivat kuitenkin herättää ihmiset huomaamaan pölyttäjät, inspiroida niityn tai sissipuutarhan perustamiseen ja vaatimaan päättäjiltä toimia pörriäisystävällisempien kaupunkien puolesta”, Mila Nirhamo. 

Pölyttäjäpysäkeillä jaettiin Helsingin kaupunginvaltuuston osoitteella varustettuja postikortteja, joissa kannustettiin päättäjiä tarttumaan toimeen hyönteiskadon pysäyttämiseksi.

Ei pelkästään aktivistit

Elokapinan vaatimukset perustuvat tieteellisen tutkimukseen. Kyse ei siis ole päähänpistoista tai halusta hulinoida silkasta hulinoimisen ilosta. Aktivistien viestiä tukee myös se, että samalla viikolla bussi- ja raitiovaunupysäkkien kaappaamisten kanssa Sitra julkaisi oman selvityksensä siitä, kuinka luontokato voidaan – ja myös on pakko – kääntää luonnon pelastamiseen.

Suomen itsenäisyyden juhlarahaston, eli Sitran ydintehtävänä on luoda edellytykset Suomen uudistamiselle. Eikä kyseessä ole mikään hippien kokoonajo, Sitran yliasiamies on kokoomuslainen ex-pääministeri Jyrki Katainen ja Sitran hallintoneuvostoon kuuluvat Suomen Pankin pankkivaltuuston jäsenet.

Tackling Root Causes – Halting biodiversity loss through the circular economy -raportissa kuvataan luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä hyvinkin saman suuntaisesti, kuin mitä Elokapinan julkilausumissa ja Sitran esittämät tavat puuttua ongelmaan ovat monin tavoin tuttuja aktivistien puheista. Yhtenä merkittävänä luonnon monimuotoisuuden romahduksen palautumiseksi kääntävänä keinona Sitra linjaa lihankulutuksen puolittamisen ja maintotuotteiden kulutuksen leikkaamisen lähes 70 prosentilla.

Huomion arvoista niin Elokapinan kuin Sitrankin arvioissa on myös se, että kukaan ei esitä ratkaisuksi ongelmiin sitä, että me kaikki muutamme maakuoppaan ja rupeamme syömään juuria nälkäämme. Jatkossakin on mahdollista elää mukavaa elämää, mutta tietenkin tarpeetonta ja järjetöntä materiaalista kulutusta on pakko vähentää. Mikäli sitä ei vähennetä omasta valinnasta, tekee luonto puolestamme valinnan ja ihmisten (ja kaikkien muiden) elämä muuttuu kerrassaan kurjaksi ja sitten se elintaso totisesti romahtaa.

Tarjolla on siis saman suuntaista viestiä aktivisteilta ja Sitralta. Kukin voi valita itselleen mieluisen tietolähteen, mutta suositukset ja ohjeet ovat samoja: ylikulutuksen on loputtava, on Ylikulutuskapinan aika (no okei, Sitra ei välttämättä tätä viimeistä sano ääneen).

Vuoden 2014 Brandalism-tempaus näytti tältä.