Kirjoittanut Iida Simes

Voima 20 vuotta: Sota häiritsee tappavaa hautaa

Voima julkaisi aikoinaan otteen Svetlana Aleksijevitsin kirjasta Tšernobylista nousee rukous. Ukrainassa sotivat venäläiset eivät näytä olevan perillä suojakuorten alle peitetyn reaktorin vaaroista.

Lukuaika: 2 minuuttia

Voima 20 vuotta: Sota häiritsee tappavaa hautaa

Voima 20 vuotta sittenVoima 20 vuotta sitten

Ensimmäinen Voima-lehti ilmestyi marraskuussa 1999. Juttusarja palaa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsitellyt parin vuosikymmenen ajan.

Maa vavahteli, ilmakehässä kuumeni ja aika pysähtyi Pripjatin kaupungissa Ukrainassa 26. huhtikuuta kello 01.23.40 vuonna 1986. Tšernobylin ydinvoimalan nelosreaktori räjähti singoten taivaalle 400 kertaa Hiroshiman pommin verran radioaktiivista materiaalia.

Tästä hetkestä oli kuluva 14 vuotta, kuusi päivää, neljä tuntia ja 36 minuuttia kun oli ilmestyvä Voiman numero 4/00. Lehdessä oli ote valkovenäläisen kirjailijan Svetlana Aleksijevitšin uutuuskirjasta Tšernobylistä nousee rukous otsikon “Monologi elämästä, joka on lovettu oveen” alla.

Monologi oli Nikolai Fomits Kaluginin sydäntäsärkevä todistus pakenemisesta Pripjatista.

Ei tavaroitaan – eikä edes kissaa – Kalugin saanut ottaa tuhoalueelta mukaansa, sillä ne olivat kontaminoituneita. Yhden esineen hän halusi: talonsa oven. Siihen oli lovettu hänen pituuskasvunsa lapsesta aikuisikään, kuten myös Kaluginin omien lasten kasvu. Aikoinaan hänen isänsä ruumis oli levännyt ovella ennen hautaamista. 

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Kaluginin vaimon ja tyttären iholle nousi ”viiden kopeekan kokoisia” mustia laikkuja. He joutuivat sairaalaan. ”Tyttäreni oli kuuden vanha. Hän kuiskasi korvaani: ’Isä, minä haluan elää, minä olen vasta pieni.’ Ja minä kun olin kuvitellut, ettei hän ymmärrä mitään.”

Lopulta Kaluginin ovi otettiin taas käyttöön. 

”Laskimme hänet ovelle… Samalle ovelle, jolla isäni oli kerran levännyt. Kunnes arkku tuotiin… Se oli pieni, kuin nuken laatikko. Haluan todistaa, että tyttäreni kuoli Tšernobylin takia. Ja että meitä vaaditaan unohtamaan se.”

Tšernobylin ydinturma ravisutti koko maailman, tai ainakin Euroopan, tulevaisuutta. Sillä on ollut osansa Neuvostoliiton romahduksessa. Pääsihteeri Mihail Gorbatšov puhui tapahtuneesta televisiossa 14. toukokuuta 1986. Katastrofi ei ollut enää pysynyt neuvostokansalaisilta salassa. Tiedustelupalvelut ja seismologiset yksiköt ympäri maailmaa, myös Suomessa, olivat paikantaneet räjähdyksen heti.

Huolimatta siitä, ettei Gorbatšov kertonut katastrofin todellista laitaa ja vakuutteli vaaran olevan kokonaan ohi, hänen puheestaan alkoi Neuvostoliitossa glasnostin eli tiedonvälityksen avoimuuden aikakausi. Lehdistön vapaudet lisääntyivät, eivätkä ne loppuneet Neuvostoliiton romahdukseen, vaan pikemminkin presidentti Putinin rajoituksiin 2000-luvulla.

Tšernobylin rauniot ovat tälläkin hetkellä tappavan vaarallisia, ja siksi nelosreaktori on peitetty suojakuorella. Maailman vaarallisinta ydinjätevarastoa ei saa lähestyä ilman lupaa 32 kilometrin säteellä. 

Silti Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainassa sen joukot rynnivät Tšernobylin voimalalle 25. helmikuuta 2022.

Venäjän tarkoitus lienee ollut pelotella ukrainalaisia, mutta heidät, jotka muistavat onnettomuuden, se sai raivostumaan. Reaktorin hautarauhan häiriköiminen oli ukrainalaisista järkyttävän typerää. Into tarttua aseisiin kasvoi, sillä ukrainalaiset eivät halua lisää ydinlaskeumaa.