Voima 20 vuotta sitten
Ensimmäinen Voima-lehti ilmestyi marraskuussa 1999. Juttusarja palaa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsitellyt parin vuosikymmenen ajan.
Neljä nuorta ja virtuoosimaisen taitavaa folklaulajaa hoilotti iltaisin Helsingin Linnanmäen kukkuloilla 1960-luvulla. Myös vasemmisto kiihkeimpiä kommunisteja myöten tarvitsi huippuviihteensä, joten nuoret siirtyivät konserttisaleihin ja Sinikka Sokka ystävineen tuli perustaneeksi Agit Prop -yhtyeen.
Näistä Suomen musiikkielämää ravisuttaneista hetkistä tuli kuluneeksi vain 32 vuotta, kun oli ilmestyvä Voima-lehden numero 8/2002. Siinä julkaistiin yhtyeen paluusta lavoille Timo Forssin kirjoittama juttu otsikoituna ”Mihin tarvitaan agitaatiota & propagandaa?”
”Voiko musiikilla parantaa maailmaa?”, kysyi Timo Forss. ”Voi ja nimenomaan sillä voi”, vastasi Sinikka Sokka. ”Musiikin voima on käsittämätön.” Monna Kamu lisäsi: ”Musiikin voima on paljon suurempi kuin tiedetäänkään. Sanallista ja sanatonta musiikkia on ollut vaikka kuinka kauan.”
Agit Prop lauloi aikana, jolloin Suomen jakolinjat olivat suuria ja syviä. Oikeisto–vasemmisto-jako ei ollut ainoa poliittinen kuilu, vaan vasemmistokin hajosi eripuraansa siitä, miten suhtautua neuvostokommunismiin.
Agit Prop lauloi maailmasta, josta köyhyyttä poistetaan yhdessä toimien.
Voiman jutussa Sokka ja Kamu sanoivat, että Agit Propin pääidea oli ”ihmisten herättäminen sumuisesta välinpitämättömyydestä” ja ”ravisteleminen”.
Vuonna 2002 Forss kysyi sodasta ja vallankumouksesta laulaneilta Sokalta ja Kamulta ”tahtovatko venäläiset sotaa”.
”Valitettavasti”, vastasi Sokka.
”Kaikki suurvallat tuntuvat tahtovan käydä toistensa kraiveliin kiinni. Valitettavasti”, Kamu kommentoi.
Vuosina 2002–2022 Venäjä on hyökännyt Tšetšeniaan, Georgiaan ja Ukrainaan. Nyt erityisesti Venäjän sotiminen Ukrainassa painaa mieltä.
Sinikka Sokka pohtii puhelimessa tätä uudelleen nyt syksyllä 2022:
”Tahtovatko venäläiset sotaa… En usko, että mikään kansa tahtoisi koskaan sotaa.”
Nyt kuitenkin Venäjällä sota saa kannatusta kansan keskuudessa – enemmän tai vähemmän, mutta toistaiseksi riittävästi.
Avuksi käy Agit Propin kuuluisaksi tekemä solidaarisuuden käsitteen: Kansa voi olla ”lojaali” johtajalleen, mutta jos se on ”solidaarinen” ihmiskuntaa kohtaa, se ei halua sotia.
Sota Venäjällä on ”väistöliikkeiden väistämätön seuraamus”, Sokka lisää todeten, että Venäjä ei ole purkanut menneisyytensä painolasteja vaan piilotellut niitä.
”Missä on köyhien toivo vuonna 2002”, kysyi Timo Forss.
”Ihmisessä tai ihmiskunnassa”, Kamu vastasi. ”Ihmisten pitäisi kunnioittaa ja arvostaa lajitovereitaan.” Sinikka Sokka vastasi: ”Solidaarisuudessa.”
Nyt Sokka arvioi mikä on solidaarisuuden tila: ”Se on tärkeä arvo”, hän aloittaa. ”Mutta se pitää ymmärtää oikein. Se ei liity ideologiaan. Se ei ole vain työväen arvo, se on kaikkien.”
Solidaarisuus tekisi nykymaailmastakin paremman.
”Solidaarisuus on yhdessä tekemistä, ja siihen kuuluu myötätuntoa ja myötäelämistä. Meidän pitää auttaa yhdessä toisiamme eteenpäin ja tukea toisiamme.”
