Toimitukselta
Ajatuksia Voiman toimituksesta.
Vietin syyskuun valtakunnallisella maanpuolustuskurssilla, jonka 50 kurssilaista olivat muun muassa elinkeinoelämän, järjestöjen ja kulttuurialan vaikuttajia, kansanedustajia ja virkamiehiä. Meille esiteltiin Puolustusvoimien ja viranomaisten toimintaa kokonaisturvallisuuden näkökulmasta.
Näitä maailmanlaajuisesti varsin poikkeuksellisia kursseja on järjestetty jo vuodesta 1961. Niiden tarkoitus on vahvistaa yhteiskunnan varautumista kriiseihin kouluttamalla keskeisissä tehtävissä työskenteleviä siviilihenkilöitä ja edesauttamalla heidän verkostoitumistaan – ja myös ennaltaehkäistä ja vaimentaa puolustuspoliittisista asioista julkisesti käytyä kriittistä keskustelua. Kalvosulkeisten lisäksi ohjelmaan kuului vierailuja monenlaisiin yhteiskunnan toimintakykyä ja infrastruktuuria ylläpitäviin tahoihin ja Puolustusvoimien kohteisiin.
Monin puolin äärimmäisen kiinnostava kurssi siis ja osin epätodellisen tuntuinen retki oman kuplan ulkopuolelle.
Ei jäänyt epäselväksi, miten pitkälle Suomessa maanpuolustusasiat on mietitty 1340 kilometrin itärajamme ja historiamme kipeiden sota- ja sortokokemusten vuoksi.
On hyvin tiedossa, että kansallisvaltiomme idea ja suomalaisuuden käsite on 1800-luvulla tietoisesti ja huolellisesti kokoon kehrätty kudelma, jonka tarkoitus oli nostaa piskuinen pohjoinen maamme uljaaksi itsenäisyyden ansaitsevaksi kansallisvaltioksi muiden joukkoon.
Monet käsitykset suomalaisten erityislaatuisuudesta – sitkeys, nöyryys, työteliäisyys – ja kansallinen kulttuurinen kuvastomme kuten maalaustaiteen kuvaamat kansallismaisemat ja eepokseksi valikoiden poimitut kansanrunot ovat peräisin noilta ajoilta. Ne olivat sivutuotteita, jotka syntyivät J. V. Snellmanin, hänen aikalaistensa ja myöhempien hengenheimolaistensa ponnisteluista kansan sivistämiseksi. Tuolla maaperällä kylvettiin myös tulevan itsenäisen demokratian ja hyvinvointivaltion siemenet, olihan kansanterveydestä huolehtiminen luonnollista jatkumoa sivistysponnistuksille.
Mutta ei Suomen kansaa niin vain yhdeksi valettu. Historiantutkija Tuomas Tepora on muistuttanut, että kun karjalaiset evakot saapuivat Länsi-Suomeen, heitä kohdeltiin epätoivottuina muukalaisina, aivan kuten tänne tulevia pakolaisia nyt. Teporan mukaan ongelma ei ollut kulttuurieroissa vaan kumpusi yksinkertaisesti kriisiä läpikäyneen yhteiskunnan kokemasta paineesta.
Kuitenkin yhteiskunnan avoimuus, kyky ja halu ottaa vastaan ja auttaa ihmisiä on nykyäänkin kotoutumisen ja samalla kilpailukyvyn, kasvun ja jatkuvuuden edellytys. Fakta on, että me tarvitsemme tulijoita hiipuvan syntyvyyden Suomeen, jotta yhteiskuntamme pysyy toimintakykyisenä vastakin.
Maanpuolustuskurssin aikana pohdin paljon, mitä me oikein puolustamme, kun puolustamme Suomea. Monia kurssitovereita vaikutti askarruttavan sama kysymys.
Jokaisella on tietysti oma näkökulmansa asiaan. Useimpien, mukaan lukien kurssilla tapaamiemme varusmiesten, vastauksissa toistuvat läheiset ja kotimaa.
Läheisten ihmisten puolustamisen tarpeeseen on helppo samaistua, mutta heti kotimaan kohdalla määrittely käy monin verroin hankalammaksi. Mikä on Suomi, mitä on suomalaisuus?
Snellmanin isänmaallisuuteen kuului erottamattomasti oman kielen ja kulttuurin vaaliminen – eikä syyttä. Kieli ja kulttuuri ovat juuri niitä asioita, joita toisen kimppuun käyvä valtio yrittää vastapuolelta tukahduttaa, aivan kuin Venäjä tekee nyt Ukrainalle, tai niin kuin se teki Baltian maille miehityksen aikana. Siksi Virossa, Latviassa ja Liettuassa vaalitaan kulttuurielämää intohimoisesti. Viron kouluissa lapset lukevat moninkertaisen määrän kirjoja jo ensimmäisistä luokista saakka, pienlehtiä tehdään, tilataan ja luetaan ja maan teatterielämä kukoistaa.
Ajat ovat tosiaan muuttuneet, kun Suomessa kaikkein isänmaallisimmiksi itseään väittävät päättäjät tekevät kaikkensa rapauttaakseen juuri sen, mikä tekee juuri meistä suomalaisista suomalaisia.
Mitä Suomesta jää jäljelle ilman sen omaa kieltä ja kulttuuria, demokraattisia arvoja ja ihmisoikeuksia?
Netflixistä ja pizzasta voi nauttia myös venäläisen diktaattorin alamaisuudessa.
