Henkilökohtaista
Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.
Teksti Eekku Aromaa
Ruotsin puolustusvoimat & puolustus uudistettiin jo huomattavan radikaalisti.
Luulen, että jos toissa syksyn ja talven teema töissä oli asevelvollisuus ja viime syksyn ja talven teema oli siviilipalvelus, niin tämän ajan teema on puolustusvoimien uudistus.
Puolustusvoimien uudistukseen usein liittyvä harhaluulo on, että puolustusvoimia uudistetaan, koska rahaa ei ole. Puolustusvoimien vastaus tähän kuitenkin on se, että puolustusvoimia oli tarkoitus uudistaa joka tapauksessa, mutta tämän hetken rahoitustilanne asettaa vain omia rajoitteitaan tälle. Yleistäen voi sanoa, että puolustusvoimissa, ainakin siis johtoportaassa, haluttaisiin uudistuksia joka tapauksessa, vaikka siellä toki mieluiten tehtäisiinkin kaikki kehittäminen rajattomien resurssien puitteissa. No, missäpä organisaatiossa ei?
Samaan aikaan totta lienee sekin, että uudistusten kanssa on vitkasteltu, ja siihen ollaan nyt ryhtymässä vasta, kun taloudelliset reunaehdot tekevät siitä väistämätöntä. Ei ole yllättävää, että myös puolustusvoimien sisällä uudistukseen suhtaudutaan ristiriitaisesti, ihmisiähän sielläkin työskentelee.
Ruotsin puolustusvoimat ja puolustus uudistettiin äskettäin ja huomattavan radikaalilla tavalla. Ruotsihan muun muassa siirsi koko puolustusvoimiensa painopisteen kansainväliseen kriisinhallintaan ja luopui yleisestä asevelvollisuudesta.
Suomessa suunnitellaan osittain samaa, mutta uudistuksen on ainakin tähän tietoon tarkoitus olla huomattavasti rajatumpi. Kuuntelin maanantaina puheenvuoroa Hanaforumin Ruotsin ja Suomen puolustusvoimien uudistusta käsittelevässä seminaarissa, jossa puolustusministeriössä työskentelevä eversti Eero Pyötsiä sanoi, että Suomi on nyt oman puolustuspolitiikkansa kanssa siinä tilanteessa, jossa Ruotsi oli viisitoista vuotta sitten. En tiedä oliko lausunto optimistinen vai vain hämmentävä.
Jos puolustusvoimissa laajemminkin ajatellaan, että Ruotsin kanssa samalla tiellä ollaan, niin sittenhän voisi ajatella, että uudistuksia voisi ehkä nopeuttaakin, eikä enää tarvitsisi vajaata puolta ikäluokasta laittaa opettelemaan ryömimistä ja armeijahuumoria sekä niitä muita taitoja, joita varusmiespalveluksen viralliseen ja epäviralliseen koulutukseen kuuluu, kun pian kuitenkin tullaan järkiin tässä asiassa ja lakkautetaan koko asevelvollisuus.
Asevelvollisuudesta luopumisen tiellä luullakseni ollaan, mutta tuskin sentään näin nopeasti ja radikaalisti. Sanon nyt näin, siitäkin huolimatta, että toivon nopeampaa ja radikaalimpaa muutosta.
Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen sanoi samassa seminaarissa, että Ruotsin ja Suomen suurin ero on nimenomaan puolustuspolitiikassa ja kuinka valtioidentiteetit ovat erilaiset nimenomaan puolustuspolitiikan osalta. Tämä ehkä kauniisti kiteyttää sen, miksi Ruotsin ja Suomen puolustuspolitiikka näyttää niin erilaiselta, ja ehkä senkin, miksi Ruotsissa mahdolliset muutokset ovat ainakin toistaiseksi mahdottomia Suomessa.
Ja otsikosta vielä se, että tällä hetkellä puolustusvoimissa tehdään puolustusvoimien uudistusta. Puolustuksen uudistus, jos sellainen on tavoitteena tehdään sitten ihan muualla, poliittisen päätöksenteon piirissä, ei puolustusvoimissa. Puolustusvoimat ei voi itse muuttaa esimerkiksi perustehtäviään, vaikka esimerkiksi eduskunta voisikin niin tehdä. Ja hyvä niin, politiikan tulee pelastaa maailma.
