Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia 3.–9.4.

Arktinen merijää saavutti tämänvuotisen maksimilaajuutensa maaliskuun 18:ntena päivänä. Jäisen merialueen koko oli silloin noin 15,24 miljoonaa neliökilometriä. Se on 614 000 neliökilometriä vähemmän kuin vuosien 1979–2000 keskimääräinen maksimiala, ja mittaushistorian yhdeksänneksi pienin arktisen merijään vuotuinen maksimi.

Vuoden 2012 ja sitä edeltäneiden kahdeksan vuoden maksimit ovat samalla myös mittaushistorian yhdeksän pienintä maksimia. Merijään satelliittimittauksia on tehty vuodesta 1979 alkaen.

Arktisen merijään vuosittainen maksimi on luonnollisestikin merkittävä osa vuodenaikojen kiertoa, Pohjoisen jäämeren jäätymis- ja sulamiskauden taitekohta. Jääalan kuukausittaiset keskiarvot ovat silti vähintään yhtä suuren tieteellisen mielenkiinnon kohteena, kun tutkitaan ilmaston muutoksia.

Koko maaliskuun osalta jään keskimääräinen ala oli tänä vuonna 15,21 miljoonaa neliökilometriä. Se on 530 000 neliökilometriä vähemmän kuin vuosien 1979–2000 maaliskuiden keskiarvo. Kuukausitilastoissa liikutaan nyt samoilla tasoilla kuin maksiminkin kanssa, eli tämänvuotinen maalislaajuus on satelliittiavusteisen mittaushistorian yhdeksänneksi pienin maaliskuun keskimääräinen jääala.

Arktisen merijään hupenemisen ympärivuotinen trendi on ollut talvella vähemmän jyrkkä kuin kesällä. Maaliskuun keskimääräinen merijääala on pienentynyt vuosina 1979–2012 noin 2,6 prosenttia vuosikymmentä kohti. Syyskuun (eli arktisen merijään vuosittaisen minimin ajankohdan) jääala on pienentynyt vuosina 1979–2011 moninkertaisella, kahdentoista prosentin vuosikymmenvauhdilla.

Beringinmeren ja Barentsinmeren yleistilanne oli maaliskuun päättyessä sama kuin viime vuoden joulukuusta lähtien, eli Beringinmerellä jäinen meriala oli edelleen keskimääräistä suurempi ja Barentsinmerellä keskimääräistä pienempi. Tähän vaikuttivat sekä lämpötila- että tuuliolosuhteet.

Arktisen merijään ikä maaliskuussa 2012. Nuorin, viime kesän jälkeen muodostunut jää on merkitty karttaan violetilla värillä. Kartan mukaan esimerkiksi Beringinmeren (ylhäällä vasemmalla) jää on tätä nuorinta ikäluokkaa. Kartasta näkyy myös, miten Barentsinmeri (Kuolan niemimaan, Huippuvuorten ja Novaja Zemljan välinen merialue) on jokseenkin jäätön. (Kartta © NSIDC courtesy J. Maslanik and M. Tschudi, University of Colorado)

Maaliskuun arktinen merijäätilanne näytti yleisesti ottaen hieman paremmalta kuin aivan viime vuosina – ennätyksellisiä pohjalukemia ei syntynyt tällä kertaa, vaan jäätä oli isommalla alueella. Lisäksi tämänvuotinen maksimi ajoittui keskimääräistä myöhemmäksi. Merijään iästä kerätyt tiedot viittaavat valitettavasti kuitenkin siihen, että suurin osa jäästä on nyt nuorta jäätä.

Viime kesän jälkeen muodostuneen, nuoren jään osuus oli tässä maaliskuussa 75 prosenttia jääalasta. 1980-luvun maaliskuissa sellaisen nuoren merijään osuus pysytteli vielä noin 50–55 prosentin tuntumassa.

Nuorin merijää on käytännössä myös ohuinta, ja se tulee todennäköisesti sulamaan nopeasti tänäkin kesänä.

Maaliskuisen arktisen merijään ikäjakauma vuosina 1983–2012. (Kaavio © NSIDC courtesy J. Maslanik and M. Tschudi, University of Colorado)

Vanhan, yli neljän vuoden ikäisen merijään osuus on romahtanut viime vuosikymmenien aikana Pohjoisella jäämerellä. Vielä 1980-luvulla sitä oli noin neljäsosa maaliskuisesta jääalasta. Vuoden 2012 maaliskuussa sellaisen vanhan jään osuus oli enää vain kaksi prosenttia.

Arktisen merijään tilanteesta uutisoivat muun muassa Nunatsiaq News ja Eye on the Arctic.

Kanadan tilastoviranomainen on julkistanut taas teemaamme sopivaa pohjoista tietoa. Tuorein EnviroStats-katsaus kertoo lumipeitteen muutoksista viime vuosikymmeninä. Lumipeitteen vuosittainen keskipinta-ala Kanadassa on supistunut vuosien 1972 ja 2010 välillä noin 5,1 prosenttia.

Lumialan pienin keskiarvo mitattiin vuonna 1998 ja toiseksi pienin vuonna 2010. Suurimmat keskiarvot syntyivät vuosina 1972 ja 1978.

Kuukausittain tarkasteltuna lumipeitteen pieneneminen on ollut dramaattisinta kesäkuussa. Kesäkuiset lumet kutistuivat neljässä vuosikymmenessä noin 34 prosenttia. Toukokuun lumipeite pieneni vastaavasti 13 prosenttia ja huhtikuun 7 prosenttia.

Vuosien 1972–2010 loka- ja marraskuista ei löytynyt tilastollisesti merkittäviä lumipeitteen pinta-alan trendejä. Loka-marraskuu on suuressa osassa Kanadaa lumentulon aikaa.