Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia 22.3.–28.3.

Tuulet ovat voimistuneet maailman valtamerillä 5–10 prosenttia viimeisen neljännesvuosisadan aikana. Tämä maailmanlaajuinen suuntaus havaittiin, kun tutkittiin satelliittihavaintoja vuosilta 1985-2008. Suurimmassa osassa valtameriä tuulten nopeudet ovat nousseet joka vuosi 0,25–0,5 prosenttia.

Tuulten huippunopeudet ovat kasvaneet enemmän kuin tuulten keskinopeudet. Kaikkein kovimpien tuulten nopeudet ovat nousseet 0,75 prosenttia vuodessa.

Myös aallonkorkeudet ovat kasvaneet merkittävästi, mutta eivät yhtä paljon kuin tuulten nopeudet. Aallonkorkeuksien kasvu oli suurinta kaikkein ankarimpien aallokoiden kohdalla, joillakin merialueilla jopa yhden prosentin verran vuodessa.

Esimerkiksi Australian lounaisrannikon edustalla kaikkein korkeimpien aaltojen keskikorkeus on nykyisin noin kuusi metriä, mikä on yli metrin enemmän kuin vuonna 1985.

Veneilyä Kalifornian rannikkovesillä. (Kuva: Mike Baird/Creative Commons)

Merituulitutkimus julkaistiin Science-lehdessä. Siitä kirjoittivat ABC, Yale Environment 360 ja New Scientist.

Arktinen merijää saavutti tämänvuotisen maksimilaajuutensa alustavien tietojen mukaan maaliskuun seitsemäntenä päivänä. Jääalaksi mitattiin tuolloin 14,64 miljoonaa neliökilometriä. Se on 1,2 miljoonaa neliökilometriä vähemmän kuin vuosien 1979–2000 keskimääräinen vuotuinen maksimiala. Se on myös, yhdessä vuoden 2006 vastaavan lukeman kanssa, koko satelliittiavusteisen mittaushistorian pienin arktisen merijään maksimiala.

Arktisen merijään pinta-alassa esiintyy maaliskuussa usein paljon pientä heilahtelua, kun ohut reunajää elää sään vaihteluiden mukana. Päättyvän maaliskuun jäätilastot ja varmistuneet tiedot jään maksimialasta julkaistaan huhtikuussa.

Arktisen merijään ala 7.3.2011. Vuosina 1979–2000 mitattujen maksimialojen mediaani on merkitty karttaan oranssilla viivalla. (Kartta © National Snow and Ice Data Center)

Arktisen merijään maksimista uutisoivat muun muassa Reuters, Yale Environment 360 ja Climate Progress.

Kanadan ilmasto on lämmennyt keskimäärin 1,4 celsiusastetta vuosina 1948–2009. Kaikkein voimakkainta lämpeneminen on ollut tänä aikana Kanadan pohjoisosissa. Mackenzien alueen keskilämpötila nousi eniten, jopa 2,2 astetta.

Vuodenajoissa oli selviä eroja lämpenemisen suhteen näiden kuuden vuosikymmenen aikana. Talvet ja keväät lämpenivät enemmän kuin kesät ja syksyt. Talvet lämpenivät keskimäärin 2,4 celsiusastetta ja keväät 1,8 astetta.

Kanadan lämpötiloista kertoi Nunatsiaq Online.

Kanada on maailman niitä seutuja, missä oli poikkeuksellisen lämmintä viime vuonna. Vuoden keskilämpötila oli siellä kolme, paikoin jopa viisi celsiusastetta pitkän aikavälin keskiarvoa korkeampi.

Säämuistin virkistämiseksi Kanadan, arktisen alueen ja koko maailman osalta suosittelemme viime viikolla julkistettua Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n lausuntoa maailman ilmaston tilasta vuonna 2010 (PDF).