Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia 6.4.-12.4.

Päättynyt maaliskuu oli maailmanlaajuisesti tarkasteltuna mittaushistorian toiseksi lämpimin maaliskuu. Vielä hivenen lämpimämpää oli vuoden 2002 maaliskuussa. Eteläisellä pallonpuoliskolla vuoden 2010 maaliskuu oli mittaushistorian lämpimin, ja pohjoisella pallonpuoliskolla neljänneksi lämpimin. Lämpötiloja on mitattu vuodesta 1880 lähtien.

Kuukauden keskilämpötiloista raportoi NASA. Lämpötilataulukot löytyvät kohdasta ”Combined land-surface air and sea-surface water temperature anomalies / Land-Ocean Temperature Index”. Aiheesta kirjoitti Climate Progress.

Arktisen alueen merijää saavutti tämänvuotisen maksimipinta-alansa maaliskuun viimeisenä päivänä. Jään laajuus ylsi silloin 15,25 miljoonaan neliökilometriin. Keskimääräinen laajuus tämän vuoden maaliskuussa oli 15,10 miljoonaa neliökilometriä. Se on 670 tuhatta neliökilometriä enemmän kuin pienin maaliskuussa satelliiteilla koskaan mitattu pinta-ala. Samalla se on 650 tuhatta neliökilometriä vähemmän kuin vuosien 1979-2000 maaliskuiden keskiarvo.

Tänä vuonna jää saavutti maksiminsa myöhäisimpänä ajankohtana mitä on havaittu sen jälkeen, kun jään satelliittimittaukset aloitettiin vuonna 1979. Valitettavasti tämä ei nyt tarkoita sitä, että jää olisi kasvanut rauhassa pitkään ja paksuksi. Myöhään muodostunut jää on nuorta ja ohutta, ja tulee sulamaan nopeasti, kun lämpötilat nousevat. Maksimin myöhäisyydellä ei todennäköisesti ole hyvää vaikutusta jään minimilaajuuteen tulevana kesänä.

NASA:n mukaan arktisen merijään tämänkertainen maksimipinta-ala oli satelliittimittaushistorian viidenneksi pienin. Kaikki kuusi pienintä vuosittaismaksimia on mitattu kuuden viime vuoden aikana eli vuosina 2004-2009.

Kaavio: Maaliskuisen arktisen merijään pinta-ala (musta käyrä) ja sen trendi (sininen suora). Vuodesta 1978 vuoteen 2010 jääpeitteen laajuus on ollut vähenemään päin vauhdilla, joka vastaa kutistumista 2,6 prosentilla vuosikymmentä kohti. © U.S. National Snow and Ice Data Center.

Arktisen merijään maksimista kirjoittivat WWF Climate Blog, The Guardian ja The Great Beyond.

Arktisen merijään paksuudesta on taas kohta odotettavissa entistä kattavampaa tietoa. Merijään ja maalla sijaitsevien jäätiköiden paksuutta senttimetrin tarkkuudella mittaava CryoSat-2 on nyt alkanut lähettää kalibrointidataa Maahan. Tämä Euroopan avaruusjärjestön ESA:n satelliitti laukaistiin radalleen Kazakstanista viime torstaina.

Viimeviikkoinen laukaisu oli jo toinen yritys saada CryoSat-satelliitti Maata kiertämään. Satelliitin ensimmäinen versio, CryoSat-1, tuhoutui vuonna 2005 kiertoradalle laukaisun yhteydessä. Toistaiseksi kaikki on sujunut erittäin hyvin CryoSat-2:n kanssa. Satelliitin laitteistoa säädetään nyt puoli vuotta, minkä jälkeen sen on tarkoitus suorittaa varsinaista mittaustehtäväänsä kolmen vuoden ajan. Satelliitin kehittämisessä on ollut mukana myös suomalaisia tieteilijöitä.

CryoSatin tuoreesta menestyksestä uutisoivat BBC, BBC lisää, ja vielä BBC, The Guardian, The Great Beyond, Yale Environment 360 ja Knight Science Journalism Tracker sekä suomalainen Tähdet ja avaruus. ESA:n englanninkielinen video (alla) kertoo myös joitakin yksityiskohtia lähinnä CryoSat-2:n toiminnasta.