Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia 15.–21.5.

Päättynyt huhtikuu oli maailmassa mittaushistorian viidenneksi lämpimin huhtikuu, kertoo Noaan julkistama alustava sääraportti. Nasan vastaavien tilastojen mukaan viime kuu oli mittaushistorian neljänneksi lämpimin yhdessä vuoden 1998 huhtikuun kanssa. Sen jälkeen onkin säitä pidellyt: Viidestätoista lämpimimmästä huhtikuusta peräti kolmetoista on sattunut vuonna 1998 tai sen jälkeen.

Nasan tilastojen mukaan pitkän aikavälin (1951–1980) keskiarvoa kylmempi huhtikuu oli viimeksi vuonna 1982. Keskimääräistä kylmempi mikä tahansa kuukausi on koettu viimeksi helmikuussa 1994.

Jos tarkastellaan vuoden 2012 neljän ensimmäisen kuukauden lämpötiloja kokonaisuutena, näyttää siltä että vuosi on alkanut lämpimästi etenkin Pohjois-Amerikassa ja Siperiassa:

Tammi–huhtikuun 2012 keskilämpötilojen poikkeama pitkän aikavälin keskiarvosta. Siniset pallukat merkitsevät keskimääräistä matalampia, punaiset keskimääräistä korkeampia lämpötiloja. Mitä isompi pallukka, sitä isompi poikkeama vuosien 1971–2000 keskiarvosta. Isoimmat kartalla näkyvät pallukat viittaavat yli viiden celsiusasteen poikkeamaan. (Kartta © National Climatic Data Center/NESDIS/Noaa)

Kuriositeettina mainittakoon, että huhtikuun myötä äsken päättyneet kaksitoista kuukautta olivat Yhdysvaltojen pääalueen lämpimin kahdentoista kuukauden jakso koko tähänastisen mittaushistorian aikana. Edellinen ennätys syntyi vuosina 1999–2000.

Huhtikuun säätilastoista kirjoittivat muun muassa Dr. Jeff Masters’ WunderBlog, Climate Progress ja Dan’s Wild Wild Science Journal.

Australian seudun kesäilmasto oli 1900-luvun loppupuolen ajan lämpimimmillään tuhanteen vuoteen, päättelee viime viikolla julkaistu tutkimus. Siinä analysoitiin vuosien 1000–2001 lämpötilatietoja syys–helmikuulta eli sikäläiseltä lämpimältä vuodenajalta. Saatujen tulosten perusteella vuoden 1950 jälkeinen aika oli Australaasiassa lämpimin puolen vuosisadan mittainen jakso vuoden 1000 jälkeen.

Kohdealue rajattiin päiväntasaajan ja 50:nnen eteläisen leveysasteen sekä 110:nnen ja 180:nnen itäisen pituusasteen väliin. Alueella sijaitsevat muun muassa Uusi-Seelanti, Australia, suurin osa Indonesiaa ja lukuisia pieniä Tyynenmeren saaria suunnilleen Kiribatiin ja Tuvaluun saakka. Lämpötilatiedot yhdisteltiin aiemmista tutkimuksista, joissa on analysoitu muun muassa koralli- ja jäätikköjäänäytteitä ja puiden vuosilustoja.

Tutkijoiden mukaan tämä 1900-luvun loppupuolen epätavallinen lämpimyys Australaasiassa ei ole selitettävissä pelkällä luonnollisella ilmastonvaihtelulla, vaan syitä on etsittävä ihmistoiminnan ympäristövaikutuksista.

Tutkimus ei löytänyt lämpötiloista mitään pitkän aikavälin trendiä ennen vuotta 1850, ja siihenastiset lämpötilanvaihtelut olivat todennäköisesti luonnollisia, siteeraa The Guardian tutkimukseen osallistunutta Steven Phippsiä.

Tutkimus julkaistiin Journal of Climate -lehdessä. Siitä kirjoitti The Guardianin lisäksi Real Climate.