Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia 30.3.-5.4.

Kanadan Yukonin territorion jäätiköiden pinta-ala on kutistunut 22 prosenttia viidessäkymmenessä vuodessa vuosien 1957-1958 jälkeen. Tämä on tapahtunut samanaikaisesti kun sikäläiset talven ja kesän keskilämpötilat ovat nousseet ja talvinen sademäärä on pienentynyt.

Tutkijat arvioivat, että Yukonin jäätiköt ovat menettäneet massastaan suurin piirtein neljäsataa gigatonnia, mikä vastaa merenpinnan runsaan millimetrin nousua maailmanlaajuisesti. Jäljellä oleva jäätikkömassa voisi nostaa merenpintaa vielä viitisen millimetriä, jos se sulaisi kokonaan.

Sulava ikirouta voi tuottaa typpioksiduulia paljon enemmän kuin on osattu odottaa. Sulanut ikirouta sisältää runsaasti typpeä liukoisessa muodossa, ja ilmeisesti ikiroudassakin on mikrobeja, jotka muuntavat typpeä typpioksiduuliksi, joka voi edelleen vapautua ilmakehään. Grönlannista ja muista arktisista tutkimuskohteista saatujen tulosten perusteella arktisen alueen maaperän typpioksiduulipäästöt voivat yltää trooppisten metsien tasolle, jos päästöt lasketaan pinta-alayksikköä kohti.

Typpioksiduuli eli dityppioksidi (N2O) vaikuttaa ilmakehän alemmissa osissa voimakkaan kasvihuonekaasun tavoin. Ylempänä ilmakehässä, stratosfäärissä, se aiheuttaa otsonikatoa. Ilmakehän typpioksiduulipitoisuus on kasvanut merkittävästi vuoden 1800 jälkeen, osittain ihmistoiminnan seurauksena.

Ikiroutatutkimus julkaistiin Nature Geoscience -lehdessä. Siitä uutisoivat Reuters ja Society of Environmental Journalists. Suomessa siihen kiinnitti huomiota Yle Radio 1:n Tiedeuutiset.

Olemme saaneet taas yhden arvion siitä, miten paljon merenpinta nousee: 0,6 – 1,6 metriä vuoteen 2100 mennessä. Mallinnuksessa käytettiin hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n säteilypakoteskenaarioita.

Tutkijat arvioivat myös tulivuorenpurkausten ja auringon säteilyaktiivisuuden vaikutusta merenpinnan nousuun. Jos ilmakehän yläosiin levitettäisiin rikkidioksidia Pinatubon purkausta vastaava määrä neljän vuoden välein, se viivästyttäisi merenpinnan nousua vain 12-20 vuodella. Ja jos auringon aktiivisuus pysyisi koko tämän vuosisadan ajan heikoimmillaan 9300 vuoteen, olisi senkin vaikutus merenpinnan nousuun vain vähäpätöinen.

Worldwatch-instituutti on analysoinut palmuöljyn elinkaarta, ja yhteenvedosta löytyy monta hyvää syytä välttää kyseistä raaka-ainetta:

Luonnonmetsiä tuhotaan öljypalmuplantaasien tieltä, mikä saattaa uhanalaiset eliölajit entistäkin suurempaan vaaraan. Myös paikallisten ihmisasukkaiden oikeuksille viitataan usein kintaalla, ja ristiriidat kärjistyvät väkivaltaisiin konflikteihin öljypalmutilallisten ja kyläläisten välillä. Palmuöljypohjainen biodiesel on usein kasvihuonekaasupäästöjen nettolähde, eikä mikään aidosti vähähiilinen bensiinin vaihtoehto. Eikä luotettavia kestävän palmuöljytuotannon standardeja ole oikeastaan vieläkään olemassa.

Kuva (Creative Commons): Merituulipuisto Kööpenhaminan lähistöllä.

Kiinan ensimmäinen merituulipuisto on valmistunut Shanghain lähelle Jangtsen suistoalueelle. Technology Review’n mukaan tämä turbiiniryhmä alkaa toimia täydellä 102-megawattisella tehollaan vielä tämän kuun aikana. Turbiinit valmistaneen Sinovel-yhtiön mukaan tuulipuisto tuottaa sähköä kahdensadan tuhannen shanghailaisen kotitalouden tarpeisiin. Se vähentää hiilen kulutusta sadalla tuhannella tonnilla ja hiilidioksidipäästöjä kahdellasadalla tuhannella tonnilla vuodessa.

Rannikkovesien tuulet ovat Kiinassa hitaampia kuin Euroopassa, mikä johtuu vallitsevista tuulensuunnista. Tämä ei kuitenkaan pidättele Kiinan rannikkomaakuntien vallanpitäjiä, joille tuulivoima näyttäytyy hyvänä paikallistalouden investointina. Merituulipuistoja aiotaan rakentaa lisää.