Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia 27.4.-3.5.

Ilmasto on lämmennyt arktisella alueella viime vuosikymmeninä nopeammin kuin muualla maailmassa. Johtuuko nopeus erityisesti lumi- ja jääpeitteen kutistumisesta, muutoksista ilmakehän tai meriveden lämpimissä virtauksissa, muutoksista pilvipeitteessä vai muutoksista vesihöyryn määrästä ilmakehässä?

Melbournen yliopiston tutkimustulokset viittaavat nyt siihen, että arktisen merijään hupeneminen on tärkeimpiä niistä tekijöistä, jotka voimistavat arktisen vyöhykkeen lämpenemistä verrattuna muihin vyöhykkeisiin.

Kahden viime vuosikymmen aikana lämpötilat ovat nousseet Arktiksen ilmakehän alimmissa osissa melkein kaksinkertaisesti verrattuna koko maailman keskilämpötilaan. Sen lisäksi että tämä lämpeneminen painottuu pinnan tuntumaan, se korreloi selvästi merijään hupenemisen kanssa.

Merijää – siellä missä sitä on – heijastaa suurimman osan siihen osuvasta auringonsäteilystä takaisin ylös. Siellä missä jäätä ei ole, säteily pääsee lämmittämään merivettä täydellä tehollaan. Lämmennyt merivesi puolestaan lämmittää yläpuolellaan olevaa ilmakerrosta. Avovedestä myös haihtuu vettä, ja vesihöyry puolestaan toimii ilmakehässä kasvihuonekaasuna.

”Aiemmin arveltiin, että merijään väheneminen saattaisi johtaa lisälämpenemiseen. Nyt on varmistunut, että sitä tapahtuu jo”, kiteyttää tutkimukseen osallistunut Ian Simmonds. Tutkimusta johtanut James Screen tarkentaa asiaa vielä siten, että havainto jään sulamisen ja lämpötilan kohoamisen vahvasta positiivisesta palautemekanismista ei vielä todista, että arktisen merijään kriittinen kynnysarvo (engl. tipping point) olisi ylitetty.

Tutkimus julkaistiin Nature-lehdessä, ja siitä kirjoittivat myös ABC Science ja The New York Times sekä suomalainen Tiede.fi.

Arktisten seutujen kiihtynyt lämpeneminen tuntuu esimerkiksi arkeologien kenttätyössä. Pohjois-Kanadan Mackenzievuorilla jää sulaa paljastaen sisästään alkuperäisasukkaiden muinaisia metsästysaseita. ”Olemme kuin lapset, jotka avaavat joululahjojaan”, arkeologi Tom Andrews hehkuttaa löydön merkitystä tutkijoille. Valitettavasti jää sulaa niin nopeasti, että sen kätköissä vielä olevia muinaisesineitä uhkaa tärveltyminen, jos rahapula keskeyttää kenttätyöt. Paljastuvat esineet jäävät eläinten tallaamaksi ja hajoavat happamassa maaperässä jo parissa vuodessa.

Etelämpänä samalla mantereella on otettu pieniä askeleita ilmastonmuutoksen hidastamiseksi.

Washingtonissa 25.4.2010 pidetty Earth Day -tapahtuma houkutteli järjestäjiensä mukaan yli sataviisikymmentä tuhatta ihmistä osoittamaan tukensa ilmastolain säätämiselle. Näin siitä tuli tähän asti suurin ilmastonmuutokseen liittyvä mielenilmaus Yhdysvalloissa.

Yhdysvaltojen toistaiseksi suurimman maalla sijaitsevan tuulipuiston rakentaminen voidaan aloittaa nyt, kun Pentagon on lakannut vastustamasta hanketta. Vastustus perustui siihen, että Shepherd Flatin tuulivoimalat olisivat häirinneet lähistöllä sijaitsevan, sotilaallisessa käytössä olevan tutkajärjestelmän toimintaa. Sikäläisittäin kotimainen uusiutuvan energian tuotanto voitti, kun tutkajärjestelmä päätettiin uudistaa olosuhteisiin sopivaksi.

Obaman hallinto hyväksyi hankkeen maan ensimmäisen merituulipuiston rakentamiseksi. Satakolmekymmentä turbiinia käsittävä Cape Wind halutaan pystyttää Massachusettsin osavaltion rannikkovesille Nantucketinsalmeen. Tälläkin hankkeella on toki vastustajansa. ”Olen sataprosenttisesti vaihtoehtoisen energian puolesta, kunhan vain ei juuri Nantucketinsalmeen”, tiivistää New York Timesin haastattelema kansalainen, joka voisi päätyä näköetäisyydelle tuulipuistosta.

Isossakin merituulipuistossa on se hyvä ominaisuus, että siitä ei purkaudu vapaille vesille miljoonaa litraa raakaöljyä vuorokaudessa. Tällaista on nyt päässyt käymään fossiilisten polttoaineiden tuotantoprosessissa Meksikonlahdella. Öljynporauslautta Deepwater Horizon räjähti 20.4.2010, ja sen avaama öljylähde jäi purkautumaan esteettä. Ensimmäiset öljyt ajautuivat rantaan vappuaattona.

Floridan kuvernööri Charles Christ on suhtautunut suopeasti merellä tapahtuvaan öljynporaukseen. Nähtyään Meksikonlahden öljyvahingon ilmasta käsin hän on muuttanut kantaansa kielteisempään suuntaan. ”Jos tuollaista tapahtuisi Floridassa, se olisi tuhoisaa. Se on viimeinen asia maailmassa, jonka haluan nähdä tapahtuvan kauniissa osavaltiossamme”, kommentoi mies joka on nähnyt nimbyilynsä kohteen.

Satelliittikuva ajelehtivasta öljystä Mississippin suiston edustalla 1.5.2010. Tuhansien neliökilometrien alalle levinnyt öljy erottuu kuvassa oikealla riekaleisena harmaana läiskänä (NASA & Michon Scott / Creative Commons). Katso myös The Big Picturen kuvakooste katastrofin alkuvaiheista.